Ysärimeininkiä

Kevätkausi ponkaistiin vihdoin käyntiin 26.4. jäiden lähdettyä ottipaikoilta. Saalis ei ollut runsas, mutta kokoluokka oli. Päivän paras oli sopivasti lihava (vai lihana) 9,1 kiloon vaa’an venyttänyt rouvashenkilö, joka tuli niinkin perinteisellä keväthaukiuistimella kuin sinisellä Krokodilillä.

Kevätkausi päästiin avaamaan kunnolla tutuilla ottipaikoilla porukalla Juho, Tape ja Ron. Viime viikolla kaikki vähänkin ottipaikalta haiskahtavat paikat olivat vielä jäässä, joten reissu meni enemmän ulkoiluksi kuin hampaat irvessä kalastamiseksi. Tosin ei tämäkään reissu sitä ollut varsinkin, kun meri palkitsi allekirjoittaneen toiseksi suurimmalla hauella ever!

Vesillä oltiin tällä kertaa vasta iltapäivästä, koska sunnuntaisin on kiva nukkua pidempään (varsinkin lapsiperheissä, eiks je?). M/S Frankenstein, tuttavallisemmin Frankku, saatiin vesille puoli kahden kieppeillä todetaksemme vain, että Tuupakan Yamaha-Centerin huolto on aivan perseestä. Juho oli vienyt koneen huollettavaksi käyntiongelmien vuoksi ja koneen _piti_ olla kunnossa vaan ei ollutkaan. Kävi edelleen epätasaisesti kahdella ja välillä kaikilla kolmella pytyllä. No, kiroilun ja huollon manaamisen alimpaan helvettiin jälkeen keräsimme itsemme ja suuntasimme tuttuun lahteen. Ei ollut kalat otillaan, vaikka yksi tömäkkä tärppi kävikin taivuttamassa Edgeäni. Yksi potku ja kromi-Busa irti. Koska paikasta ei enää muuta irronnut, suuntasimme toiseen tuttuun mestaan eli Papukaijalahteen™.

Papukaijalahdessa ehdimme heitellä ehkä noin vartin, kun Juho ilmoitti kalasta. Sinisen Krokon oli kelpuuttanut neljälkiloinen nätti pikkumamma, jonka bogasin (bogauskuva sensuroitu) partaan paremmalle puolelle kuvattavaksi. Jeppis kala ja saldo auki! Heittelimme Tapen kanssa sitkeästi oikeita (niin luulimme) kevätuistimia eli jerkkejä, mutta turhaan. Juhon esimerkkiä seuraten päätin kokeilla ihan på skoj myös sinistä Krokkaria ja ehdin kelata sitä joitain kammenkierroksia, kun kala otti kiinni pehmeästi. Kala tuntui aluksi joltain perusparikiloiselta, mutta ensimmäisen kerran nähtyämme koko kasvoi jo fintsaan. Vähän junnailua ja vetelyä eestaas ja sitten kala veneen vierelle. Juma! Sehän oli kunnon possu, oisko jopa maagisen rajan yli? Tässä vaiheessa vasta alkoi pumppu hakkaamaan ja jalat tärisemään. Muutamia vetoja vielä ja Tape bogaa kalan varmasti ylös. Ziisus, mikä läski! Nopeasti Krokkkari irti huulesta, hetken paniikki, että missä v..tussa se vaaka on ja sitten punnataan. Kasi, ysi,…ei ollu kymppi, mutta 9,1kg eli  enemmän kuin jees silti! Sitten otetaan uuden ja vanhan koulun pönöjä eestä ja takaa, jonka jälkeen lasken mamman hellästä veteen, josta se hetken huilin jälkeen ponkaisee takaisin kypsyttelemään mätiään. Sikajees kauden eka kala!

Ysin jälkeen paikka hiljenee, mutta toisella puolella lahtea käy vielä nelosen seurio FT-Slaiderissani ennen kuin siirrymme uusiin paikkoihin. Koska mistään muualta ei enää kaloja kuulu, palaamme takaisin lähtöruutuun eli aloituslahteen, jossa ahven-Busaani käy vielä puremassa virkeä neljäpuokki ennen kotiinlähtöä.

Jees reissu, tästä on hyvä lähteä kevätreissuun ilman turhia saalispaineita! Kevään tavoite saavutettu ja myös kauden tavoite on ulottuvilla eli Suursaalistajapokaaliin tiukka kiinnitys. Ja tulipahan tuon ysin myötä myös suora täyteen eli nyt on tullut 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, ja 10 kilon haukia. Ei muuta kuin uutta suoraa rakentamaan kympistä ylöspäin!

Teksti: Ron
Kuvat: Tape & Ron