Nagupellet syysretkellä

Perjantai 3.10.

Perjantaina ehdimme vesille vasta kuuden aikoihin, joten tehokasta peliaikaa ei ollut kuin tunnin verran, josta ei jäänyt jälkipolville mitään kerrottavaa. Lähipaikat heitettiin pikaisesti ja parhaan spotin kohdalla (kevään fintsamesta) oli jengiä laiturilla heittelemässä, joten jätettiin paikka suosiolla väliin. Ilta meni upeata tähtitaivasta ja kaukaista ukkosta ihmetellessä, tähdenlentoja näkyi useita ja joka kerta toivoin jotain sellaista, mikä ei sitten lauantaina kuitenkaan toteutunut (saa arvata, mitä toivomus koski :-)) Toki syötiin hyvin, saunottiin ja nautittiin barmaister Paksu-Japen tarjoamista kollujalista.

Lauantai 4.10.

Lauantaina sykähdettiin vesille yhdentoista aikoihin puolipilvisessä kelissä. Ei oikein luvannut hyvää, kun pilvet vaan kaikkosivat ja kohta aurinko mollotti melkein pilvettömältä taivaalta. Onneksi etelätuulta oli kohtalaisesti, joten kala ei ollut niin aralla otilla kuin olisi voinut luulla. Vesi oli todella kirkasta, näkösyvyyttä oli ainakin kolme metriä.

Lähipaikkojen ammottaessa tyhjyyttään tein hieman pidemmän siirtymän Nauvon pääsaareen eteläpuolen saaristoon ja saavuimme kevään reissulta tutulle saarirykelmälle, josta Tape ja Ville ottivat nopeaan tahtiin parikiloiset hauet mieheen Busan C47:lla kaislikosta. Toinen lähti yrttihaukiainekseksi iltaa varten. Itselläni kävi meriväri-Busassa yksi tärppi, joka todennäköisesti tuli sitten Tapelle ylös asti. Seuraavasta kaislikosta ei tullut ylös asti yhtään, tärppejä kuitenkin ja kun viereinen kivikkokaan ei antanut mitään vaihdoimme saaren toiselle puolelle. Sieltä yhytin Paskikseen yhden kalan, joka ei kuitenkaan pysynyt kahta potkua pidempään kiinni. Kerpele, ei lupaa hyvää mulle, kun ei kalat tartu kunnolla. Eikun paikan vaihtoa.

Seuraava mesta oli suuri sisälahti, jonka reunoja kolusimme aluksi. Ville poimi kultahileiselllä Nilsulla yhden peruskalan kaislikon edestä ja sain itsekin vihdoin tilini auki puoltoistakiloisella eräästä salmesta kromi-Busalla. Hetken päästä tästä jumpsahti samaiseen Busaan vähän raskaampi otus kaislikon kärjestä, joka hetken köydenvedon päätteeksi paljastui 4,4 kiloiseksi nauvolaiskrokotiiliksi. Jees, nythän alkoi homma luistaa! Vapautuksen jälkeen en montaa heittoa ehtinyt tehdä, kun taas kromi maittoi. Tällä kertaa peruspuoltoistakiloinen. Pientä siirtymää toiseen salmeen, jonka laidoilla kasvoi kaislikkoa. Eka heitto ja veneen vieressä kromia vietiin taas. Taisi hauilla olla tuunauspäivä, kun kromi näin kiinnosti! Kala oli parinkilon luokkaa. Tämän jälkeen päätettiin vetäistä tauolle suojan puolelle, jossa nautimme minttukaakaot, tottakai kermavaahdon kera kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti!

Taukofailistelujen jälkeen navigoimme sisemmäs suurelle sisäselälle, jos sieltä vaikka löytyisi vähän vanhempaa haukien ikäluokkaa. Eipä aikaakaan, kun Ville nappaa parikiloisen kallion edestä selälle johtavan salmen kupeesta. Tämän jälkeen olikin sitten hiljaisempaa, vaikka paikat näyttivat tosi hyviltä. Ehkä kuitenkin vasta loppukaudesta nämä matalat sisälahdet olisivat hotspotteja, nyt niissä ei ollut elämää varsinkin, kun ne kaikki olivat suojan puolella.

Palasimme takaisin tuulen puolelle ja heitimme muutaman kaislikon tuloksetta, kun Tape raportoi megalomaanisesta harakanpesästä kalkkunassaan (harakanpesä kalkkunassa, mielenkiintoinen kielikuva). Sitä selvitellessä vierähti tovi, jonka aikana yhytin vihreä-hopealla Räsäsellä yhden peruskalan. Kun paikasta ei muuta irronnut, nostimme kytkintä ja päätimme siirtyä takaisin ulkomeren laidalle, jossa tapahtumia oli ollut paremmin.

Ei ollut uudessa mestassa juurikaan eloa, yhden parikiloisen sain samaisella Räsäsellä muiden heittäessä tyhjää, joten päätimme lähteä pikkuhiljaa takaisin mökille päin samalla heitellen eri mestoja. Yksi uusi hyvä paikka löytyikin ja ristimme sen Opilio-kaislikoksi. Siitä Tape nappasi Busan C125:lla ensin peruskalan ja minä samalla uistimella perässä samanlaisen ja hetken päästä Tape raportoi jo vähän vauraammasta kaverista. Väsyttelyn jälkeen tämä paljastui 4,1 kiloiseksi esox luciukseksi. Nyt oli Herr Konfmaisterkin tyytyväinen! Tämän jälkeen paikka hiljeni ja siirryimme muutaman eri mestan kautta takaisin mökille seiskan tienoilla. Päivän saldoksi jäi mulle 7 kalaa, Villelle neljä ja Tapelle kolme eli ihan ok lopputulos.

Sunnuntai 5.10.

Sunnuntai-aamulla heilutteli Ruotsista tulossa olevan myrskyn eturintama mökkiä jo siihen malliin, että tänään ei olisi juurikaan asiaa tuulen puolelle. Aamu otettiin iisisti mökkiä kuntoon laitellen Tapen hakiessa lisää gasoa Nauvon kylältä. Hakumatka kestikin tovin, kun automaatit yms. eivät ukkosen johdosta olleet hapessa. Oli ilmeisesti salama iskenyt, jonnekin sähkömuuntamoon tai sen sellaiseen.

Vesille päästiin vihdoin yhden aikoihin, jolloin tuuli alkoi olemaan jo myrskyluokkaa. Epäsuorassa tuulessakaan ei vene pysynyt pakillakaan paikoillaan ja jouduin keskittymään kipparoimiseen poikien heitellessä. Mökin läheltä tulikin yhdet hauet molemmille, kunnes erinäisten siirtymien kautta olimme taas Opilio-kaislikolla, josta Tape narautti kolmepuolikkaan hauen eilisellä otti-Busalla eli C125:lla. Muita kaloja ei sieltä irronnut, joten suuntasimme kevään fintsamestaan suojan puolelle. Salmessa kävi uskomaton virta, merimerkit olivat melkein veden alle taipuneita. Fintsamestassa ei ollut fintsoja kotona, mutta pienempiä lajinsa edustajia kyllä. Näitä pojat narauttivat pari kappaletta kummatkin, itse tyytyessäni seurailemaan sivusta. Mestan hiljennyttyä lähdimme kolmen maissa takaisinpäin ja selän ylitys n. 20m/s puhaltavassa etelätuulessa oli jopa ehkä hieman jännittävä kokemus! Hyvinhän se meni, vaikka vettä lensi sisään ämpäritolkulla korkeista aalloista. Tulipahan testattua kunnolla Haltin gorehousut ja ProRainerin rotsi, jotka pitivät miehen täysin kuivana poikien valitellessa omien kelluhaalariensa heikkoa vedenpitävyyttä.Veneen nosto trailerille oli oma stoorinsa tuulen ja aallokon käydessä suoraan luiskalle, mutta siitäkin selvittiin vaurioitta tiimipelillä ja kotimatkalle päästiinkin viiden aikoihin.

Hyvä presyysreissu kaikenkaikkiaan. Varsinkin lauantaina oli tosi jees meininki vesillä auringon paistaessa, minttukaakaota maistellessa ja haukien ollessa hanakalla, jopa viriilillä tuulella! Syysreissulla homma jatkukoon!

Teksti: Ron

Kuvat: Ville & Ron