Tenojoki 07/2006


Tenon lohestusreissu tarjosi vain tittejä, kymppikalat jäivät edelleen vain unelmiksi.
FTK:n muut jäseneet olivat keksineet liudan huonoja tekosyitä eivätkä osallistuneet reissuun, joten Ron piti FTK:n lippua korkealla reissun ajan.

Maanantai 3.7

Reissu Tenolle kesti 19,5 tuntia. Lähtö oli sunnuntai-iltana klo 20 ja perillä olimme klo 15.30 käytyämme syömässä, kaupoissa ja jopa baarissa Ivalossa. Outakoskelle saavuttuamme ajattelimme painua nukkumaan samantien, mutta innostus oli sen verran kova, että porukka alkoi laittelemaan vehkeitä kasaan illan 1. soutua varten. Innokkaimmat eivät malttaneet nukkua ollenkaan vaan painuivat luvan ostettuaan virpomaan eli perhostelemaan koskelle. Soutulupa turisteille alkaisi vasta klo 21, joten itse päätin mennä tunnin tirsoille.
Erno ja Rami lähtivät ensimmäiselle laskulle ja minä sekä Janne heti perään. Tero ja Mikko tulisivat hieman myöhemmin. Taas oli Teno antelias ensikertalaiselle, Erno sai väsytellä ensimmäisen lohensa, 1.8kg:n titin, veneeseen heti ekalla laskulla Outakosken alapäästä. Kala oli ottanut perhoon.
Soudimme Jannen kanssa saamatta tärppiäkään ja kello 2.00 olimme yksimielisiä siitä, että soutaminen sai riittää. Erno ja Rami olivat lopettaneet jo hetkeä aiemmin, mutta Tero ja Mikko jäivät vielä sitkeinä sisseinä tahkoamaan virtaa. Mökille tultuamme vedimme pienet iltapalat ja painuimme pehkuihin.

Tiistai 4.7

Heräsin joskus aamuyöstä, kun lohenpyrstö läpsi naamaani. Luulin sen olevan vain unta, mutta aamupäivällä herättyäni kuulin, että Tero ja Mikko olivat saaneet perholla klo 4 kosken niskalta 4,1kg lohen ja olivat siitä riemuissaan tulleet läpsimään meitä aamuyöllä. Hienoa, että sitkeä yritys palkittiin!
Päätimme lähteä iltapäivällä käymään Yläkönkään heittoalueella, jonne oli Outakoskelta noin puolen tunnin ajomatka. Heittelimme sekä ylimmäisen kosken että alimman saamatta tärppiäkään. Kalastusluvat kysyttiin ja Rami heitti jonkkaan kolme uistinta, joten jälkipolville ei tästä reissusta jäänyt oikein mitään kerrottavaa. Lähdimme takaisin klo 19, jotta ehtisimme syömään ennen illan soutua Mikon valmistamaa lohikeittoa Ernon lohesta.

Syötyämme uskomattoman maukasta keittoa lähdimme joelle.Sää oli todella kehno soutamiselle, tuuli suoraan pohjoisesta sen verran kovaa, että Tenoon muodostui jo aaltoja. Tällä kertaa soutupareina olivat minä ja Rami, Erno ja Janne sekä eiliseen tapaan Mikko ja Tero. Soudimme Ramin kanssa klo 5 asti ja ainoaksi tapahtumaksi jäi Ramin väsyttelemä 510g harjus, joka otti viimeisellä laskulla n. klo 4.30 aikaan perhoon. Kävimme soutamassa Outakosken alapuolella olevaa nivaa, joka oli todella herkullinen paikka ja jossa näkyi useita pintakäyntejä, saamatta edes tärppiä. Muutenkin soutaminen oli alkuillasta ja -yöstä todella hankalaa kovan tuulen vuoksi. Rantauduttuamme Rami ehdotti erästä juomapeliä ja kyllähän me kunnon peijaiset saimme harjuksen kunniaksi aikaan! Mikon appiukko, joka oli saapunut illalla, kommentoi aamulla, että jos pojat pitävät tuollaiset peijaset yhden harjuksen vuoksi, niin mitähän se mahtaa olla, kun saavat kunnon lohen…

Keskiviikko 5.7

Peijaiset olivat sen verran raskasta hommaa, että nukuimme aamun rasituksia pois myöhään iltapäivään, itse heräsin klo 16.15. Tero ja Mikko olivat olleet joella aamupäivällä ja saaneet toisen lohen, painoa tälle kaverille oli kertynyt 2,5kg. Ja taas perholla.
Soutamaan lähdimme Ramin kanssa noin puoli kymmenen aikaan ja kylkikipua valitellut Rammu sai vapamiehen roolin. Outakosken alaosassa tärppäsi ulommaisessa vavassa uitettuun perhoon pirteä kala, joka paljastui kiukkuisen tappelun jälkeen 1,6kg:n titiksi. Hienoa, pääsi Ramikin väsyttelemään lohta tällä reissulla ekaa kertaa! Loppuilta ja -yö kuluivat tapahtumitta ja makkaranpaiston jälkeen n. klo 2 päätimme Ernon kanssa lähteä mökille nukkumaan ja jatkamaan soutua aamulla. Muut jampat jäivät vielä joelle yrittämään, mutta turhaan. 

Torstai 6.7

Heräsimme seitsemältä Ernon kanssa, haukkasimme jotain pientä ja painuimme joelle. Tällä kertaa aloitimme soudun kaukaa kosken niskalta, minä soutumiehenä ja Erno vapamiehenä. Erno oli kaivellut Mikon perhorasioita ja valinnut sieltä muutaman perhon mukaan, jotka nyt sidoimme siimojen päihin. Aamu oli upea, aurinko paistoi eikä pilviä näkynyt missään.
Ensimmäistä laskua oli kestänyt jo parisen tuntia, kun vihdoin tärppäsi. Paikka oli sama kuin eilisiltana Ramin kanssa. Lohi oli ottanut Mikon perhoon, jossa oli lähinnä viidakkokukkoa siipenä ja vihertävä runko. Koppasin kalan haaviin Ernon väsyttelyn jälkeen ja soudin rantaan, jossa otimme muutaman kuvan ja Erno suolisti kalan. Painoa oli 1,6kg. Tämän jälkeen jatkoin soutua vielä n. tunnin verran, kunnes päätimme ajaa takaisin ylös ja vaihtaa soutajaa.
Kello alkoi lähestymään jo uhkaavasti kahta ja soutuluvan päättyminen oli lähellä. Olin jo menettänyt toivon päästä väsytysvuoroon, mutta Erno totesi päättäväisenä soutavansa vielä mulle kalan eli jatkaisimme tappiin asti. Kello oli 13.40, kun valuimme pikkumökin kohdalle ja Erno souti perhot mökin edessä olevan suuren kiven akanvirtaan. Samantien alkoi ulommainen vapa tempoa. Jes, kala kiinni ja samassa perhossa! Väsyttelin vihaista lohta hetken ja Erno nappasi sen kyytiin. Kala oli nätti kuin pieni sika, koko vaan ei ollut sama kuin pienellä sialla… Painoa oli vaivaiset 1,03kg. So not, olipahan kuitenkin mun eka väsyttelemä kala tällä reissulla! Otimme muutama fotot, suolistin kalan ja läksimme takaisin mökille tyytyväisinä. Toki koko olisi voinut olla parempi… 

Mökille tultuamme söimme lounaan ja painuin pienille päikkäreille. Heräilin neljän aikoihin ja päätimme lähteä Ernon kanssa heittämään perhoa Outakosken alapuoliselle nivalle, jolla ei nimeäkään kait ollut. Paikka oli sama, jossa olimme Ramin kanssa käyneet soutamassa jo pari kertaa tuloksetta. Hiekkasärkältä olisi hyvä harjoitella perhonheittoa, sillä olin päättänyt, että nyt opin heittämään lohivavalla!

Heittoharjoituksia pidimme nivalla pari tuntia, ei edes tärppejä. Loppuaika menikin sitten jutusteluksi, kun nivan alapuolella olevasta mökistä ajeli särkälle vanhempi herra, jonka kanssa sitten heitimme läppää puolisen tuntia. Kaveri tunsi Rapalan Enskan ja Kankaan veljekset (Nils Master) ja oli kalastellut Tenolla jo vuosia, vaikka olikin kotoisin Etelä-Suomesta. Hän kertoi mm. että nivan niskalta oli saatu joitain vuosia sitten 20+ lohi heittämällä rannalta ja että hänen paras lohivuotensa oli 2003, jolloin saadun n. 50 lohen keskipaino oli 6,8kg. Uskoo ken tahtoo…

Illan soudun aloitimme Ernon kanssa puoli kymmenen jälkeen ja soudimme n. klo kolmeen saakka. Saalistili karttui yhdellä 20cm smoltilla ja 300g harjuksella. Viimeisen laskun lopuksi iski violettiin perhoon kala, jota ehdin väsytellä tovin ennen kuin se irtosi. Emme nähneet kalaa, mutta otteista päätellen se oli vähän raavaampi kuin aikaisemmat. Harmitti vietävästi kalan irtoaminen! Loppuyö meni sitten enemmän viihteen puolelle ja Jannen “The Party Boy”-imitaatioille naureskellen…

Perjantai 7.7

Kävimme Ramin kanssa iltapäivällä ennen viimeisen soutuluvan alkamista Yläkönkäällä heittelemässä, mutta tapahtumat jäivät muutamiin nähtyihin kaloihin (titit hyppivät). Mökille tulimme takaisin juuri vähän ennen yhdeksää ja ehdimme vielä moikata Mikkoa, joka oli juuri lähdössä mökilleen Kaamaseen. Tero oli lähtenyt jo alkuiltapäivästä Ivaloon, josta kotimatka Stadiin sujuisi näppärästi lentäen (hallitus oli päättänyt, että viikonloppuna on Terpulan tultava Ruisrockiin mukaan).

Mökillä Erno oli jo valmiina joelle, mutta Janne oli jo kyllästynyt kalastamaan eikä halunnut enää uhrata 35 euroa ja lähteä soutamaan. Hyppäsimme Ernon kanssa samaan veneeseen ja Rami toiseen yksin. Erno otti ensimmäisen soutuvuoron ja minä vapamiehen roolin.

Soudun alku sujui illman tapahtumia eikä koskestakaan tullut tärppiä, mutta sitten alaosan puron suulla tärppäsi oikein kunnolla laitimmaiseen perhoon. Kala pärisytti jarrua ja veti siimaa hetkessä ulos parikymmentä metriä ennen kuin rauhoittua. Hetken jo ajattelin, että nyt on kunnon lohi kiinni, mutta mitä vielä, samanlainen tittihän siellä siimassa tempoi kuin aiemmatkin. Oli vaan napannu todella ärhäkkäästi. Väsytin kalan nopeasti ja nostimme sen kyytiin. Kaunis 1,6kg lohi. Vedimme rantaan, jossa suolistin kalan nopeasti ja jatkoimme soutua. Kauan ei Erno ehtinyt soutaa, kun taas vapa taipui, nyt alamökin ison kiven kohdalla. Tämä kala ei ollut  niin äkäinen kuin edellinen, mutta hieman kookkaampi. Lyhyen taistelun jälkeen kala kyytiin ja puntariin, painoa 2,37kg eli olipahan mun enkkalohi. Ottiperhona toimi sama kuin edellisen kalan kohdalla. Suolistin tämänkin kalan samantien, vaihdoimme Ernon kanssa paikkoja ja ajoimme takaisin aloitusopaikalle.

Ehdin soutaa kosken niskalle, kun taas ottiperhoa vietiin. Erno kelasi muita siimoja pois ja yritti pitää kalaa kiinni. Itse yritin pitää venettä paikallaan niskan imussa. Kala pääsi kuitenkin irti, mutta Ernon mukaan se ei tuntunut miltään suurelta, samaa tittiluokkaa kuin muutkin ilmeisesti. Koskesta ei enää tärppejä tullut, mutta alaosassa taas tärähti ja tällä kertaa kala tuli ylös asti. Painoa titillä olli 1,8kg ja ottiperhona sama vanha tuttu. Loppulaskulla kalaa ei enää tullut ja saaliista tyytyväisenä päätimme lopettaa kalastuksen tältä erää ja jatkaa vielä aamulla parilla laskulla.

Lauantai 8.7

Aamun soutu ei tuottanut edes tärppejä, joten kymmenen aikaan soudimme rantaan, pakkasimme kamat pikkubussiin Ramin ja Jannen jo odotellessa malttamattomana lähtöä. Pakastetut lohet kiedoimme ensin sanomalehteen, sitten jeesusteipillä jäätyneitä limupulloja (jossa vettä) kaloihin kiinni, paketti pussiin ja koko höskä makuupussin sisään tiukkaan pakettiin ja eikun menoksi!

Paluumatka kesti vajaat 19 tuntia, lähtö oli klo 10:30 ja himassa olin sunnuntaina klo 5:00. On tuo pikkuisen turhan pitkä matka, ens kerralla vois harkita lentoa Ivaloon tai autojunaa Rovaniemelle… Kaikenkaikkiaan ok reissu, vaikka kojamot jäi tällä kertaa saamatta. Tosin ei niitä kukaan muukaan saanut Ylä-Tenolta tuolla viikolla, meidän 4,1kg oli viikon suurin Outakoskesta tullut lohi.