Täsmäliveilyä testaamassa, feat. CR1 ja M11kk4

Jukka, Miikka ja Tape lähtivät etsimään isoa kuhaa järvimaisemista täsmäämällä ja livettämällä.

Vaikka voisi aluksi kuvitella, että nythän tää on helppoa, sen kun katsoo ruudulta ja kelaa kypykät kotio, melkein kuin videopeliä pelaisi, tämä onkin yllättävän vaikea ja monipuolinen laji, jossa on hallittava monta osa-aluetta. Vaikeinta on etsiä kala perinteisillä luotaimilla, hallita vene kalan löytymisen jälkeen ja tähdätä kala liveen näkyviin.

Ensimmäinen järvi oli pettymys. Vaikka löysimme paljon syöttikalaa, isot pedot loistivat poissaolollaan. Muutamasta pienemmästä tuli havaintoja, mutta ne eivät huolineet vieheitämme. Useiden tuntien etsimisen jälkeen teimme radikaalin ratkaisun. Vaihdoimme toiselle lähellä sijaitsevalle järvelle, joten paketti pikaisesti ylös, lyhyt automatka ja paketti takaisin alas. Uudella järvellä siirtyminen pelipaikoille, ja hyvin pian löysimmekin varsinaisen kuha-eldoradon. Pohjassa oli joka paikassa isoa ja pienempää kuhaa, mutta eivätpä nämäkään p*rkeleet olleet kunnon ottipäällä. Pari tärppiä vaan, joista osan missasin. Ensimmäiset tärpit olivatkin niin varovaisia kutitteluja, etten tehnyt edes vastaiskua (virhe). Pari seuraavaa tärppiä oli jo parempia ja yksi kunnon tällikin tuli, mutta ei se vaan pysynyt kiinni. Kun löysimme isoa ja aktiivisempaa kuhaa välivedestä, alkoi tapahtua. Aivan veneen vieressä ja melkein pinnalla oli iso hahmo. Jigi sinne ja lopultakin tärähti paremmin. Tämä pysyi kiinni. Kalan tärppi tuntui haukimaisen voimakkaalta, mutta siihen yhtäläisyydet sitten päättyivätkin. Kala veti ja nyki voimakkaasti ja syöksyi pari kertaa veneen alle saaden lainavapani oikein kunnolla kaarelle. Hetken kuluttua kala oli kypsä haavittavaksi ja sinnehän se sujahti. Riemunkiljahdukset, koronahalaukset, kuvat ja peto takaisin kasvamaan. Hieno laji kertakaikkiaan!

Erityiskiitos kipparille Miikkalle taitavasta “täsmäämisestä”. 76cm kuha, joka oli nimenomaan yhteistyötä kuskin ja heittäjän kanssa, jäi päivän ainoaksi.

Omia havaintojani täsmäämisestä

• Veneen koolla ei ole suurta merkitystä, kunhan oman veneensä hallitsee hyvin ja se on kohtalaisen vakaa.
• Kelin on oltava tyynehkö, jotta vene ja livekuva pysyy hallinnassa. Heiluvan veneen kanssa erittäin haasteelista.
• Nelarikone on ehdoton, koska kone käy lähes koko päivän tyhjäkäyntiä. Tähän liittyen: Livekaiun virrankulutuksesta ei tarvitse olla niin paljon huolissaan jos se saa virtansa starttiakulta, koska kone käy jatkuvasti.
• Hyvin toimiva ja omaan käteen istuva veneen ohjaus ja kaasukahva ovat kriittisen tärkeitä. Urakkanuppi saattaa vielä helpottaa.
• Vapojen pystyputket ovat kerrankin toimintaan soveltuvat ( 😉 ), koska yleisesti vain yksi hahmo heittää kerralla, heitot ovat lyhyitä ja “kevyitä” ja eri setit eri kalalajeille on oltava valmiina ja nopeasti saatavilla.
• Jigiin on etsittävä lajiin ja syvyyteen sopiva vajoamisnopeus oikean kokoisella nupilla ja mahdollisella lisäpainolla.
• Jigiä on uitettava juuri tietyllä tavalla ja tiettyihin kohtiin kalan näkökenttää ainakin kuhan kanssa.
• Kalat etsitään pääasiallisesti viistolla ja DSI:llä. Jos kala osuu suoraan liveen, se on sattumaa ja hyvää tsägää.
• Kalan löydyttyä perinteisillä kaiuilla on tärkeää hallita vene hyvin, pakittaa sillä takaisin kalan luokse (perinteisessä kaiussa näkyvä kala on mennyt jo ohi) ja kääntää vene oikein kalan suuntaan, jolloin viistossa/DSI:ssä näkynyt kala voidaan etsiä liveen. Koneen vaihteensiirtäjä on siis kovalla käytöllä. Sähköinen vaihteisto voisi olla hyvä tähän. Keuliksella on helppo auttaa.
• Seuraavaksi haetaan livellä vahvin kaiku kalasta tähtäämällä kala keilan keskelle ja kääntelemällä liveanturia. Tällä saadaan selville missä suunnassa kala on. Lopuksi heitetään täsmälleen anturin osoittamaan suuntaan ja näytöllä näkyvälle etäisyydelle, annetaan jigin vajota kalan yläpuolelle ja kelataan hitaasti.
• Jigin uittamista on helppo harjoitella, kun se näkyy livessä, mutta mitään äärihelppoa oikeanlainen uittaminen ei ole.
• Heittojen suuntien ja etäisyyksien on oltava tarkkoja. Kala ei näe liian lyhyttä heittoa. Liian pitkälle mennyttä heittoa on uitettava ajan kanssa, jolloin aktiivisesti liikkuva kala voi jo kadota. Sivuttaissuunta on myös oltava hyvin tarkka, kun kala on saatu haettua keskelle keilaa.
• Heitot ovat äärilyhyitä, järjestään max. 12 metriä.
• Heti kun tuntee tärpin, kova vastari.
• Iso kuha on ikään kuin miehekäs ja karheampi versio ahvenesta. 😀 Tulee vähän mieleen niilinahvenet isoine selkäpiikkeineen.
• Yli 60-senttisiä ei oteta fileiksi.

Kiitos vielä kerran Miikkalle mielenkiintoisesta perehdytyksestä täsmäliveilyn saloihin! ♥