Sipoo 10/2012

Torstai 25.10.2012

Mestoille saavuttiin monesta suunnasta, osa suoraan veneellä ja osa traikkupokan kanssa. Lopulta suurin osa porukasta saatiin kasaan Norrkullalandetin saarelle. Kamat mökkeihin ja yleissäätäminen alkoi. Tällä kertaa oli varattu oikein  2 kpl mökkejä suuren osallistujamäärän toivossa. Kalaan päästiin joskus puolenpäivän nurkilla. Päivän tavoite oli metsästää riittävästi haukea haukipihvejä varten. Tämä tavoite saavutettiinkin, ei ollut tosin helppoa. Kala söi pääsääntöisesti nihkeästi ja koot olivat täysin hukassa. Iltariennot olivat tuttuun tapaan upeat ja Veskun valmistamat ribsit upeine lisukkeineen kruunasivat täydellisesti juuri alkaneen laatuloman.

Perjantai 26.10.2012

Taimengurun kyydissä (Ron, D ja Vesku)

Kello soi jo seitsemältä ja vastassa oli infernaalinen keli lokakuuksi: pikkupakkanen ja taivaalta tuprusi lunta vaakatasossa. Hetken mietin, että onko mitään järkeä lähteä lomapäivänä tähän aikaan ja tuollaiseen keliin heittämään tanenollia. No,  koska Dennis oli järjestänyt todellisen taimenpron oppaaksemme ja sopinut treffit laiturille kasin kieppeillä, ei auttanut muu kuin alkaa kiskomaan vaatetta niskaan. Päälle lähti laukusta kaikki liikenevä, koko päivä lumisateessa tuulisella merellä tietää sitä, että hiki ei ainakaan pitäisi tulla, oli päällä vaikka kuinka paljon tahansa. Sen verran pahasti puhallutti eilisen illan ribsit ja makkarat (ja ehkä jokunen juomakin), että aamupala ei tuntunut hyvältä ajatukselta vaan merelle lähdin parin vesilasin voimalla. Dennis ja Vesku vetivät perinteisen MIESaamiaisen, joten pojilla ainakin oli vatsat täynnä vesille lähdettäessä.

The Pro oli Fasterillaan laiturissa sovittuun aikaan ja arktisen lumisateen piiskatessa kasvoja lastasimme gearit kyytiin. Enpä muista, milloin olisi ollut yhtä vähän kalagearia mukana kuin nyt, yksi vapa ja pieni rasiallinen tanelusikoita. Turun tuomikirkon kokoinen kalalaukku sai jäädä tällä reissulla rantaan, jerkkejä ei taimenet taida purra, sen verran haukimieskin asiasta tiesi. 115 heppainen Yamaha hörähti käyntiin ja hullunrohkeat toivorikkaat tanen metsästäjät ampaisivat matkaan. Ensimmäinen stoppi olisi Karhusaari, jossa käytäisiin täyttämässä tankki. The Prolla oli kontaktit kohdillaan, kun sai kaupan pitäjän tulemaan avaamaan pumput näin aikaisin aamulla. Venematka tankille oli mielenkiintoinen, näkyvyys oli joitain kymmeniä metrejä, ajoviima jäätävä, mutta skimbalaseilla varustettua kipparia ei keli haitannut, kaasu pohjassa mentiin koko matka.

Tankin täytön jälkeen kelikin hieman helpotti ja lumisade loppui, mutta tuuli ulommas ajettaessa oli kuitenkin melkoisen rapsakka ja aallokko samaten. Ensimmäiselle heittospotille ei onneksi pitkää siirtymää tarvinnut tehdä ja pääsimmekin aloittamaan päivän kalastuksen ennen yhdeksää. Parin spotin jälkeen Vesa raportoikin jo tärpistä, mutta ei pysynyt kiinni. Eloa veden alla siis oli! Tämä vahvisti uskoa siihen, että ehkä tapahtumia olisi päivän aikana enemmänkin, vanhan sanonnan mukaanhan taimen tulee rannoille ensilumia ihmettelemään. Nakutimme parit seuraavat kivikot ja rannat, kippari raportoi tökkiöistä ja parista tärpistä, joten jännitys pysyi yllä mukavasti. Tunnelmaa paransi vielä kipparin kalajutut ”mukavista” mökkiläisistä ja isoista kaloista.

Seuraavaksi saavuimme tunnettuun ottipaikkaan, jota itsekin olen joskus Jannen kyydissä piiskannut. Taisi olla kipparin toinen heitto, kun ensimmäinen hopeatorpedo nasautti kiinni hyrrällä tarjoiltuun Henkka Noutajaan. Napura-osastoa oli eli alamittainen, jonka kippari irrotti veneen vieressä. Heti perään Denniksen Vietkong Tysonia käytiin puraisemassa, mutta kala irtosi veneen vieressä hypätessään. Taisi olla kyllä alamittainen, vaikkakin hieman suurempi kuin kipparin. Itsekin sain samasta paikasta heti D:n jälkeen ensimmäisen kontaktin, kun fluorikeltaista Jayteeta kävi potkuista päätellen joku vähän raavaampi otus puraisemassa. Vastaisku hieman myöhästyi ja lusikka lensi vauhdilla melkein veneeseen. Kylläpä harmitti, siellä olisi varmaan mittakala ollut siiman päässä. Tämän jälkeen paikan kaloille iski koukkukammo eikä siitä enää tapahtumia herunut eli etiäpäin, sanoi mummo lumessa!

Tärppejä ja tökkiöitä tuli sieltä täältä ja välillä ehdittiin pitämään pientä evästaukoa hieman tyynemmässä, polteltiin Backwoodsia ja nautittiin Veskun glögiä Sailor Jerryn terästämänä. Kipparin tahti oli kuitenkin vauhdikas, eväät vedettiin vauhdissa ja samalla heitellen, koska välillä veneen ohjaamiseen ja paikallaan pitämiseen sai keskittyä kovasta tuulesta ja aallokosta johtuen tosissaan.

Puolenpäivän koittaessa se sitten tapahtui vihdoin. Liuimme erään saareen hiekkasärkän reunaa ja heitin silakka-Trutan rantavedessä olevien isojen murkuloiden väliin. Kelailin Truttaa pysäytellen ja tunsin kuinka joku kävi kopauttelemassa sitä, takaisin potkivaa rakkolevääkö? Ei ollut! Lähellä venettä sitten Truttaan ammuttiin kiinni voimalla ja samantien reilu mittakala ponkaisi ilmaan! Jarru oli Twinpowerissa jäänyt kuhajigauksesta liian tiukalle ja vaikka väänsin taistelujarrun löysälle, niin kala ei saanut riittävän nopeasti löysiä vaan ui veneen alle ja minä väänsin vapaa perässä. Potkuriinhan siima sitten sotkeutui ja toivo mittakalasta hiipui. Mutta kerrankin oli tsägää! Kippari nosti koneen ylös siiman irrotusta varten ja jumatsuka, kala oli vielä kiinni! Kippari alkoi irrottamaan siimaa potkurista ja naps, siima poikki. Ei helvata, sinne meni! Eipä mennytkään, kippari oli siis _ihan oikeasti_ The Pro ja nappasi vapaana liehuvan siimanpään käteensä ja toisessa kädessä olevalla haavilla koppasi kalan kyytiin! JEEEEESSSH!!! Upea kala haavissa! Yläfemmat kipparin ja koko porukan kanssa, nyt oli huikea fiilis! 58cm näytti Fasterin kyljessä oleva Kalamiescomin mittatarra eli reilu mittakala ja tane-enkka mereltä.Sitten pappia päähän, verestys, fotoja ja multimediviestejä muihin veneisiin. Hyvän fiiliksen kruunasi Veskun tarjoamat rommiryypyt koko jengille. Harmi, ettei ollut videokameraa, ihmepelastaminen potkurista ja koko sähellys olisi kilpaillut ruotsalaisen haavimispätkän kanssa tasavertaisesti  😀

Loppupäivä ei sitten tarjoillut tärppejä kummempaa, Veskulle niitä tuli muutama ja mun silakka-Truttaa kopisteltiin vielä yhdessä paikassa pariin kertaan, mutta ylös asti ei tullut enempää. Synkän pilviverhon väistyessä ja auringon alkaessa paistamaan loppui tapahtumatkin kuin seinään. Ei haitannut, mieli oli yhtä kirkas kuin taivaskin ja loppupäivä meni sitten ulkoilun ja hienosta kelistä nauttimisen merkeissä.

Kiitos vielä kipparille kaikin puolin hienosta reissusta! Faster totteli miestä kuin koira isäntäänsä, paikat oli hallussa ja refleksit salamannopeat, joita ilman olisi enkkatane ollut vain katkera muisto! Tämä täytyy ottaa uusiksi!

Team Haukka (Janne, Klasu, Kentsu)

Vaikka torstai on ns. tyhjät pois setti, ja illanvietto oli kestänyt vissiin kolmeen, niin ensimmäinen porukka lähti tanelin perään klo 7:40. Team Haukka oli myös aamusta lähdössä liikenteeseen, ja sovitusta klo 9:00 myöhästyttiin vain 15 min. Sekä Klaus että Kentsu tulivat autolla Kalkkirantaan. Porvoonväylä ei ollut pelkästään jäässä vaan se oli marinoitu myös lumipyryllä. 70 km/h oli maksimivauhti kesärenkailla, ja kyllä oli monta autoa rutussa tienpenkoissa ja tiet täynnä hälytysajoneuvoja. Suurin osa kolareista kuitenkin Helsinkiin päin mentäessä, joten onneksi liikenne ei täysin tyssännyt. Aamusta pyrytti oikein kunnolla ja pakkasta oli ainakin 3 astetta. Alkuperäinen päätös oli, että perjantaina haukea ja lauantaina tanea. Kamat nostettiin veneen kyytiin ja lähdettiin kalaan. Klaus oli ostanut Imaxin kaksiosaisen kellupuvun, joka tuli tarpeeseen. Edellisen päivän mökkikalastus asulla olisi ensimmäisen siirtymän jälkeen ollut yksi kalapuikko veneessä, eikä sillä tarkoiteta Movember-versiota. Koko vaatearsenaali päälle ja menoksi. Aloitimme edellisen päivän ottipaikoilta. Muutamien kaislikkoheittojen jälkeen tuli sellainen harva kaislikkotupsu / ahvenvitasetti. Pakkohan oli sitäkin kokeilla, kun promiehet kertoivat, että semmoisista mestoista oli viikolla tullut kalaa. Ace Sweet Shad 66 OB puhuu heti, ja pieni puikkari iskee kiinni, joka vaihtuukin sitten hyvän kokoiseksi ahveneksi. Fiilis oli erittäin hyvä. Ehkä vaikeat olosuhteet eivät ole mahdottomia, mutta kun päästiin the mestalle, niin se oli täysin jäässä, ja siellä oli “jäänmurtaja” hommissa. Kaislikon reunasta tuli vielä yksi hauen tärppi, mutta puikula pääsi heti irti.  Hiljaista oli. Ja homma jatkui samana. Kaikki ns. varmat paikat olivat jäässä, ja paitsiopaikoista ei noussut kalaa. Aika nopeasti myös selvisi, että pilvinen keli ulompana oli tuottanut hyvää tulosta tanejen muodossa. Janne sai omansa pois edellisen päivän ottipaikalta, mutta sitten alkoi olla jo niin kylmä, että päätimme mennä mökkiin lämmittämään lihapiirakat nakeilla.

Matkalla ja syödessä ajatus kypsyi sitten tanehuhujen saattelemana tanejahtiin. Fiilis oli taas korkealla. Merenkäynti ulompana oli aikamoista, ja saimme loskat naamalle aika monta kertaa. Kuitenkin pääsimme turvallisesti perille, ja keli muuttui aurinkoiseksi. Tosin pohjoistuuli oli vielä aika kova, joten keskityimme heittämään saarien kärkiä yms., jotta kuskikin sai heittää. Oikeilla mestoilla oltiin, mutta väärään aikaan. Auringonpaiste lopetti syönnin kuin seinään. Kaiussa näkyi kalaa. Ehkä uistelemalla olisi tullut, mutta meritaimenta oltiin tultu heittämään, joten nollat kaikille. Kylmäkin tuli, joten olimme laiturissa jo klo 16:00. Kentsu tinki vielä lähimestoille, mutta tuloksetta. Jäi kuitenkin vielä pilkkimään laiturille. Saaliina sulkava ja norssi. Tästä illanviettoon, jossa mm. Vesku ja Ville väänsivät mahtavat burgersetit nälkäisille Jampoille.

Team AMT 

AMT:hen ahtautui neljä ukkoa. Kaikki mahtuivat kuin mahtuivatkin kamoineen kyytiin, eikä itseasiassa tehnyt kovinkaan tiukkaa. Vene oli aivan jäässä, tuulilasiskrabaa ja lumilapiota olisi tarvittu! Vakiolahdet olivat nekin jäässä, joten nyt tulisi vaikeaa. Anssi vakuutteli tietävänsä hyviä paikkoja aivan lähellä, joten niihin suunnattiin aluksi. Osa paikoista olikin hyvän olosia, mutta osassa oli vesi niin matalaa ettei touhussa ollut kovinkaan paljon järkeä, eikä missään ollut kalaa. Heittelyä harrastettiin, mutta valitettavasti täysin tuloksetta. Viima oli todella hyytävän jäätävää!

Illalla Anssi näytti taas osaamistaan. Vaiheet nollattiin pimentyneistä mökeistä pariinkin kertaan, kaivot konfattiin sähköjohdolla, sokeripalat muuttuivat jauheeksi ja helikopteri tuli kylään. On se kova! Nimi pissataan betoniin!

Lauantai 27.10.2012 

Team Haukka (Janne, Klasu, Kentsu)

Aamuksi oli luvattu pakkasta jopa -10 astetta, joten heräämisellä ei ollut kiirettä. Edellisen päivän ottipaikoille matkasimme taas. Ja jäätä ja tuppisuitahan siellä oli vain vastassa. Aamupäivän viimeinen ns. kappalepaikka antoi sitten pari haukea. Ja juju oli siinä, että piti heittää keskelle lahtea, eikä kaislikkoon. Ensiheitto ahvenvidan keskelle, pari kammenpyöritystä, ja filekala kiinni Ace OB:ssa. Homma jatkui samanlaisena lahden toisella puolella. 3-5 metriä kaislikosta, josta tuli kolme haukea lähes putkeen. Koko luokkaa kilopuikula. Sitten oli vuorossa uusien lähipaikkojen kartoitusta. Klaus heitettiin välissä Kalkkirantaan, herralla työt kutsuivat. Sitten kokka kohti uusia ottipaikkoja. Heti ensimmäinen muistutti viime kevään pelastajaa. Ainoa mitä tuli oli Atomi-lusikka ja pätkä mädäntynyttä kuitusiimaa. Paikassa huokui potentiaali, mutta ei niin ei. Sitten seuraavaan paikkaan, mutta sekin oli tyhjä. Sitten oli vuorossa se paikka mille oli ennakkoon laitettu aika isot odotusarvot. 1. person kamera päälle, ja heittoja tuloksetta. Vesi oli sellaista Vantaanjoen tulvasameutta, joka ei nostanut taistelutahtoa, mutta keväällä kopastava uudelleen. Jatkoimme paikkojen kartoitusta. Upeita mestoja, mutta kaloja ei ollut paikalla, joten iltapäivällä otettiin sitten nollat tauluun. Illalla väännettiin haukipihvit salaatilla. Olivat hurjan hyviä, tietenkin!  😛

Team ATM & Team Ranskis

AMT:hen asettui KK, eli Kaivokselan_Kalamiehet – Tape, Ron ja Jasu. Pläni sisälsi aluksi haukiheittelyä matkalla tankkauspisteelle Karhusaareen, josta siirryttäisiin Ronin eilisen hurmoksen saattelemana ulkorannoille jaloa jahtaamaan. Näillä mietteillä haukea heiteltiin siellä täällä oikein urakalla, mutta kalat loistivat kirkkaalla poissaolollaan. Jasulla ja Tapella oli rasitteena vielä reissu- MP:t, joten vavat viuhusi ja siimat suhisi kiihtyvällä tahdilla. R2D2 toimi kipparina, joten kaikki kolme matkustajaa olivat aktiivisia.

Lopultakin eräässä pienessä tupsukkalahdessa Tape tunsi tönäisyjä koukuissaan. Tärppi! Ei, tämä ei pysynyt kiinni. Taivas-ankkuri päälle ja armoton pommitus samaan reikään. Meni kuitenkin väärään rööriin, sillä Tape rikkoi MP:nsä rokastetulla kolmipiikillä! Piikit oli teräviä, mieli vielä tylsä.

Suunniteltu satama lähestyi uhkaavasti. Vene parkkiin, tankki täyteen, hetken huilaus kahvimunkkosten kera idyllisessä paikalliskahvilassa. Tämän jälkeen kokka kääntyi ulos. Aallot kasvoivat melkoiseksi pienelle purtilolle, mutta Ahtia uhaten suuntasimme eilisille ottipaikoille. Tapella oli melkoinen piteleminen veneensä kanssa, R2D2:sen voima ei täällä riittänyt. Kippari sai kuitenkin heiteltyä, joka aluksi tuntui melko epätoivoiselta.
Tilanne kuitenkin muttui yllättävän nopeasti. Ensimmäinen sähköinen värinä tuntui suorastaan ihanalta. Onpas nämä kaverit vihaisia! Hyppii ilmaan kuin mikäkin marakatti. Vahva, mutta pieni, kaunis taimen oli tukevasti oranssissa JK:ssa. Haavit kehiin, ja niin oli Tapen ensimmäinen meritaimen kyydissä! Pituutta 42cm, painoa vaivaiset 820 grammaa, mutta taimen kuitenkin. Hetken ihailun jälkeen laskimme täpläkyljen takaisin uiskentelemaan. Lähtihän vihaisesti. Huhhuh. Onhan tämä erilaista ja mukavaa vaihtelua. Varsinkin kun sitä haukea nyt ei vaan kuulunut.

Muutamia paikkoja myöhemmin saavuimme mestalle joka oli sen verran suojaisemmassa, ja tuuli oli hiukan tyyntynyt, että kippariksi asetettiin valkoinen piipittävä robotti. Ai että, on se mukavaa! Haravoituamme kivikkoista hiekkarantaa Tape tunsi jälleen voiman vavassaan. Täritäri, tutituti. Ei kysymystäkään minkä lajin fisu se siellä kolkutteli. Tämäkin pysyi kiinni hyvin, joten haavia kehiin ja käsittelyyn. Hän oli kasvanut tasan saman mittaiseksi kuin edeltäjänsä, mutta pituutta oli huimat 2cm enemmän. Kalaa ihailtaessa se sai jonkin sortin sätkyn. Velikulta oli niin liukas, ettei se pysynyt Tapen kädessä. Pyristeli itsensä irti hypäten suoraan takaisin mereen. Saatiin sentään pitää sitä kädessä, joten laskettakoon tämäkin saaliiksi. Ihmeellistä, Roni ja Jasu heitteli tyhjää. Se on se uistin… Joojoo. 🙂

Päivän kääntyessä illaksi huomasimme uhkaavan ja sysimustan säärintaman lähestyvän. Päätös tuli, lähdetään valumaan takaisin mökille nousuvalon turvin. Kaiken kaikkiaan hauskaa puuhaa tämä taimenen heittely. Tästähän voisi kehittää oikein tavan. Pääsisköhän joskus sen TANE_PRO:N kyytiin…

Ranskis pörräsi haukien perässä, muttei mainittavaa raportoitavaa.

Sunnuntai 28.10.2012

Aamulla raskas, mutta niin maistuvainen miesaamiainen tauluun, pakkailu ja paikkojen siistiminen. Klo 10:00 lähti  Haukka vielä vesille. Pari paikkaa kerettäisiin vielä käymään ennen kotiin lähtöä. Heittokohteiksi valikoituivat hieman ulommat mestat, olihan sitä peruspuikkoa jo saatu sisäpusseista jonkin verran. Heittelimme Kentsun kanssa kahdestaan Haukassa. Aloitettiin eräästä kivipussukasta, mutta täällä oli hiljaista.Vastaavia kierrettiin muutamia. Viimeiseksi paikaksi ennen lähtöä valikoitui tavallinen peruspussukka ulkosaaristossa. Haastava sisäänmeno, vedenalaisia kiviä jokin verran. Onneksi spotti oli kuskille tuttu, joten pääsimme turvallisesti sisään.  Hetken oli hiljaista kunnes Jannelle iski kohdekala Bomberin Herky Jerkyyn järkyttävän pitkän stopin jälkeen. Överivastari lähti selkärangasta ja sitten mentiin. Hetken taistelun jälkeen Kentsu haavitti laadukkaasti syysmamman punnitukseen. 6700g / 100cm. Jesssh! Metrikala!  😎

Tämän jälkeen ei ollutkaan sitten kuin yksi tärppi samassa pussissa Kentsulla, joten päätimme lähteä kotiin. Hyvä päätös reissulle. Jälleen kerran sunnuntainakin kannatti käydä hieman vippaamassa!

Muissa veneissä ei ollut mainittavia kalatapahtumia enää sunnuntaina.

Yhteenveto:

• Kalat kelin mukaan. Taimensetti oli oikea veto kun haukien kanssa oli vaikeaa. 
• Hyödynnä peliaika. Kannattaa heittää loppuun asti.
• Spinnerbaitien aika oli ohi kylmässä vedessä. 
• Suspi Sirpa PuMu on kova ottipeli loppukaudesta.
• Piiiiiiiiitkät pysäytykset Jerkkien uitossa! 

Reissuhokemat: “On se kova!”

Tekstit & kuvat: FTK Posse