Rönnäs 05/2011

FTK:n kymmenvuotisjuhlavuoden kevätreissu kohdistui hulppeisiin oloihin Meri Center huvilaan Rönnäsissä.

 

FTK Reissufakta

Ajankohta12.5-15.5.2011
MukanaRon, Tape, Jasu, Juho, Kentsu, Janne, Vesku, Dennis, Ville, Sami ja Jakke
MissäPernaja,Rönnäs
KalantuloKappaleita joillekin ihan ok, yksi metrihauki
KelitKalastuksellisesti huonot – aurinkoista ja todella tuulista.
MökkiFishing Lords Meri Center – Todella hieno mökki, vähän miinusta sähkösaunasta, paljon plussaa paljusta. Kiitos Mika Viitaselle järjestelyistä!
VeneetNoutobuffet, AMT, Haukka ja uusi armadan jäsen Ranskan_sukeltaja
Yleisarvostelu8+ (fiilis 9, kalantulo 7+)

 

Reissun TOP 3 Kalat
Jasu10,80Buster Jerk C47
Tape4,38Rapala Glidin’ Jerk, kromi
Ron3,80Buster Jerk C35

Torstai 12.5.2011

Ensimmäinen äijäsatsi saapui veneenlaskupaikalle yhdentoista maissa. Rauhallisin ottein kolme venettä laskettiin vesille, jonka jälkeen siirryttiin mökin pihaan toimittamaan kalareissulle hyvin olennaista aktiviteettia, eli makkaranpaistoa. Auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta ja lämmön kohotessa pariin kymppiin, kiihkeisiin kalamiehiin tarttui tervettä välimeren meininkiä. Kalaan kuitenkin päästiin kolmen maissa. Porukka jakautui kahteen veneeseen: Janne, Juho ja Jasu haukkaan ja Tape, Ron ja Ville AMT:hen.

Janne luotsasi haukan ensimmäisenä aiemmilta näille vesille kohdistuneilta reissuilta tutuille lähipuskille. Kalantulo alkoi totuttuun tapaan nollasti. Metalliammeen kampteeni teki kuitenkin jälkiviisaan ratkaisun ja surautti ammeensa “teollisuusankkuriin”, joka oli monelta pelastanut mp-päivän aiemmilla reissuilla. Kellon ollessa noin 16:29, Jasun C47 busa kaappasi syvyyksistä jotain mukaansa. “Tämäpäs tuntuu raskaalta”, mies päätteli kuusijalkaisen Edgen taipuessa kaarelle. Lopulta kun halpaan mennyt vesieläin saatiin näköetäisyydelle, venekunnan pulssit nousivat yhteenlaskettuun viiteensataan. “Herrajumala mikä peto!” Porukka meni saman tien “Bullet Time” moodiin, jossa minuutit kuluvat sekunneissa ja järkipäätösten tekeminen vaikeutuu kaavalla: kalan silmäpunnitettu paino toiseen potenssiin kertaa promillet + 1. Hauki teki jonkin verran syöksyjä ja yritti olla hankala, mutta se ei arvannut joutuvansa Jannen Keravan kokoiseen venehaaviin. Haavi osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, sillä veneen puolella selvisi uistimen olleen yhdellä koukulla suupielestä kiinni. Punnituksen ja tarkistuspunnituksen jälkeen tuomioksi päätyi 10,80kg. Jasun edelliseen rekordiin vuodelta 2007 tuli huimat 100g lisää. Mut on se, on se. Valokuvaussession päätteeksi löysävatsainen möllikkä laskettiin takaisin veteen. See you later, alligator. Viiden minuutin päästä Jannekin ilmoittaa tapahtumasta. Uistimen perässä veneelle saapui normi pistekala, joka osoittautuu 2,54kg haueksi. Sopiva ruokakala, joten elikko sai maistaa pamppua. Rapsat kauheasta rekordielikosta saa AMT:n nykäsemään moottorin käyntiin. Puoli tuntia tapahtuman jälkeen joukko kateellisia kalamiehiä parkkeeraa haukan viereen esittämään uutta kuoroteostaan: Vitun_Paska_Jasu.

Loppupäivä kului ilman ihmeempiä tapahtumia. Ilta mökillä menikin sitten iloisissa merkeissä avainsanoina palju, kossu ja kalja.

Perjantai 13.5.2011

Nousuunlähtö oli hutera ja kaikilla suussaan vaihteleva annos erikeepperiä. Sää oli kirkas, mutta todella tuulinen, joten päivässä tulisi riittämään haastetta.

Haukkaan nousi tänään Janne, Kentsu ja Jasu. Jasun osalta tämä osoittautui virhearvioksi. Miehellä ei ollut enää mitään tavoiteltavaa, mutta astui kuitenkin veneeseen kahden todella innokkaan kiukuttajan kanssa. Päivä pyöriskeltiin lukemattomissa mestoissa, aluksi jopa täysin ilman tapahtumia. Lopulta tapahtumia alkoi tulla, mutta kokoluokka oli eilinen rekordi/10. Päivän aikana puikkareita kertyi veneeseen kourallinen. Kauheinta oli kuitenkin, että kiukutus kesti melkein 11 tuntia. Aurinko oli jo aikaa sitten laskenut, kun haukka saapui viimein rantaan.

Noutobuffet ja ATM jäivät rannalle ruikuttamaan aamupäiväksi. Eilisiltana Tape oli raapinut tutulla paikalla kiviä ja ATM:n ropeli oli ottanut hittiä, muttei niin pahasti kuin Noutobuffet, joka oli yön myrskyssä kääntynyt laiturissa sen verran, että potkuri oli hakannut viereisen aluammeen kylkeen sen verran rujosti, että potkurissa oli kaikki lavat enemmän tai vähemmän vääntyneet. Onneksi runkoon ei ollut tullut vaurioita ja hommasta selvittäisiin uuden propellin hankkimisella, mutta v-käyrään jyrkkyyteen sillä ei ollut vaikutusta.

Joku ihme bad karma Rönnäsillä on, ekalla reissulla raavittiin kiveä sen verran, että potkuri meni silloinkin vaihtoon, tokalla reissulla kone leikkasi kiinni ja nyt tämäkin vielä. Ei auttanu itku markkinoilla vaan iPad esille ja etsimään lähistöltä veneliikkeitä, josta löytyisi Evariin rusetti. Lähin mesta löytyi sitten Pellingistä, joten ei auttanu muu kuin sykähtää sinne. Tape lähti ystävällisesti kaveriksi, joten ensin molemmat veneet venerantaan ja sitten matkaan.

Paikka oli Pellingin pääsaarella, joten tuli sitten ekaa kertaa mentyä lossilla yli tutusta paikasta. Löysimme liikkeen (tai paremminkin pajan) helposti, mutta kas kummaa, ennustukseni kävi toteen, ei ristinsielua mailla halmeilla. Sanoin autossa puolileikilläni Tapelle, että kun saavutaan perille, niin liike on kiinni, vaikka soitin jampalle venerannassa. Puolisen tuntia odoteltiin ja ihmeteltiin perämoottorien hautausmaata (oikeasti, moottoreita ja moottorien osia oli pitkin poikin metsää ja yksi vaja tursosi niitä ulos asti) ja kun ketään ei kuulunut, päätimme lähteä etsimään kauppaa, josta saisi jotain juotavaa.

Seikkailimme tovin, kunnes huomasimme Tarmo-lähikauppias kyltin lossirannassa. Kyllähän Tapen olisi lähikauppiaana pitänyt tietää jo aiemmin, missä kauppa oli, mutta ei. Ei muuta kuin suunta kauppaan. Matkalla kävimme pyörähtämässä Benitaksessa, joka oli kiinni ja ajoimme muutenkin vesiltä tuttujen maisemien ohi, kunnes löysimme pienen kyläkaupan jostain jumalan selän takaa. Kaupassa asioimme toisella kotimaisella sujuvasti ja nautimme limut + jätskit (ja Tape tietenkin röögsit) puutarhatuoleissa kaikessa rauhassa.

Ravitsevan välipalan jälkeen palasimme samoja latuja takaisin ja ihmetys oli suuri, kun venepajalla olikin populaa. Tais jampat olla safkiksella tai siestalla aiemmin. Kaupanhieronnan jälkeen huomasin omistavani käytetyn Evarin potkurin ja jättäneeni vanhan hitsattavaksi, Tapen vielä jäädessä tinkaamaan Hondan rosterirusetista. Kauppoja ei syntynyt, joten lähdimme ajelemaan takaisin kohti Rönnäsiä. Venerantaan päästyämme ja uutta potkuria sovittaessa meinasi poru päästä, eihän tämä tähän sovikaan, se menee liian syvälle! Onni onnettumuudessa Tapella oli varalta Hondan painelevy, joka sopi Evariin ja potkuri saatiin oikeaan kohtaan. Huh huh, tiukkaa teki! Tämän jälkeen vaihdettiin sitten Jannen vara-alurusetti ATM:ään, mutta tämäkin operaatio päättyi pieneen tyrimisryssimiseen: Tapen röögsit ja Zippo olivat veneen perässä, josta ne venettä traikulla veteen laskettaessa mukavasti luiskahtivat veteen. Heihei (teko)kultainen Zippo ja vihreät savukkeet. V..ttu! No, kyllähän näitä riittää, tuumi Tape eikä antanut asian häiritä. Tärkeintä oli, että työkalut olivat jälleen iskussa ja päästäisiin vielä illalla vesille.

Koko episodiin oli lopulta tuhrautunut 6 tuntia, joka olisi vaihtoehtoisesti voitu käyttää vesillä. Toisaalta harmitus ei ollut niin suuri, kun raportit muista veneistä kertoivat vaikeasta tai todella vaikeasta päivästä. Voihan sitä kalareissua viettää näinkin, romanttisilla auto- ja lossiajeluilla…

Lauantai 14.5.2011

AMT:hen valikoitui Kaivokselan löysäilykaksikko Tape & Jasu. Miehillä oli paketissa reissun kaksi suurinta kalaa, joten kiukutusta 11 tuntia vesillä ei ollut odotettavissa. Ei tod! Vesiltä poistuttiin vain kolmen tunnin jälkeen. Tapahtumia ei kai ollut, mutta ilmeisesti uistimet kävivät vedessä. Gourmee illallista varten tilattu kokki lämmitti pojille saunan ja kestitti voittajakaksikkoa lähes kyyneliin herkistävillä snäkseillä.

Noutobuffa sai lauantaina mukaansa pro-luokan vahvistuksen, kun Mika lähti Ronin ja Samin kyytiin. Ammattilainen antoi päivän nuotit (Go West!) ja kippari yritti toteuttaa niitä parhaansa mukaan. Pikkusen hirvitti ajaa selän yli kaksimetristen aaltojen pyyhkiessä veneen kupeita ja kastellessa miehistön jäsenet läpikotaisin. Onneksi goret ja haalarit pitivät (melkein). Vuoristorata-osuuden jälkeen pääsimme leppoisemmille vesille ja suunta pitkulaisen lahden pohjukkaan, jossa pari kalaa kävikin maistelemassa puista makupalaa, mutta sylkäisivät ne pois ennen aikojaan. Mika tartutti ekan kalan, joka pysyi loppuun saakka, lahden kallioiselta reunalta. Dodii, peli auki, hyvä juttu. Lisää tapahtumia tuli sitten lahden suulta, josta Sami napsi kaksi kalaa ja Mika yhden. Seuraavassa lahdukassa, jossa vettä ei ollut kuin metrin verran, olikin sitten tapahtumia läjäpäin. Seurioita, tökkiöitä ja tärppiöitä kaikkien vieheisiin, mutta yksikään ei tainnut tulla ylös asti. Varovaisia olivat tai sitten värit eivät ihan saaneet kunnon kiukkurefleksiä kaloilla aikaan. Ei jäädä tuleen makaamaan vaan seuraava mesta!

Seuraavassa paikassakin tuli melkein ekoilla heitoilla Mikalle tärppi, muutenkin Mikan 4play keräsi tärppejä koko reissun ajan uskomattoman määrän, mutta kalat eivät millään jääneet kiinni. Ilmeisesti koukutuksessa oli vikaa (isommat, enemmän, taaempaa päin). Yksi sentään tuli ylös ja Ronikin sai tilinsä vihdoin auki Busan C35:lla.

Paikan hiljetessä teimme 100 metrin siirtymän seuraavaan spottiin, josta tapahtumia alkoi tulemaan välittömästi. Mika ja Sami molemmat ottivat kalat mieheen, Ronin tyytyessä katselemaan vierestä. Mikalla taas kasa tärppejä 4playhin ja siniseen pölyhuiskaan (Monster Fly), ei meinannut kalat oikein pysyä kiinni siinäkään. Kun paikka vihdoin hiljeni tehtiin hieman isompi siirtymä eli 500m läheiseen lahteen. Eipä aikaakaan, kun täälläkin kalat ilmoittivat läsnäolostaan. Kaikille kalat täältäkin, Ronille n. kolmen kilon jedda suurimpana. Lahdesta ulos tullessa kokeiltiin luoto ja kivikko, mutta ei, kyllä kalat olivat puskissa ja matalassa.

Seuraava paikka oli laaja matala ja vesikasvustoa pukkaava lahti, johon puhalsi tuuli juuri sopivasti. Koska tähän mennessä jokainen paikka, pois lukien kivikko, oli antanut kaloja tai kalahavaintoja, niin odotettavissa oli täältäkin tapahtumia. Jo lahden suulta Ronin ahven-Busa poimi yhden luigin ja saavuttaessa kaislanreunaan, oli Samilla jo Krokossa toinen kala kiinni. Ei muuta kuin vene ankkuriin ja pommittamaan kaislaa!

Olimme samoilla sijoilla varmaankin puolisen tuntia ja tänä aikana kaloja tuli ylös asti joku 5 kappaletta, tärppejä oli toistakymmentä, kiinniolleita toiset samanverran (lähinnä Mikan tupsussa), joista yksi raavaampi Ronin C35:ssa (fintsan paikkeilla). Muy bueno! Kun paikka hiljeni, tehtiin 30 metrin sivuttaissiirtymä ja taas alkoi tärppejä satamaan. Yhden Mika taisi saada ylöskin. Tämä kulma ei kuitenkaan ollut samanlainen jackpot kuin edellinen, joten ankkuri ylös ja one more time, boys! Toisella kerralla ei sitten tullutkaan enää kuin yksi kala Mikalle, joten adios Suoltolahti ja seuraavaan paikkaan, joka olikin melkein kulman takana oleva pikku putama.

Taisi olla mun toinen heitto, kun kala jälleen sähkötti siiman päässä. Johan on menoa, joka mestassa on kaloja otilla! Putama osoittautui oivaksi ottipaikaksi, kaloja tästä paikasta kertyi myös viitisen kappaletta + tärpit päälle. Yksi kolmonen ja kakkonen tuli taas Ronin Busaan, joka nyt viimeistään siirtyi jerkkiarsenaalin kolmosketjusta ykkösketjuun. Samille ja Mikalle tuli myös kalat mieheen, Mikalle perinne-Voodoolla ja Samille vielä perinteisemmällä sinisellä Krokolla.

Kello alkoi huidella sen verran ja illallisaika kolkutella, että yksi paikka ehdittäisiin vielä heittää ennen kuin pitäisi ottaa toisinto aamuisesta vuoristoradasta. Onneksi tuuli oli kuitenkin päivän aikana hieman laantunut, joten paluu mökille sujuisi varmaankin hieman kuivemmissa merkeissä. Vikassa paikassa tuli vielä jokunen tökkiö, muttei ylös asti mitään, tähän oli hyvä lopettaa. Paluu menikin sitten parissakymmenessä minuutissa ja mökille kurvattiin puoli seitsemän maissa. Erittäin hyvä päivä, kokonaissaldo oli 21 kpl ylös tulleita ja tuplamäärä ainakin kiinniolleita ja tärppejä! Rispektit Mikalle, jonka nuottien mukaan päivä ajeltiin! Toiset venekunnat keittelivät pääosin munasoppaa koko päivän sisemmällä, joten päätös siirtyä ulos ja kirkkaampaan veteen oli täysin oikea, vaikkakin siirtymä mennessä vaati annoksen rohkeutta tai hulluutta, ihan miten vain.

Sunnuntai 15.5.2011

Porukka alkoi vähitellen hajota osan lähtiessä vielä kalaan ja toisten jäädessä odottamaan promillerajan alitusta. AMT kurvasi eilisille suoltopaikoille länteen, mutta kuten arvata saattaa, ei suoltojuhlista ollut enää tietoakaan. Kalat olivat tulleet koukkukammoisiksi tai sitten vaan passivoituneet eilisestä.

Joka tapauksessa ekalta paikalta saatiin kalahavainto, kun Tapen jerkissä venkoili hetken aikaa kilopuikula. Eli kyllä kalat eilisillä tonteilla oleilivat vielä. Pari eilistä paikkaa kokeiltiin tuloksetta, kunnes kippari parkkeerasi vessansa pienen putaman edustalle, josta eilen Noutobuffa poimi usean kalan päivän lopuksi. Ronilla ei mennyt montaakaan heittoa, kun Busan C35:ssa sähkötti potra hauenroikale. Kala nopeasti ylös ja takaisin veteen, painoa Bogan vaa’an mukaan 2,9kg. Kun paikka ei enää tämän jälkeen kaloja antanut, tehtiin pieni siirtymä eiliseen suoltolahteen. Lahdessa ei enää tosiaankaan suoltoa ollut, mutta Ronin C35 poimi kuitenkin yhden kalan eiliseltä ottiaukolta mukaan, painoa kaverille oli kertynyt 3,8kg.

Kalan jälkeen mestaa pommitettiin tovin ja kierrettiin vielä muutama eilinen ottipaikka tuloksetta. Kun syöntiä ei ollut juurikaan, niin yhteistuumin päätettiin tämä kevätreissu tähän. Yks reissu vähemmän, tuumittiin joukolla venerannassa. Haukka oli myös ollut samalla suunnalla liikenteessä ja poiminut muutaman kalan, mutta merisairaus oli iskenyt Janneen ennalta-arvaamatta ja pojat olivat joutuneet poistumaan kotiin kesken kaiken.

Yhteenveto:

– Ammattilaiset osaa.

– Todella hazardit vedet kun vesi on 30cm normaalia matalammalla.

Reissuhokema: “Ei siinä ole mitään väärää”, “Palju, kossu ja kalja”

Tekstit & kuvat: FTK Posse