Porvoo 4.5.2011

Jasulla oli sunnuntaisen nollareissun jäljiltä kiukkua kuin päällekustussa ampiaispesässä, joten ei tarvinnut paljon miestä suostutella vesille mukaan, kun Kapteeni Minttupuffetti päätti lähteä katsastamaan syöntiä keskiviikkona. Revenge is a fish best served cold. tjsp.

Vesille päästiin varttia vaille kolme. Ensimmäistä haukea ei tarvinnut kauan odotella, kun jo ekassa lahdukassa ensimmäisen kymmenen heiton aikana Jasun slaikkaan tartuttiin hellästi. Se ei ollut Ron, vaan pikkuruinen 1,2kg hauenpuikula. No mitvit? Mikäs kauden eka kala tämä kuvittelee olevansa? Saipahan hetkeksi kalahanskoihin imelää raikkautta. Eikä ole enää kausi-mp:t. Tapahtumia tämän jälkeen ei mestassa ollut – ei tärppejä, ei tökkiöitä, ei seurioita. Pari pientä mulahdusta keskellä kaislikkoa. Antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa. Paska mesta.

Seuraava tuttu matala lahdukka näytti paremmalta. Koska oli suhteellisen tyyntä, polarisoivilla laseilla näki selvästi pohjassa möllöttävät epelit ja pohjamutien pöllähdykset. Kaikkea heille tarjottiin, mutta ei näyttänyt kavereita kiinnostavan. Paitsi kunnes joku jeppe upotti purukalustonsa Ronin punaisenmustaan Slaikkariin (auts). Väsyttelyssä oli actionia yhtä paljon kuin seksissä makaavan lahnan kanssa – mitään ei tapahdu kunnes se on loppu. Ylös nousi kuitenkin 2,3kg hauki, jonka Roni päätti syödä, mutta ehkä vähän myöhemmin. Jotain eloa on mestoilla, mutta missä isot hauet? Ei kai ne vielä ole kesälomille lähteneet?

Pari mestaa ja yhden seurion myöhemmin olimme päätyneet vähän ulommas kevätreissulta 2010 tuttuun fintsakaislikkoon. Kello lähestyi jo puoli seiskaa kun alkoi tapahtua. Ronille tupsahti siiman päähän vähän raavaampi kaveri. Väsytys oli veden lämpötilalle tyypillisesti lyhyt, mutta sehän näytti jo ihan mammalta. Bogaus, irrotus ja punnitus – 5,74kg sanoi vaaka. Selkeä fintsa siis. Eipä ole turhaan paikka nimetty fintsakaislikoksi. Kuvien oton jälkeen Jasu heittää sliderinsa veteen ja saman tien muljahtaa. “Pöh, tämähän tulee helposti. Ei ole yhtä iso.” Mieli muuttuu kun neitonen saadaan veneen viereen. Sehän on putte! Laiska, mutta putte. Ron bogaa elikon ylös ja pistää saman tien punnitukseen. Se on 7,8kg. Tämähän oli nyt liikaa, ei olis tarvinnu, mut kiitti ja purekaa muut hiekkaa. Khunnon faikkaria! Kaikki nollan vetämiset ja lukemattomat puikulat viime vuodelta unohtui hetkessä. Tätä tultiin hakemaan! Fotojen ja vapautuksen jälkeen heittely jatkui ja noin 15 minuutin päästä Ronin vapa niiasi taas. Sopivasti pullukka mamma se siellä ehdotteli josko voisi käydä taloksi. Puntari pysähtyi 5,24 kiloon. Parin digitodisteen jälkeen mamma ohjattiin kuitenkin matkoihinsa. Kiva kun kävit. Toivottavasti se ei katkeroidu pahasti, kun pojat tällä tavalla kohtelevat.

Ilo oli suuri, mutta lyhyt. Ronin jälkimmäisen fintsan jälkeen kaikki liike pysähtyi. Roni hyödynsi hiljaisuuden perkaamalla 2-kiloisensa jo veneessä. Kotiin pystyi lähteä kuitenkin hyvillä mielin. Kolme yli 5-kiloista päiväreissulla on todella jeppistä.

Teksti: Jasu
Kuvat: Jasu & Ron