Porvoo 25.11.2006

Marraskuun lopun keikka Porvooseen oli Tapelle antoisa: rekordi siirtyi uudelle kiloluvulle, nyt 6200g. Menossa mukana myös Ron ja Janne.

Liikenteeseen lähdettiin Tapen kanssa seiskalta, ensin vene tallilta mukaan ja sitten Sipoon Nesteelle, josta poimittiin Jönssi kyytiin. Nopea pitstoppi vielä Porvoon Essolla, jossa heitettiin aamusumpit kurkkuun ja Tape osti reissueväät mukaan. Vesillä oltiin varttia yli yhdeksän, 15 minuuttia tavoiteaikataulusta jäljessä.

Päivän ajonuotit olivat jotakuinkin selvät: käydään läpi niin monta hotspottia kuin aikaa on eikä tuhrata lyhyttä päivää uusien potentiaalisten paikkojen hakemiseen ja piiskaamiseen. Aloituspaikkana oli tuttu Kerkon mökkikaislikko, joka ei kuitenkaan antanut edes tärppiä vaikka vedessä kävi jerkkejä, suspeja, vaappuja ja lusikoita. Kalaa tuolla oli pakko olla, koska Keke oli saanut torstaina sieltä nelosen ja sen frendi seiskapuolikkaan.

Mökkikaislikona jälkeen heitettiin pari muuta lähipaikkaa saaliitta, takaiskuksi kirjattiin mun sinisen Ronsterin maalipinnan lohkeaminen sen osuttua 30cm pitkäksi mennen heiton jälkeen kiveen. Päätettiin vaihtaa pikkusen paikkaa ja kopaistiin siirtymisen yhteydessä yksi vakipaikka, joka antoikin Tapelle reissun avauskalan ahven-suspiin. Valtaisa 190kg eiku g hauki oli sen ahmaissut, joka antautui vasta hermoja raastavan väsytystaistelun jälkeen punnittavaksi. Itsekin avasin tilin vajaan kilon hauella, joka suvaitsi puraista kolhiintunutta Ronsteria.

Seuraava kaislikonlaita antoi mulle muutaman kalan siniseen Ronsteriin, toinen oli kilopulikka ja toinen jo kelpo ruokakala painoltaan 2,5kg. Tämän jälkeen olikin sitten hiljaisempaa ja muutaman lahdenpohjukan viime kerralla jäässä olleen lahdenpohjukan kopaisun jälkeen otimme suunnaksi Paasolahden, jonne ajoimme suoraan. Paasolahdessa kävi mun omatekemää sinistä Mantaa joku pulikka rouhaisemassa ja myös Tapella oli tärppi siniseen Busaan, muuten hiljaista. Siirryimme lahden suulle heittämään muutaman heiton ja eikä aikaakaan, kun mun JeppisLeppiksessä oli kala kiinni. Kala tuntui jotenkin oudolta ja syykin selvisi, vajaan kilon lahnahan siellä oli kyljestä kiinni! Jaahas, lahnaparvi oli siis ruokailemassa lahden suulla. Kävi mielessä, josko seassa olisi myös muutama mammahauki tankkaamassa itseään lahnoilla, kun Jönssi raportoi painosta sinisessä krokkarissa. Kaveri oli selvästi vauraampaa luokkaa, sen näki jo vavan kaarevuudesta! Yhtään se ei kyllä potkinut, joten epäilys heräsi…ja kala paljastui toiseksi kylkilahnaksi! Hitto, hetken jo luultiin, että nyt olisi kunnon kala kiinni… Heittelimme haukien toivossa vielä hetken samalla mestalla, mutta muutamien epämääräisten töytäisyjen (lahnoja varmaan) lisäksi ei saaliskirjanpitoon tullut merkintöjä. Päätimme lähteä eväsbreikille lähisaaren nyt jo suljetulle kesäterassille.

Maittavan grillimakkaralounaan jälkeen arvoimme kahden eri mestan välillä ja päädyimme ajamaan hieman ulommas kevään saantimestalle, josta Sami otti melkein kasin kalan ja Jönssi fintsaplussan. Peliaikaa ei enää olisi kuin tunnin verran, joten montaa paikka ei tämän lisäksi ehdittäisi enää kokeilemaan. Pysähdyimme yhdellä kaislikonpätkällä heittämässä tyhjää ennen kuin ajoimme varsinaiselle spotille. Muutaman heiton jälkeen Jönssi sinistä Krokoa vietiin taas, tällä kertaa kyseessä oli kohdekala. Pirteän venkoilun jälkeen kala saatiin veneen vierelle, jossa huomasimme, että uistin ei ollu edes kalan suussa vaan kala oli kietonut itsensä siimaan. Tape nappas kalan ylös ja huomasimme, että siima oli leikannut kalan vatsan osittain auki. Ruokakalaksi siis joutui. Painoa oli 2,3kg. Heittelimme vielä hetken kaislikon reunaa ja siirrryimme sitten heittämään vastapäisen luodon kuvetta. Tape päätti laittaa siimansa päähän myös sinisen 23g Krokkarin ja mainosti vielä, että kyseisellä lusikalla ei ole koskaan tullut mitään. Toisella heitolla sitten tärppäsi ja nyt  paremmin! Kala tuntui aluksi pieneltä, mutta kun Tape sai hinattua sitä lähemmäksi paljastui se kelpo possuksi. Vitonen menisi varmasti rikki! Viitisen minuuttia kalaa joutui väsyttelemään ennen kuin se antautui liplockattavaksi (onko oikea termi ). Mutsin jenkeistä tuoma kevlarhanska toimi mainiosti tässä hommassa ja kala nousi nätisti veneeseen. Tässä oli nyt Tapen rekordi kyseessä! Nopeasti kala puntariin ja odotusta…6,2kg . JES, sixteri! Tapen vanha enkka 5,4kg oli nyt paperia ja mies oli syystäkin tyytyväinen. Krokkari lähti huulesta nätisti ja muutamien pönöjen jälkeen Tape laski possun veteen ja yhdellä pyrstönhuitaisulla se katosi taas sinne mistä oli tullutkin. Väsytys saatiin myös videolle, joten kotona voisi sitten pimeinä ja kylminä talvi-iltoina fiilistellä pätkän ääressä…

Kutosen jälkeen kello näyttikin jo varttia yli kolme, joten kohta jouduttaisiin lähtemään pois. Takaisin päin mentäessä heitettiin vielä muutama paikka ja Tape saikin vielä vikalla heitolla yhden puikkarin Krokolla. Rantaan ajaessa todettiin, että reissu oli selkeästi pelastettu tuolla rekordilla. Ilman sitä olisi ollut aika nihkeää. Yhteensä haukia tuli seitsemän kappaletta ja lahnoja kaksi. Vedenlämmöt huiteli neljässä asteessa, joten vielä on saumaa lähteä ainakin yhdelle reissulle ennen veneen talviteloille laittamista.