Porvoo 13.11.2004



Kauden vika reissu Porvooseen, femmoja haettiin taas, mutta kolmepuokki jäi suurimmaksi.

Edellisen reissun jälkeen olin odotellut malttamattomana, milloin pääsemme uudestaan Porvoon vesille. Kolme tuskaista ja odotuksentäyteistä viikkoa kului ennen kuin saimme taas sovittua Vesan kanssa iskun Porvooseen. Aikaa ei tälläkään kertaa olisi liikoja, sillä lähdimme vasta kymmeneltä ja piipahdimme vielä täydentämässä varustusta menomatkalla. Vesa osti tiikerivärisen Zamin ja mulle tarttui mukaan pari kappaletta pitkiä ja jäykkiä jerkkikäyttöön soveltuvia perukkeita. Aattelin tänään uitella jerkkejä, mukana oli faijan hyrräsetti hommaa varten.

Olimme mökillä puoli kahdentoista aikoihin, joten tehokasta kalastusaikaa olisi vajaa neljä tuntia. Tällä kertaa jätimme moottorin suosiolla rantaan, Keli oli taas tyyni eilisestä myrskystä huolimatta. Vesi oli laskenut rajusti, ainakin 30 cm, mikä ei lupaillut hyvää kalantuloa ajatellen. Tökkäsimme veneen vesille ja aloitimme uurastuksen. Kolmannella heitolla tunsin uistimessani vienon töksyn, joka jäikin sitten ainoaksi muutamaan tuntiin. Heittelimme kaisilikot ja kivikon läpi tuloksetta, jonka jälkeen lähdimme soutelemaan tuntemattomia lähipaikkoja läpi. Parin tunnin jälkeen ei saalistili ollut karttunut ja evästauon jälkeen päätimme vielä kokeilla kaislikkoa, josta olin saanut
edellisellä kerralla 5,2 kg:n hauen.
Päätin jerkkailla loppukeikan ajan ja vaihdoin faijan hyrräsettiin Buster Jerkin pienemmän version ahvenvärisenä. Muutama koeheitto ei oikein onnistunut ja syykin selvisi: Faijan anti-sotku Dööri oli paskana eikä jerkki lentänyt kymmentä metriä pidemmälle. No, ei auttanut muuta kuin laittaa Busteri avokelasetin päähän. Perinteinen jerkkaus ei tällä yhdistelmällä luonnistuisi pitkän ja taipuisan vavan takia, mutta onneksi Buster ui nätisti myös pelkällä kelauksella. Tosin kelaus pitää olla terävää tyyliin, nopea kammenpyöräytys ja tauko, jolloin jerkki singahtelee ja liukuu puolelta toiselle. Setti toimi ja eikun kokka kohti kaislikkoa siis.

Kaislikosta poimin alta aikayksikön yhden virekän puoltoistakiloisen hauen Busterilla, jerkki ja mun käsiala siis toimii! Ensimmäinen jerkkikala oli tosiasia. Vesa nasautti Zamiin yhden hauenpuikulan, mutta muuten kaislikko oli tyhjä tai sitten kalat eivät suostuneet yhteistyöhön. Kellokin alkoi olla jo aika paljon, joten päätimme soudella takaisin mökille päin ja heitellä sen edustalla vielä hetkisen. Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi sillä sain Busterilla vielä 3 haukea, suurimman ollessa mukavat 3,65 kg, joka tarjosi pikkumukavaa vääntöä hetkisen. Jerkki osoitti tehokkuutensa kylmissä vesissä! Kellon lähennellessä puolta neljää päätimme lopettaa kalastuksen ja lähteä kotia kohti. Luultavasti kalaa olisi ollut vielä tarjolla, sillä kolme kalaa 10 minuutin sisään osoitti iltasyönnin merkkejä. Jätetään niitä kaloja seuraavallekin kerralle (kaikki kalat kyllä päästettiin pois).

Haaveenani oli, että olisimme vielä ehtineet heittää Porvooseen yhden reissun, mutta talvi tulikin sitten nopeasti ja yli viikon pakkasjakso jäädytti varmasti suojaisat lahdet, joten seuraava reissu tehtäneen sitten keväällä heti jäiden lähdettyä. Katotaan sitten, onko paikka yhtä hyvä keväällä kuin syksyllä. Pulleista mätimammoista haaveillessa menee talvi mukavasti…vai tuliskohan sieltä haukea pilkillä?

Teksti & kuvat: Ron