Porvoo 11/2006

Teksti: Ron Katz

——————————————————————–

Päämaja 28.10.2006

Ylipäällikön päiväkäsky n:o 1

FTK:n kunniakkaat kalamiehet, te miehistä jaloimmat ja kalamiestaidoiltaan ylevimmät! Ruumiillisesti ja henkisesti ankaran Rönnäsin putkilotaistelun uuvuttamina olimme jo luopuneet toiveesta saada koukkuihimme tavoittelemamme SuurHauet, mutta nyt epätoivon alhosta kajastaa toivon pilkahdus! Rakkaan koto-Suomemme vedet ovat vihdoin viilentymässä SuurHauille sopiviin lukemiin ja olemme jälleen valmiita, koukut terävinä ja kelat rasvattuina, unohtumattomiin urotekoihin hauenkalastuksen jalossa lajissa! Jumalan ja ylipäällikkönne armosta mahdollisuus aukeaa 11.-12. päivä marraskuuta armon vuonna 2006! SuurHauet varokaa, kun Suomen uroot ryhtyvät viimeiseen taistoon!

FTK:n ylipäällikkö (vt. ylipäällikkö, toim. huom.)

——————————————————————–

Päivä 1

Ylipäällikön päiväkäskyä noudattaen lähdimme siis Pellinkiin kolmistaan kauden todennäköisesti viimeiselle avovesireissulle. Nythän piti vasta parhaan kauden alkaa, mutta säiden haltija oli päättänyt muuta. Koko syksy oli ollut todellä lämmin ja vedetkin olivat vielä lokakuun puolessa välissä +11-13 välissä, mutta lokakuun viimeisenä viikonloppuna tapahtui täyskäännös vallitsevan säätyypin kanssa. Raju syysmyrsky toi talven kertaheitolla Etelä-Suomeen ja vedet viilenivät salamavauhtia. Jönssi ja Juice olivat pistäytyneet päiväreissulla Pellingissä myrskyn jälkeen ja vedenlämmöt olivat laakista pudonneet +3-5 asteen tienoille. Lisäksi kun pakkasta oli riittänyt jo pari viikkoa, niin sisemmät merenlahdet alkoivat olemaan jo jäässä kaikkialla. Nyt oli viimeiset mahdollisuudet saada vielä kunnon kala siiman päähän. Olin käynyt edellisenä lauantaina Veskun ja Kerkon kanssa puolenpäivän reissulla samoilla paikoilla ja silloin päivän pelasti 6,37kg hauki, muuten oli todella hiljainen päivä (itselleni yksi parikiloinen sixterin lisäksi ja Kerkolle yksi puikko). Nyt tavoitteena oli pistää paremmaksi, olihan meillä kuitenkin kaksi päivää aikaa koluta tuttuja ison kalan mestoja.

Oli jokseenkin sekopäinen fiilis ajella Pellinkiin, kun maisemat olivat kuin talvisesta postikortista! Lunta kaikkialla, Sipoonlahti, Porvoonjoki ja kaupungin edusta umpijäässä ja pikkutiet turkasen liukkaat. Aksu kertoi, että Valkealassa oli 40cm lunta ja hiihtokelit mitä parhaimmat… Eikä välimatkaa meidän kalapaikalle tullut kuin satakunta kilometriä. Pikkusen jännitti, että onko meri jäässä myös laskuluiskalla ja onko koko luiska niin liukas ettei etuvetoisella autolla saa edes venettä siitä ylös.Eipä ollutkaan, joten rannassa oli sitten hyvä tuuletella helpottuneena. Jäätä ei näkynyt missään! Vene vesille ja autot mökille. Majoituimme yhdeksi yöksi Nyholmien luokse, joiden pihapiirissä vuokramökkimme sijaitsi. Mökki oli ihan jees, ei mitään luksusta (mm. juokseva vesi puuttui, mutta samassa rakennuksessa olevassa saunaan vesi tuli). Tosin hintakaan ei ollut paha, joten kelpasi hyvin meille kolmelle!

Vesille pääsimme vihdoin puolenpäivän aikaan, joten tehokasta kalastusaikaa jäisi noin neljä ja puoli tuntia. Vedenlämmöt vaihtelivat 1,5-2,8 asteen välillä ja kaislikot olivat osittain jo jäässä, kuten myös suojaisammat lahdet. Ensimmäinen, se kaikista varmin paikka, oli typötyhjä tai ainakaan mitään rakkolevää kummempaa emme sieltä saaneet. Pieni siirtyminen ja sinisessä Ronsterissa kävi joku vauraampi kaveri tärppäämässä, mutta ei jäänyt muutamaa potkua pidemmäksi aikaa kiinni. Tuntui aika raskaalta, joten saattoi olla isompikin. Harmi! Tämän jälkeen teimme jälleen pienen siirtymän ja aloimme haravoimaan erästä suurta kaislikkolaitaa, josta viikko sitten oli eräs venekunta saanut kuuspuolikkaan hauen. Pääsimme reunan päätyyn, kun Aksu yhtäkkiä yllättäen raportoi sinisessä vaapussa rimpuilevasta kalasta. Kala oli pirteä ja näytti vedessä noin neloselta. Kala hyytyi nopeasti ja nappasin kalan kyytiin. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun otin kalan vedestä tyylipuhtaalla liplockilla. Helppoa tälläisen vähän isomman ja rauhallisen kalan kanssa! Digivaaka näytti painoksi 3,53kg, joten ei mennyt nelosen raja rikki. Aksu oli kuitenkin tyytyväinen kalaan, olihan kuparinen nyt rikottu.

Aksun kalan jälkeen tahkosimme koko reunan loppuun ja teimme pienen siirtymän läheiselle lahdelle, jonka pohjukka olikin jo jäässä. Vesi oli 1,5 asteista enkä uskonut, että siellä olisi mitään elämää, kun yhtäkkiä sinisessä Ronsterissa kävi tosi tiukka tärppi ja kala lähti todella vihaisesti uimaan vauhdilla veneen sivulle. “Perhana, olisko siellä nyt kunnon mamma kiinni kuin noin tiukan väännön laittaa päälle”, ajattelin kalan uidessa pohjia pitkin. No eipä ollutkaan, pian kala pullahti pintaan kaikkensa antaneena ja koko paljastui samanlaiseksi kuin Aksulla. Olipas kerrassaan virkeä tuubi näin kylmästä vedestä! Liplockilla kala taas ylös (hei, tää alkaa jo sujumaan) ja kala puntarin nokkaan, painoa oli 3,4kg. Samaan aikaan, kun kikkailin oman kalan kanssa, oli Aksullakin samassa sinisessä vaapussa hauki kiinni. Tämä oli kertaluokkaa pienempi painaen noin kilon. Tapella oli vielä tili avaamatta, joten päätimme noudattaa miehen toivetta ja suunnata viime kevään matalalle ottilahdelle, jonka uskoin kuitenkin olevan jo umpijäässä.

Lahti oli kuin olikin jäätynyt, joten heittelimme sen edustaa ja erästä karikkoa hetken, jossa Tape raportoi Pumu-Slideriin tulleesta tärpistä. Mitään kummempaa ei sitten tapahtunutkaan ja ilta alkoi jo hämärtymään, joten päätimme vielä kopaista uudelleen päivän ekat mestat. Saimme iltahämärässä puoli viiden aikoihin vielä kaksi kalaa, toinen Tapelle siniseen Stormariin eli suspiin ja mulle ruskeankullertavaan Ronsteriin 1,77kg. Tähän oli pakko lopettaa, joten lähdimme kohti mökkirantaa. Mökillä menikin ilta sitten rattoisasti glögiä maistellessa, saunoessa ja syödessä mitäpä muutakaan kuin grillipihvejä ja valkkaripottuja. Kymmenen aikaan Tape päätti mennä pihvilevolle eikä mekään jaksettu Aksun kanssa kauan kukkua vaan aika tasarahoja oltiin jo yhdentoista aikaan.

Päivä 2

Tape päätti jättää aamukeikan väliin, joten nousimme Aleksein kanssa sissinä jo seiskalta. Ulkona oli vielä hämärää ja pakkastakin -5 astetta. Aamutoimet hoidettuamme olimme veneellä kasin aikoihin. Vene oli aivan huurtessa, keskikonsoli ja tuulilasi näyttivät siltä, että pieni skrabaus ei olisi pahitteeksi! Pieni epäilys häivähti mielessä, että lähtisikö kone edes käyntiin. No. lähtihän se ihan iloisesti, mutta vettä ei tullut ulos. …TTU vesipumppu jäässä!. Käytin konetta tyhjäkäynnillä ja vaihde päällä ajelin pienen lenkin, mutta vettä vaan ei tullut. Vedimme takaisin laituriin ja pidimme pienen miettistauon. Eipä siinä paljon voinut tehdä. Hetken odoteltuamme kokeilin vielä käynnistää konetta ja a vot, kone käyntiin ja vettäkin alkoi tulla ulos! Kone oli siis lämmennyt sen verran, että oli sulattanut jään. Jeppistä, ei muuta kuin kokka kohti ottipaikkoja!

Tyyni pakkasyö oli tehnyt tehtävänsä ja jääriitettä oli muodostunut jo selällekin, joten jouduimme leikkimään jäänmurtajaa päästäksemme kalapaikoille. Mestat olivat jäätyneet elisestä, mikä ei tuottanut kuin myrtyneitä ilmeitä . Heitimme avoimet paikat tuloksetta läpi ja noin puoli kymmenen aikaan päätimme painua mökille aamupalalle ja hakea Tapen samalla kyytiin. Aamupalan jälkeen palasimme kävimme kokeilemassa muutamia uusia paikkoja, joista sainkin sinisellä Ronsterilla yhden vajaan parikiloisen , mutta taas tosi pirteän hauen. Tämä jäikin päivän ainoaksi kalaksi ja lievästi sanoen pettyneinä päätimme reissun kotirannan kaislikoihin noin kello yhden aikoihin.

Ei tullut niitä mammoja, taaskaan! Mun hyvä Porvoon tsägä ei jatkunut ja vuoden 2004 syksystä jatkunut putki (joka syysreissulla vähintään nelkku tuolta suunnalta) katkesi kuin kananlento. No, hauska reissu muuten ja tulihan sieltä nyt edes muutama vähän parempi kala. Tähän taitaapi avovesikausi 2006 päättyi, way too soon! Viime vuonna väliin jäänyt haukipilkkireissu pitää vielä tehdä tuonne, kunhan jäätä on tarpeeksi eli 5cm…et semmmosta.