PMS-oireita lievittämässä

Ville, Tape ja Ron olivat marraskuisen sunnuntain idässä Paatajan reissusta lähtien jo pahoiksi äityneitä PMS-oireita lievittämässä. Päivästä kehkeytyi alun nihkeyden jälkeen oikein hyvä, fintsakin käväisi veneessä!




Joku voisi kuvitella PMS:n tarkoittavan jotain kuukautisiin viittaavaan, mutta ei sinnepäinkään. FTK määrittelee PMS:n seuraavasti:

PuMuSuspi-oireyhtymä tarkoittaa kalastuskauden lopulla ilmeneviä psyykkisiä ja fyysisiä oireita, jotka olennaisesti haittaavat urheilukalastajan elämää. Oireyhtymä ei tarkoita sellaisia ennen kalareissua yleisesti esiintyviä lieviä oireita tai negatiivisia tuntemuksia epäoptimaalisesta säästä, kuten laskevasta vedestä ja pohjoistuulesta, jotka ovat useimmiten normaaleiksi katsottavia. Jonkinlaisia negatiivisia oireita esiintyy noin 80 prosentilla urheilukalastajia ennen kauden loppua, mutta varsinaisen pumususpioireyhtymän esiintyvyys lienee huomattavasti harvinaisempaa nykyisellä jerkkien valtakaudella Arto Kojon Erä-lehdessä olleesta hehkutuksesta huolimatta. Määritelmästä riippuen PMS:n esiintyvyydeksi on eri tutkimuksissa saatu 1-90 prosenttia, mutta vaikean oireyhtymän esiintyvyys lienee todellisuudessa noin 2,5–8 prosenttia. Oireyhtymän oireet ovat syklisiä ja ne alkavat keskimäärin viikkoa tai kahta ennen sovittua kalareissua ja päättyvät välittömästi veneen irtauduttua laiturista. Joissain tapauksissa oireet katoavat vasta ensimmäisen saadun hauen myötä.

 

 

 

 

Reissu rykäistiin käyntiin järjettömässä vesisateessa normaaleja rankemman venekonfauksen jälkeen (ATM:n tuulilasin takaisinkytkentä). ABCDEFG!:llä syödyn ravitsevan mikropariloidun sämpyläaamiaisen jälkeen kupu ravittuna oli hyvä jatkaa matkaa ja rantaan ehdittiinkin sopivasti ysin jälkeen. Turhaa sykkimistä välttäen konfattiin vene ja kalakamat sekä miehet lähtökuntoon ja vene irtautui laiturista varttia vaille kymmenen.


Aluksi kopaistiin edelliseltä reissulta tutut paikat, jotka nyt huusivat tyhjyyttä. Tape kipparina luki karttaa ja kuljetti meidän parin stopin kautta suurelle sisälahdelle, joka näytti herkulliselta, mutta veden värin muistuttaessa Vantaanjokea kevättulvassa vaihdoimme nopeasti maisemaa. Olin katsonut kartalta erittäin otollisen näköisen pohjoiseen antavan lahden, johon etelätuuli pääsi puhaltamaan. Kun lahden edustalla oli vielä kunnon kivikko ja kaislikkoa, paikka ihan haisi kalalle (vai johtuiko se karttataskussa olleesta hauenlimasta tai naisen ulkosynnyttymiä muistuttavasta muodosta, mene ja tiedä). Tape ajeli varovasti paikalle ja aloitimme viskomisen lahden suun kaislikosta eli Prevag…nasta. Kovin montaa heittoa en ehtinyt tehdä, kun pumususpiani vietiin. Kala nousi vaahdottamaan pintaa päällään, mutta tuli kiltisti veneen vierelle, jossa koko paljastui. Jeppistä, fintsalta vaikutti! Keikkuvassa veneessä ei Bogan istuttaminen suuhun meinannut Tapelta heti onnistua, mutta muutaman yrityksen jälkeen kala nousi laidan paremmalle puolelle. Hammaslääkärin leikkimisen jälkeen muutamat fotot ja kala ElectroSamsonin lahjomattomaan koukkuun. Paino heitteli 4,9 ja 5,1kg:n välillä, joten tuomio oli tasan 5kg . Tulihan se syysfintsa vihdoin …tana!

 

Fintsan jälkeen heittelimme mestalla vielä hetken ja mulla olikin yksi tärppi, mutta kun paikka hiljeni, niin aloimme lipumaan lahden sisään eli Vag..naan. Taisi olla toinen tai kolmas heitto, kun taas suspia vietiin. Vajaa kolmosen kalahan siellä siiman päässä sähkötti iloisesti. Villekin raportoi tärpistä ja avasi kohta tilin parikiloisella, joka puri pumusirpasuspia. ATM:n lipuessa kaislikon viertä poimin parilla peräkkäisellä heitolla kolmosen ja kakkosen, pari tyhjää heittoa väliin ja taas vajaa kolkki samalla kun Villelläkin oli kaloja kiinni Tapen jäädessä katkerana nuolemaan näppejään ja ihmettelemään, miksi hänen suspissaan on joka heitolla kiinni salaattia eikä pari kiloa potkivaa hauenlihaa. Vartin sisään taisi tulla kymmenkunta kalaa, kunnes homma loppui napsahdukseen ja päivän pisimpään heittoon. Plumpsis ja suspi meni kotio. Scheisse! No onneksi Villellä oli yksi pumususpi, jonka sidoin nopeasti siimaan ja heitin. NAPS! Taas poikki, ei juma! En innostuksissani muistanut selvittää Curadoon syntynyttä harakanpesää ja tuloksena siis kaksi ottipeliä jonkkaan peräkkäisillä heitoilla. Siihen taisi sit mun tsägä loppua…


Ajelimme vielä lahden perukkaan, josta mulle tuli pumu-jerkeillä pari tärppiä ja kiinni ollutta kalaa, Tape ja Ville ottivat tuplatärpistä pumu-Sliderilla peruspuikkarit ja Ville poimi vielä yhden Slaikkarilla ennen kuin käänsimme kokan kohti lahden suuta rekataksemme mestan vielä kertaalleen. Toinen rekauskerta tuotti heti seurion JeppisLeppikseen ja kun Villellä oli jo kala kiinni sirpassa, niin hermo petti ja vaihdoin samaan. Pari heittoa ja taas tömähti, tällä kertaa pirteä kolmepilkkukakkonen! Kaava oli aika selvä: lahden edustalla karkeampaa kaliiberia, lahden etuosassa 2-3 kilon kalaa ja pohjukassa 1-2 kilon kalaa. Koska noita kakkosia ja kolmosia oli tullut jo tarpeeksi, niin päätimme kurvata takaisin lähtöruudukkoon, josta fintsa tuli. Ville ehti heittää yhden tai kaksi heittoa, kunnes raportoi kalasta. Fintsahan siellä taas! Bogasin kalan ja punnasin sen: pikkusen vajaa fintsa eli 4,75kg . Jeppistä silti! Tämän jälkeen paikka hiljeni ja päätimme vaihtaa mestaa viime reissusta tutulle Pyramidikaislikolle.


Ennen kohdekaisilikkoa heitimme tuloksetta yhden lähipaikan ja tullessamme kohdepaikalle Ville kysyi: ”Onks tää nyt hyvä kalapaikka?”, johon tuli vastaus aika pian, kun Villen sirpassa roikkui toinen nelkku. Tarkka paino oli 4,4kg . Kun paikka hiljeni, niin kokeilimme vielä ennen hämärää pari paikkaa (yksi tosi herkullinen Papukaijalahden tyyppinen kevätmesta löydettiin), josta toisesta Ville poimi puikulan ja toisesta mulle Herky Jerkyyn kilokala. Takaisin rampille kurvattiin puoli neljän aikaan ja neljältä oli paketti auton perässä ja reissu paketissa. Kokonaisuudessaan jees reissu, syksyn paras itse asiassa. Yhteensä 16 haukea, suurimmat 5kg, 4,75kg ja 4,4kg ja useampi kolmonen siihen päälle.


Teksti: Ron, Kuvat: Ron ja Ville