Paataja-revanssi 15.11.2009
Päätimme ottaa muutaman vuoden takaisen vaikean Paataja-reissun uusiksi uudella innolla. Syksy on ollut (melkein) kaikille jäsenillemme tavallista vaikeampi, joten isoja lähdetiin hakemaan oikein rahan kanssa.
Tällä kertaa mukaan pääsivät Tape, Roni, Janne ja Jannen kaveri Pursa, joka saatiin viime hetkellä neljänneksi miehistön jäseneksi. Odotukset päiväreissusta olivat luonnollisesti lähes monumentaaliset, jälleen kerran. Joku ihme fiilis siinä vaan on, kun tiedossa on arvostetun kalaoppaan kanssa vedettävä haukijahtisetti. Vielä kun reissua siirrettiin alunperin lauantailta sunnuntaille Paatajan vinkkien mukaisesti, oli unelma kympin rikkomisesta päällimmäisenä ajatuksena usean päivän ajan.
Sykähdimme Tammisaaren satamaan aamuysiksi, jossa tapasimme mukavan, asiallisen ja rennon Ari Paatajan. Luxus-sähkövinssiä käyttäen Eagle-paketti sujahti elementtiinsä. Koneet ovat vaihtuneet Hondista Suzukeiksi, ja venettä on tuunailtu edellisestä kerrastamme maalilla ja matolla. Nyt paketti on tummanpuhuva, mattojen vuoksi jenkkivenettä muistuttava. Koneet ovat vieläkin tupla-50 heppaset, jotka mielestäni tuntuivat liian pieniltä. Veneessä on edelleen aivan överi-luxus langattomalla säätimellä ohjailtava keulasähkömoottori, jonka ainakin allekirjoittanut jossain vaiheessa hankkii vessaansa. Tällä kertaa muu elektroniikka-sektorikin oli kunnossa. Konsolia hallitsee isonäyttöinen Lowrancen plotteri-kaiku -yhdistelmä, joka vakuutti. Vesille siis.
Pyörimme koko kalastuspäivän sataman läheisyydessä, joten siirtymiin ei tuhlautunut liiemmälti aikaa. Hyvä niin, sillä n. 20 solmun matkanopeutemme olisi pidemmällä siirtymällä “tuhlannut” niitä kalliita muutamia tunteja, joita tähän vuodenaikaan enää on jäljellä. Veden lämpötila oli 2-4 asteen kantturoilla, ja keskisyvyys siirtymät mukaan lukien oli vain parin metrin luokkaa. Itse en uskaltaisi vesiä todella hyvin tuntematta nostaa venettä liukuun, kun kaiku väittää syvyydeksi metrin verran. Ulkolämpötila oli mukavat muutama aste plussan puolella, tuulikin vain muutama m/s, joten kylmä tässä ei tulisi.
Ensimmäisiä kalakontakteja saatiin puolitoistakiloisesta puikulasta ja parista kylkilahnasta, jotka ei kyytiläisiä juurikaan motivoinut. Paiskoimme jerkkiarsenaaliamme läpi lähes tuloksetta. Pursalla toimi sinertävä luonnonväri-slaikkari. Hra. Paataja kuitenkin kehotti jatkuvasti vaihtamaan suspeihin. Heittely jatkui huonosta saaliista huolimatta koko ajan aktiivisena, ja se palkittiin, kun raportoin eräässä matalassa kaislikossa vavannytkähtelypuntarilla arvioiden puolitoistakiloisesta. Siiman päässä oli punamusta sirppi-suspi. Kala ei osoittanut minkäänlaisia elon merkkejä, ja tuli aivan sukkana näkyville. Samaan aikaan Jannella oli kala kiinni. Tässä vaiheessa huomattiin jeddani olevan vähintään fintsa-sixteri. Muutama laiska syöksy kalasta sentään saatiin, kun se tajusi mistä oikein on kysymys. Uitin hauen rauhallisesti Paatajan vedessä pitelemään haaviin, josta se nousi kauniisti veneeseen. Lopulta kun kala saatiin puntariin, ilmeni tulokseksi 7,6 kg. Oho, enkka meni rikki! Tämähän tuli vähän niinkuin kulman takaa, joten nyt on syytä juhlia! Roni oli varannut innoissaan pienen kaatoryypyn, jonka hulautin kurkustani alas. Kylläpä konu lämmitti! Ennätyksellisen lyhyen nauttimis-tauon jälkeen jatkoin muiden kanssa heittelyä, taas lähes tuloksetta. Lounas nautittiin läheisessä saaressa, jossa Jöns, tuo virallinen makkaramestarimme, kaivoi herkut kassista. Kertisgrilli oli tällä kertaa yllättävän toimiva. Pienen ruokailutauon jälkeen suuntasimme sen kummempia mietiskelemättä takaisin venhon kyytiin ja vesille. Satunnaisista paikoista saatiin pari puikulaa, Roni sain kolmepuolikkaan, Pursa “kuuspisteysin”, eli kolme kiloa kuussataa yhekskyt grammaa, kuten Paataja meitä vedätti. Lopulta kalantulo kuitenkin hiljeni totaalisesti, ja hämärtyvä ilta alkoi voittaa valon. Oli pakko suunnata takaisin satamaan.
Loppusaldoksi jäi 11 kalaa, joten mistään Aksun superpäivästä ei todellakaan ollut kysymys. Tuntuu vaan jotenkin niin epäuskottavalta ja epäreilulta kun jengi raportoi lähes päivittäin kympeistä ties missä, ja ylikin. Itse olen tietenkin erittäin tyytyväinen päivän settiin, mutta kavereille jäi varmaankin vähän karvas maku. No, peliaikaa on vuodessa vielä reilusti jäljellä, joten toivotaan etten ole Jasun kanssa ainoa ryhmästämme joka vetää tänä syksynä yli fintsoja.
Ari Paatajan palveluita voi varauksetta suositella kenelle vaan. Sen verran mukava, kokenut ja asiantunteva kaveri on kyseessä! Jamppa arvostaa kalastuksessa selvästi oikeita asioita. Mukavaa rentoutumista vesillä, johon olennaisena osana kuuluu huumori ja hauskat kalatarinat, kuten hänen sivuiltaankin voi lukea.
Suunnitelmissa on vielä tämän vuoden puolella ainakin pari vesillä pistäytymistä, joista jonkun teemme varmasti juuri “oppimillemme” Tammisaaren vesille!
Voit ladata videon itsellesi tästä. (72MB .wmv)
Teksti:Tape
Video: Tape
Kuvat: Ron, Janne, Tape
