West Coast Fintsa Game

Teksti ja kuvat: Rolmeister

Lauantai 12.4.

Reissu polkaistiin käyntiin Japen ja Lehtorin toimesta jo ennen kuutta, Rolmeister ilmoittautui suden suusta vahvuuteen klo 6.15 väsyneenä, mutta onnellisena. Paraisilla käytiin ostamassa viikonlopun einekset (ulkofilettä tottakai) ja tankattiin Haukka, jonka jälkeen epätodellisen pitkään lauttajonoon odottelemaan. Jonotus ei onneksi kauan kestänyt ja lautta nielaisi autoja epätodellisen paljon, mukaanlukien meidän paketin, joten ehdimme veneenlaskuluiskalle puoli yhdentoista aikaan. Lehtori hoiteli veneen vesille Japen kanssa sillä aikaa, kun Rolmeister meni tekemään tupatarkastuksen mökille.

Veneen rantauttamisessa oli pienoisia ongelmia, mutta kun ystävälliset naapurit tarjosivat omaa laituriaan, niin ongelma oli ratkaistu. Mökillä ensin metripizzaa naamariin, gearit kasaan ja 15kg jerkkejä per jamppa kantaen veneelle . Keli oli tyypillinen FTK:lle eli aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Päivästä oli siis tuleva tosi helppo…tai siis vaikea, toDELLA vaikea!

Hakkasimme hienoja paikkoja jerkkiarsenaalia läpikäyden, mutta sekä matalasta että syvemmästä ja kirkkaasta ja sameasta sama tulos: nolla haukea. Ei taas osattu tai sitten parempi selitys oli, että ei tunnettu paikkoja (seli seli). Jossain vaiheessa alkoi jo usko pettämään venekunnassa pahasti ja sauna + ruoka alkoi tuntumaan loistavalta idealta. Kaivoin pakista viimeisellä epätoivon hetkellä Helmi-Jakin ja mitvit, kala kiinni perinnevieheessä! Hiphei ja hurraa, kauden eka limatuubi oli todellisuutta! Pönökuvien ja tarkkojen punnitusten jälkeen pokaalikiinnitys 1,25kg kalalla oli taattu. Tätä ei ihan heti tultaisi rikkomaan, ehkä vasta puolen tunnin päästä…

Kun tuon ekan kalan antanut paikka ei tarjonnut muuta kuin levää ja kaislanpätkiä, päätimme lähteä mökille. Takaisinpäin ajellessa muistin yhtäkkiä Heisalan lossirannan ja pyysin Lehtoria kurvaamaan viereiseen lossirantaan, jossa aloin pommittaa kaislikkoa Paskiksella Japen hoitaessa kalaoppaan virkaa. Tuli vaan sellainen fiilis, että nyt voisi fisua tulla ja kun aurinko meni pilveen, niin paskista vietiin. Tosin viejä ei ollut kuin puolisen kiloa edeltäjäänsä raamikkaampi, mutta se vahvisti intuition. Paikassa oli siis kalaa. Johan Lehtori ja Japen tästä innostuivat niin, että alkoivat hosumaan omia paskiksiaan jonkkaan ja hetken päästä Lehtori ilmoittaakin kalasta, joka osoittautuu peruskilopuikulaksi. Kun paikasta tulee vielä muutama tärppi ja töksy sekä Lehtorilla joku vähän raavaampi kaveri kiinni, niin loihemme lausumaan jälleen totuuden eli aurinkoisella säällä ei kannata tehdä muuta kuin korkata kepsu ja nauttia UV-säteilystä. Jätetään se kalastus pilviseen aikaan ja nyt olisi se aika.

Tahkosimme vielä pari hyvännäköistä paikkaa tarkkaan läpi, mutta syönti loppui yhtä äkisti kuin oli alkanutkin. Lehtori kiipesi Haukan puikkoihin ja käänsi kokan kohti etelää ja mökkiä. Fiilistelin jo saunaa ja ulkofilettä, kun Haukan vauhti hidastui Lehtorin saadessa jonkinlaisen etiäisen ja kurvatessa hyvännäköisen lahdukkaan. Jaahans, vielä pitäisi jerkulaa siis paiskoa. Eipä mitään, Busan C134 siiman päähän, kiskaisu kaislikon eteen, pari jerkutusta ja häh, joku kolmosen kala kävi töksäyttämässä (kirkkaassa vedessä näki selvästi). Pysäytys, yksi vavanisku ja kala hakee jerkin uudestaan. Nyt pysyy kiinni. Kala tuntuu vähän raskaammalta eli pokaalikala kysymyksessä. Aluksi katson, että onpas lyhyt veijari, varmaan se kolmonen, kunnes huomaan, että ei prrkele, kalahan on kunnon läski! Haagertti tulee aika säyseästi veneen vierelle, josta Lehtori sen bogaa kyytiin. Varma fintsa , jeppistä! Tarkistuspunnitus antaa painoksi 5,88kg eli reissun pelastaja on siinä! Uusi Fujin F100fd laulaa ja pönöjä otetaan kaikista mahdollisista asennoista, onhan edellisestä mun fintsasta kulunut jo yli 5 kuukautta (=ennätyspaska syyskausi). Kala saa vapautensa ja selvitellessäni siimaa Bogasta Tape ilmoittaa kalasta. PuMu Slaikkaria on puraissut kakspuokki hauki eli Tapekin säästyi Mauri Pekkarisilta. Kun itse koukutan Busalla vielä kaksi haukea (1-2kg) samasta mestasta, niin voimme todeta, että Lehtorinkin intuitio osui kohdalleen. Tosin hän ei kohteliaana kipparina rokottanut mestaa vaan säästi kalat meille. Tackar och pockar!

Heittelimme ottipaikan jälkeen vielä vajaan tunnin verran samantyyppisiä kirkkaan veden paikkoja, mutta päivän kalat olivat siinä. Käytännössä kaksi n. 5 minuutin syöntipursketta, joista suurin osa päivän kaloista tuli (mun lusikkaruokaa puraissut oli poikkeus). Taas todettiin, että yrittänyttä ei laiteta ja kärsivällisyys palkitaan!

Sunnuntai 13.4.

Aamuherätys oli laitettu ysiksi, mutta kaatosade sai aikaan sen, että lopullisesti posse heräsi vasta puoli yhdentoista aikaan. Aivan loistavasti nukutun yön jälkeen oli taas virtaa suonissa, joten mökki kuntoon pikaisesti, haalarit niskaan ja vesille tihkusateeseen . Ensiksi käytiin kopaisemassa eilinen fintsamesta, mutta paikka huokui tyhjyyttä tällä kertaa. Koska eilen kaloja ei oikein sisältä löytynyt, päätettiin nyt kokeilla sitten ulompaa. Hyvännäköisiä mestoja oli joka paikassa, mutta kaloja ei vaan kuulunut lukuunottamatta yhtä Japella ollutta tärppiä.

Lehtori avasi parin tunnin päästä vihdoin pelin kakkosen kalalla, joka otti yllätys, yllätys, Paskikseen (oli syönyt sammakon eli seuraavaksi työlistalle Frogsteri-jerkki). Tämän jälkeen olikin hiljaisempaa eikä loppupäivänä enää tärppejä saati sitten kaloja nähty. Ilmeisesti vesi oli vielä liian kylmää, samaa sanoi myös 15 vuotta alueella kalastanut jamppa, johon törmäsimme erään saaren kupeessa.

Semmosta… Testireissu täytti tarkoituksensa eli majoitus ja vedet olivat jees (ainakin hyvännäköisiä mestoja riitti), fintsapää saatiin auki (yksi iso pelastaa reissun) ja hauskaa oli. Tänne tullaan varmasti vielä uudestaan!