Nauttimisen lyhyt oppimäärä

Aikana ennen kuin FTK oli perustettu, oli olemassa kalakerho nimeltään Kaivokselan Kalamiehet.

Jäsenistö koostui koko elinkaaren ajan Jasusta, Ronista ja Tapesta. Harrastimme kalastusta pääasiassa sisävesillä ja heitimme levotonta läppää.

90-luvun loppupuoliskolla olimme tehneet yhteisiä kalareissuja jo sen verran, että touhuun alkoi muodostua säännönmukaisuutta ja teoriaa. Aloimme puhua kalastusreissuista ”nauttimisena”, koska periaatteessa teimme asioita,jotka aiheuttivat nautintoa. Nauttimiseen kuului kalastus, saunominen, ryypiskely ja lihan syöminen. Kuulostaa ehkä ihan perus kalareissulta? Sitä se ehkä olikin aluksi.

Kehityksen ymmärtämiseksi pitää ehkä hahmottaa tämän porukan roolituksia. Tape oli se joka heitti kaikki legendat ja muut häröilyt, minä heitin bensaa Tapen liekeille ja Roni oli se joka rauhoitti meininkiä kalastusorientoituneella innostuksellaan (”valvova silmä”, kuten Tapen kanssa puhuttiin). Kun 2000-luvun puolella tuli reissuja joihin valvova silmä ei kiireiltään päässyt mukaan, tilanne repesi aika pahasti. Totaalisen alkusekoamisen jälkeen siirryimme Tapen kanssa nauttimishifistelyyn, elikkä ”kalastusreissulle” varasimme mukaan kaikkea kivaa maan ja taivaan väliltä; hyvää musaa, leffoja, South Park jaksoja, hyvää ruokaa,sikareita, ilma-aseita ja ehkä myös kalavehkeet. Periaate oli se, että edetään täysin fiiliksen mukaan; jos tuntuu siltä, että on nälkä, syödään. Jos tuntuu siltä, että vois kattoo leffan, katotaan. Jos tekee mieli lähtee kalaan, lähdetään. Tärkeintä oli loma ja rentoutuminen, eikä suinkaan hampaat irvessä kapulan heittäminen pusikkoon mammahauen
toivossa. Ronikin pääsi jutusta nopeasti kärryille, koska siinä oli ideaa. Hyvän fiiliksen saavuttaminen on palkitsevaa.

Nauttimisesta kehitettiin teoria. ”Nauttiminen” jaettiin kahteen osaan, aktiiviseen ja passiiviseen nauttimiseen. Passiivisen nauttimisen voisi ymmärtää perinteisellä tavalla, elikkä kun kyseessä oleva henkilö, sovitaan nyt vaikka Roni, tykkää kalastaa, hän nauttii kalastaessaan. Roni keskittyy kalastukseen joka aiheuttaa nautintoa. Aktiivinen nauttiminen on periaatteessa sama, mutta keskittyminen on nauttimisessa, eli kun Tapio tykkää kalastuksesta ja tupakan poltosta, Tapio kalastaa ja tupakoi sitä mukaa kumpi tuottaa hänelle enemmän nautintoa. Aktiivinen nauttija yrittää siis maksimoida nautintoaan käytettävissä olevilla keinoilla. Tarkoitus on keskittyä nauttimiseen pitäen näppituntumaa omaan fiilikseensä, mutta ei kuitenkaan liikaa suorittaen. Pää tyhjäksi, päästetään irti ja antaa oman fiilisvirran viedä.

Kun Kaivokselan Kalamiehet absorboitui kokonaisuudessaan Fishing Team Kaluun vuonna 2005, katosi aktiivinen nauttiminen ja tilalle tuli taas kapulan piiskaaminen puskaan hampaat irvessä. Toisaalta FTK:n ideologia perustuu enemmän kalastukseen kuin jäsenistönsä hyvään fiilikseen. Ei siinä ole mitään vikaa. Eikä aktiivinen nauttiminen olisi kovin helppoakaan tämän kokoisella porukalla, jossa on jäppistä joka lähtöön. Joku haluaa kalastaa koko päivän, toinen kymmenen minuuttia ja vetää kännit, kolmas syödä lihaa kolmesti päivässä ja neljäs lukea pornolehtiä vessassa. Ehkä kuitenkin jokaisen reissun yhteydessä, oli ne sitten kalastus- tai lomareissuja, on kunkin hyvä miettiä mikä on
omasta mielestä kivaa. Mitä haluan nyt tehdä? Kuinka nauttisin tänään?

Terveisin nauttimisperinteen suojelija, veljeskunnan historian dokumentaattori ja saatanan hifistelijä,
Jasu

=====================================

Kuten Aamutakkimiehissä, niin blogittakaamme tähän kommentteja.

FTK:n ensmmäiset reissut olivat lapsellisen hyväuskoisia uusia ja jännittäviä neljän hengen reissuja, jolloin kalastus oli toki pääasiassa, mutta rentous oli suuri osa koko reissun viehätystä. Nyt porukan kasvettua orgaanisesti, on mukana veijaria joka lähtöön. Osa vetää hampaat irvessä kalaa, toiset yrittävät hampaat irvessä saada kalaa, ja osa katsoo hampaat irvessä em. ryhmien sykkimistä.

Reissuista on tullut suorittamista, mikä toki on ihan ymmärrettävää, kun kerran on maksettu mökki, roudattu ihan v*tusti kamaa messissä suurta vaivaa nähden ja pieni kilpailuhenkisyys on iskenyt päälle. Stressaavaa suorastaan.

Haluaisin takaisin pikkuporukkamaisuutta menettämättä ison porukan etuja ja FTK:n kautta tulleita uusia ystäviä. Helppoa kerrassaan.

T: Ville, nauttimisperinteen kannatuskerhoon jäsenyyttä anoen.

=====================================

Jasulle propsit hyvästä pohdiskelusta! Tuonpa omankin korteni kekoon, tosin lyhyemmin.

FTK:n reissuilla on nauttimisfiilis tosiaan kadonnut jonnekin yliyrittämisen ja gearikasojen sekaan, minkä kyllä huomasi syysreissulla. Itse olin ainakin joka ilta aivan stanan väsynyt koko päivän rehaamisesta vesillä, siihen päälle kun vielä valmisteli safkan yhdeksälle miehellä ja söi, niin mies oli tasaraha. Eihän sitä jaksanut istua iltaa parannellen maailmaa yhtenäkään päivänä edes puolille öin vaan fyysinen väsymys oli sitä luokkaa, että sängyn seireenikutsu oli täysin vastustamaton.

Toisaalta kalaan ei pääse kovinkaan usein ja silloin kun pääsee, niin sitten vedetään täysillä koko päivä tai ainakin niin kauan kuin huvittaa. Ruuanlaittokin on ihan vapaaehtoista… Kumma kyllä, siitä on oppinut pitämään ja nautintoahan tuottaa, kun lauma raavaita äijiä herkistelee hilihauen äärellä eli kaikki on ihan omaehtoista eikä kukaan pakota (varsinkin kun kipparoin omaa paattia, jonka kokan voin suunnata kotilaituriin milloin vain).

Reissuajankohdan siirtäminen kokeiluluontoisesti ensi syksynä marraskuulle pakottaisi porukan väkisin nauttimaan, koska tehokas (=valoisa) kalastusaika on jotakuinkin kello yhdeksästä kello neljään, mikä itsessään on kuitenkin 7 tunnin rupeama eli vähintäänkin sopivan pitkä. Ehkä niitä fintsojakin olisi paremmin tarjolla… Fintsoista puheenollen, mikäli niitä saataisiin enemmän (edes yks per henkilö per reissu), niin kenenkään ei tarvitsisi eikä varmaan haluttaisikaan vetää hampaat irvessä koko päivän. Kun on tyytyväinen saaliiseen, niin voi keskittyä paremmin oheistoimintaan ja nauttimiseen!

Niin kuin Ville yllä totesi, porukkaan riittää erilaisia haluja ja henkilöitä, mutta en usko etteikö kaikki olisi jotakuinkin samoilla
linjoilla meidän kanssa tässä asiassa. Rentous siis hommaan takaisin, se saattaa jopa tuottaa tulosta kalan (ja fintsojen) saamisessakin. Urheilussahan on kaiken a ja o, että suoritus tehdään rennosti, turhia jännittämättä, jolloin se onnistuu huomattavasti paremmin kuin hampaat irvessä väkisin yritetty.  Muistakaamme jatkossa nautinnon  osuus näillä reissuillamme!

Jaloa aatteen paloa,

T: “Valvova silmä”