Myrskyn ratsastajat
Hulluutta on monenlaista ja kalahulluus niistä pahinta! Vuoden vika reissu tehtiin 30.12 talvimyrskyssä itäisellä Suomenlahdella poppoolla Ron, Ville ja Tape. Kalojakin saatiin yllättäen…
“Suomi on pitkä maa”, tuli taas todettua, kun edellisenä päivänä olin vielä ollut skimbaamassa ja moottorikelkkailemassa Rukalla ja nyt oltiin menossa merelle haukikalaan, veneellä. Talvimyrskyä lähti vesille uhmaamaan lisäkseni Tape ja Ville, veneeksi oli tällä kertaa valikoitunut myrskyyn hyvin sopiva korkealaitainen Bella.
Luiskalla oltiin puoli kymmenen jälkeen, jossa todettiin vedenkorkeuden olevan lähellä +50cm:ää eli ei tarttisi autoa kuin vähän sinnepäin peruutella. Lisäksi todettiin karmea tuuli, joka meinas viedä paikatkin hampaista jo rannassa. No, FTK:n merisissit eivät pienestä tuulenvireestä säikähdä, joten haalarit vedettiin vauhdilla niskaan ja tuupattiin Bella vesille. Tuuli puhalteli vieläkin vihaisemmin, kun päästiin hieman ulommas veneellä ja aallokkokin oli sen verran miehekästä ettei keulassa voinut millään istua siirtymän ajan.
Eka paikka oli suoraan tuulessa, mutta aallokolta suojassa. Aloitusvieheeksi valitsin Paskiksen, jota puraistiinkin jo heti alkumetreillä. Riemu oli rajaton, kun sain kilon-puolentoista hauen nostettua veneeseen! Kolmen reissun mittaiseksi venähtänyt mp-putki katkesi vihdoin ja helpotus oli suuri, ei ole kilohauki tuntunut ikinä yhtä hyvältä! Kovassa tuulessa keikkuminen ei Tapea ja Villeä huvittanut, joten siirryimme hetken kuluttua lahden perukoille heittelemään. Ei ollut helppoa pysyä paikalla sielläkään, ankkuri ei pitänyt ollenkaan, keräili vain Anita Hirvosia (=rakkolevä/ruohopuskia) pohjasta tarttumatta siihen kiinni. Ei auttanu muuta kuin Tapen ryhtyä kippariksi ja pitää venettä koneella paikallaan, jotta edes minä ja Ville saataisiin heiteltyä.
Auringon tultua hetkeksi esille vaihdoin sinisen Ronsterin siiman päähän ja heitin kaislanrajaan. Kymmenkunta metriä edettyään jerkkiä purtiin tarmolla. Tömäkkä tärppi osoittautuikin vain noin kakkosen-kakspuolikkaan haueksi, joka sai vapautensa takaisin fanaattisimpiakin c&r-pystyroikkokammofundamentalistejakin tyydyttävällä tavalla eli potkaisemalla itsensä vapaaksi ihan ilman kalastajan kosketusta veneen vierellä eli ErikoisTaktiikalla™ (=annetaan löysiä niin, että kala vapautuu itse). Tämän jälkeen pidettiin kahvi-/konfaustauko, kun Tape kaiveli toisen ankkurin Bellan uumenista. Tupla-ankkurointi toimikin sitten hyvin, mutta kun kaloja ei enää kuulunut ja !%#tunmoinen tuuli alkoi jo tosissaan syömään miestä, niin päätettiin yhteismielin suunnata suojaisammille paikoille.
Suojan puolen mestoja hakattiinkin sitten pitkään saamatta mitään tapahtumia ja seuraava kalakontakti tulikin vasta puoli kolmen aikoihin, kun valo alkoi jo vähentymään. SHS-PuMuSirpaSuspia puraisi parikiloinen hauki yhtäkkiä yllättäen kesken kaiken eli selkeä juttelukala. Tästä vähän ajan kuluttua Villekin sai kuparisen rikki, kun isoa Zamia haukkasi melkein nelkku, joka Bogan IGFA-sertifioidulla vaa’alla tarkennettiin 3,8 kg:n painoiseksi. Kalaa kuvattaessa Tapellakin oli tärppi, joka sitten seuraavalla heitolla osoittautui vain säälittäväksi lasiaiseksi. Jeppistä, pallit padasta kaikilta! Kellon huidellessa kolmea nostettiin kytkintä ja lähdettiin venettä nostamaan. Yksi paikka vielä kokeiltiin luiskan läheltä, josta sainkin lopetuskalaksi oranssilla Ronsterilla 2,7kg pirteästi potkineen hauenroikaleen, johon oli reissu hyvä lopettaa.
Ennätyspitkä kausi vihdoin pulkassa, aloitus oli jo 1.4 ja lopetus nyt eli 9 kuukautta oli vuoden 2007 kauden kesto. Toivottavasti ensi kausi on yhtä pitkä ja tammikuussa päästäisiin vielä vesille!
