Minn Kotan livetesti 27.5.2012
Minn Kotan suosituksien mukaan ensimmäinen koereissu kannattaa tehdä ilman kalavehkeitä, jotta koneen toiminnot tulevat tutuiksi.
Pakko sanoa, että ohjeessa oli järkeä. Ensimmäinen koereissu tehtiin Larun satama-alueella heti koneen asennuksen jälkeen ilman kalakamoja. Toiminnot tulivat tutuiksi lyhyillä ohjeiden lukemisella ja kokeilemalla.
Sunnuntaina 27.5. oli tarkoitus lähteä perheen kanssa hupi-veneilemään, mutta päätin yhdistää siihen kalastusta ja keulakoneen livetestiä Porvoossa. Kalakamat siis lähtivät mukaan. 🙂 Perheen kanssa lähtemisessä on aina omat hommelinsa ja virityksensä, joten tiesin ettemme tulisi kovin pitkään viihtymään varsinaisilla pelipaikoilla.
Kaiken säätämisen jälkeen pääsin aloittamaan kalastuksen ensimmäistä kertaa keulakoneen kanssa. Kun pääsimme ensimmäiselle spotille ja laskin keulakoneen toimimaan, vaimoni tokaisi: ”Toihan on kun joku robotti!” Lyhyen heittelyn jälkeen huomasin, että käytän moottorista spotlock-toiminnon lisäksi eniten autopilottia ja vakionopeuden säädintä, jotka siis ohjaavat venettä haluttuun suuntaan halutulla nopeudella, ottaen huomioon tuulen suunnan ja – voimakkuuden vaihtelut, mainingit yms. Tämä ”automaattinen rekaus” on mielestäni kaikkein helmein ominaisuus koko laitteessa. Se on aivan sama mitä veneessä tehdään, olkoon se sitten aktiivista heittelyä tai 4v. tyttären kanssa kalastamista, vene seuraa kaislikon reunaa automaattisesti.
Rekaaminen todellakin tuntuu siltä, että veneessä on erillinen kippari joka ohjaa venettä juuri oikeaan suuntaan. Vene ei ”sorru” tuulen mukana kaislikon ”päälle”, vaan pitää suunnan täysin vakiona. Kaukosäätimestä vaan painetaan välillä vasemmalle- tai oikealle-nappia aina kun kaislikko kaartuu johonkin suuntaan. Kone yksinkertaisesti käännetään osoittamaan haluttuun suuntaan, jonka jälkeen suunta ja nopeus pysyvät vakiona. Havaitsin, että 0,6 – 0,8 mph on sopivan verkkainen rekaus-nopeus. Kalastus tehostuu siis huomattavasti, koska harvoin oikeakaan kippari jaksaa ottaa kalaoppaan roolin ja ohjata venettä bensakoneella oikeaan suuntaan, kaislikon reunaa hitaasti edeten. Kaislikon rekaaminen iPilotilla on siis lähes täysin automatisoitua, ja rekaus-reitti vieläpä tallennettavissa. Toisin sanoen, jos vaikkapa pitkä kaislikon pätkä joka ei ole tasainen, antaa hyvin kalaa, halutaan yleensä kaislikko rekata uudestaan. Nyt se on mahdollista automatisoidusti vain yhtä nappia painamalla. Kalantulo vaan oli niin hiljaista, etten oikeasti tarvinnut ”takaisin rekaamis” – toimintoa kertaakaan, vaikka sitä pari kertaa kokeilinkin. Toki pitää myös muistaa, että erittäin kovan tuulen vallitessa koneen rajat tulee varmaankin vastaan. Tämä on vielä testaamatta.
Parin kiinni jäämättömän tärpin lisäksi tärppäsi jedda, joka pysyi. Moottorissa oli kalan iskiessä ”rekaus”-toiminto päällä, mutta heti vastaiskun ja parin kammen pyöräytyksen jälkeen nappasin rinnuksissa roikkuvan kaukosäätimen käteeni ja painoin ankkurin kuvaa. Moottori alkoi välittömästi pitää venettä paikallaan, ja hyvin pitikin, vaikka tuulta oli jonkun verran. Alkoi muodostua kuva laitteen realistisesta käytöstä. Rekaamista varten käytetään autopilottia vakkarilla, ja kun kala iskee, spotlock päälle kalan nostamisen ajaksi. Toki spotlockia käytetään myös kun mennään jonnekin tutulle paikalle ja halutaan pysyä siinä, mutta väittäisin että tästä lähtien tulee haravoitua kaislikoita tehokkaammin. Minn Kotan mainos siis pitää täysin paikkansa, kun he väittävät: ”Tämä on kuin sinulla olisi oma kippari ohjaamassa venettä puolestasi”.
3,2 Kg, ensimmäinen “keulakoneella saatu”. 
Voin varauksetta suositella kyseistä laitetta kaikille heittokalastajille, se ihan oikeasti tehostaa ja muuttaa tapaasi kalastaa!
Teksti: Tape
Kuvat: Tuija
