Loviisa 10/2011
FTK:n tämänvuotinen syysreissu kohdistui uuteen kohteeseen, Loviisaan ja sen ympäristöön.
FTK Reissufakta | |
Ajankohta | 20.10 – 23.10.2011 |
Mukana | Ron, Tape, Jasu, Kentsu, Janne, Vesku, Dennis, Ville, Anssi ja virailevana tähtenä Klaus K. |
Missä | Loviisa |
Kalantulo | Haukia ~70 kpl, suurimman ollessa Tapen 6,3kg. Lisäksi meritaimenkin saatiin. Denniksen upea 2,3kg. |
Ottipelit | PuMu Sirpa 47gr, Busan C47 & GE, PuMu Slaider, Rapala X-Rap FT. |
Kelit | Sadetta, pläkää, tuulista. Kalastuksellisesti kuitenkin kohtuulliset kelit. |
Mökki | Mäntykallio – Todella hieno mökki, 2 saunaa, 5 vessaa. Laiturista hieman miinusta, FTK:n Armadalle liian ahdas. |
Veneet | MP, ATM, Haukka ja Ranskis |
Yleisarvostelu | 8 |
Reissun TOP 5 Kalat | ||
Dennis | Taimen 2,30kg | Trutta, Vietkong Tyson |
Tape | Hauki 6,30 kg | Buster C47 |
Ron | Hauki 5,30 kg | Buster C47 |
Kentsu | Hauki 4,70 kg | Ace Sweet Shad 66 OB |
Ron | Hauki 4,70 kg | HerkyJerky PuMu-kupari |
Torstai 20.10.2011
Vesille päästiin laadukkaan konfaamisen ja yleissäädön jälkeen joskus klo 13-14 aikoihin. Haukan keulapainona oli tällä kertaa Ville. Haukka oli valinnut ensimmäisen päivän taktiikaksi tarkastaa lähiseutua. Taktiikka toimikin kohtuullisesti ja haukipihviainesta nostettiin useita kiloja. Jannelle avauskalaksi heti 3,9kg, joka enteili kerrankin hyvää alkua. Usko PuMu sirpaan syksyn yleisottikoneena ei loppunut nytkään, kyllä se vaan toimii!
Muut veneet raportoivat myös ulompaa hyvistä ja vauraammista tapahtumista. Mitä ihmettä? Olisiko FTK:lla helpohko reissu kalansaannin suhteen tulossa…
Team ATM
Venekunta ATM eli Anssi, Tape ja Ron välittivät piut paut kotilahdesta vaan painuivat merta edemmäs kalaan tutuille paikoille. Parempi ottaa apina pois selästä ja pelastaa reissump:t kaikilta jo ekana päivänä, niin voi sitten rentoutua loppureissun.
Aamupäivän vesisade muuttui puolipilviseksi lomailukeliksi, mikä ei miehiä haitannut, päinvastoin, lomaahan tämä oli! Päivän eka spotti ei antanut mitään, mutta toisesta paikasta kaislanjuuresta Ronin C47:aan tällää ja kovaa, meinasi vapa lähteä käsistä. Parin kilon erittäin pirteä hauki siellä, mutta olipas todella kova isku. Jeejee, venemp:t pelastettu! Seuraavaksi täsmäheitettiin Tapen tutuksi tekemä fintsamesta, mutta tällä kertaa ei siellä ollut ketään kotona, joten suunta kokonaan uuteen paikkaan, joka ainakin kartan perusteella haisi hauelle. Lahdessa oli pikkukalaa uskomattoman paljon, mutta saldo ei karttunut kuin yhdellä pikkuhauella, tärppejä kyllä koettiin useita.
Sikari- ja minttukaakaotauon jälkeen kokka kohti pohjoista ja Pyramidikaislikolle, joka on saanut nimensä pyramidin muotoisesta kivestä, joita ei Loviisassa juurikaan ole… Tuttu paikka oli tyhjä, joten ei muuta kuin varmaakin varmempaan paikkaan, joka ei vielä ole kertaakaan pettänyt. Eikä pettänyt nytkään! Anssi avasi oman pelinsä papukaija-Busalla mestan edustalta ja kun spotista ei muuta tullut, niin ei kuin syvemmälle Tapen valitteluista huolimatta (“Ei jaksa mennä, sieltä tulee vain pieniä…”).
Onneksi en lotkauttanut korvaani kipparille, sillä parin heiton jälkeen C47:n päässä roikkui jotain raskaanpuoleista. Fintsahan siellä saakeli, mahtavuutta! Kala veteli hetken sinne tänne, kunnes Anssi sai sen bogattua. Pikaiset fotot, punnaus (5,3kg) ja vapautus. Selvitellessäni siimojani Tape vaihtaa C47:n myös siimansa päähän ja heittää melkein samaan spottiin ja kala kiinni! Nyt on taas vauraampi ja veneen vierellä nähdään, että edellistä suurempi. Menohaluja riittää tovin, mutta kala saadaan kyytiin huoletta. Tapelle reissunpelastussixteri, tarkaksi painoksi tuomitaan 6,3kg. Pieniähän täältä vaan tulee… No, tulihan niitäkin useampi mitä syvemmälle paikkaan liuttiin. Takas tullessa vielä Ronin Pumu HerkyJerkyä puree 4,7kg luupää vihaisesti, mikä jäikin päivän viimeiseksi ylös tulleeksi kalaksi, tärppejä vielä koettiin muutamia tämänkin jälkeen.
Perjantai 21.10.2011
Aamu alkaa Aalla vai miten se nyt meni. Hyvin nukkuneet iloiset kalastajat pääsivät kaikki liikenteeseen jo aamuvarhaisella. Aamun uutispommi oli Ranskalaisen syöksyveneen kapteenin päätös lähteä miehistöineen Viroon heittämään taimenta. Vesa ja Jasu totesivat viisumeidensa olevan kunnossa, joten tämä porukka paineli sitten todella ulos tosimiesten kalaan. Loput lähtivät virpomaan sitä tuttua, mutta jalointa eli Haukea. Aamupäivällä haukiporukoiden puhelimissa piippasi multimedia viestiä. Mitäs nyt, mitä ihmettä? Taimen kyydissä ja iso! Dennis oli miehistöineen saanut komean 2.3kg meritaimenen Suomen aluevesien rajalta. On se kova! Hetken haukilaveteissa oli hiljaista. Kilpailussa reissun suurimmasta kalasta, taimenen kerroin on kolme, joten aika isoa Haagerttia jo tarvittaisiin mitalliin..
Mitään mörssärihaukia ei perjantaina kuitenkaan tavoitettu missään haukilavetissa. Kappaletta tuli tasaisen epätasaisesti. Filekalaa kuitenkin riittävästi omiin tarpeisiin. Illalla juhlittiin rauhallisesti Denniksen kertoessa taimenjuttuja.
Team Noutopöytä
Perjantaina Noutopöydän antimista nautti kipparin lisäksi Anssi. Heti aamusta suuntasimme ATM:n kanssa (jossa mukana Tape ja Ville) eilisille paikoille, joista ensimmäisistä ei tapahtumia herunut. Egulit saatiin padasta sitten eilisessä suoltopaikassa, jonne ATM:kin valui meidän perässä. Tapahtumia paukkui molemmille venekunnille tasaisesti, koko oli vaan eilistä pienempää. Suurimmat oli Villen 3,9kg ja Tapen 2,5kg, loput kilosilppua.
Keskeytyneen grillaushetken jälkeen lähdimme tahkoamaan kiviä väistellen uusia paikkoja, joista saimme pieniä hajakaloja sieltä täältä, mutta varsinaista ottipaikkaa ei löytynyt. Pumususpi ja -sirpa sekä Pumu HerkyJerky rokkasivat ottikoneina koko päivän.
Team Haukka (Janne, Kentsu, Klaus)
Perjantain aloitettiin lähivesillä tutuilla luonnonsuojelualueen mestoilla. Klaus vaihto Kustavissa toimineeseen ottipeliin: FT X-Rap, ja alkoi ilmoitella kaloista. Kolmannen jälkeen päätimme lähteä isompia jahtaamaan haukimiesten eldoradovaginaan. Muutaman varman spotin petettyä (olikohan liian tuulista) ja hasardikutulahden melonnan jälkeen ajoimme todelliseen labyrinttiin. Todella kovassa tuulessa luovinta läpi labyrintin ja mestoille. Syvemmässä toimi taas kerran PuMu sirpa, ja lahden pohjukassa piti vaihtaa kellu jerkkeihin. Kentaurilla iski kirkkaassa vedessä kiinni alkuarvioiden perusteella noin kakkosen kala (Ace Sweet Shad 66, OB). Se tuli todella rauhallisesti veneen viereen, ja kasvoi koko ajan. Haavi esille, ja haavissa tämä rantarosvo olikin sitten ihan komea kala, ja otti todelliset raivarit, kun tajusi minne joutui. Jopa 6 kiloa tarjottiin, mutta tällä karulla kaunottarella oli lopulta kuitenkin painoa 4,7 kg ja pituutta 95 cm. Jerkkistä oli alarengas vääntynyt hevosen längiksi, ja mahtavat purujäljet. Punnituksen ja kuvausten (CPR) jälkeen tyttö takaisin omaan elementtiinsä. Kentsulle uusi jerkkienkka 150 g marginaalilla. Mukavata hommaa!
Lauantai 22.10.2011
AMT-venekunta (Tape & Anssi) lähti seikkailemaan Rönnäsin mestoille. Päivä sisälsi aktiivista kalastusta ja useita putkiloita.
Alkoi jo hämärtyä, kun löysän k*rv*n kirous iski. Tape ajoi n. 20 solmun nopeudella kiveen! Kyllä kolisi ja komeasti! Moottorista hävisi kalaraudasta n. 3/4, potkurin jokainen lapa aivan solmuun, ja potkuriakseli kieroksi. Vaihteen kun kytki, alkoi moottori heilumaan voimakkaasti. Totaalisen paskana siis koko alapää s**tana! Läheiseen satamaan nilkutuksen aikana hätäpuhelu Haukkaan, jossa onneksi Klasu oli auto-ajokunnossa. “Tuokaa traileri tänne, nostetaan paketti ylös!”
AMT kiinnitettiin läheiseen laituriin. Kipparille tuli tässä vaiheessa suuri luonnollinen tarve, mutta paperiahan ei tietenkään ollut mailla halmeilla. No, sissarit vaan kehiin. Osa maassa lojuvista keltaisista lehdistä oli hetken kuluttua ruskeahkoja. Vähitellen alkoi maasturin valot vilkkua jo sysipimeän metsän siimeksestä. Pelastavat enkelit saapuivat paikalle oudon raahaus-äänen saattelemana. Hetkinen h*lv*tti! Seis seis seis!! Olivat sitten jampat kaikessa häsläämisessä unohtaneet trailerista jarrun päälle! Ei j*malauta! Voiko tämä enää olla mahdollista?! Tietäähän sen missä kunnossa renkaat ja vanteet olivat. Aivan sohjona s**tana!
No mitäs nyt sitten?? Aaaarkihuuuolesi kaaaikki heeitä, Aanssi oon reeiissuuussaa! 🙂 Anssi sanoi hakevansa huomenna tutultaan renkaat + vanteet lainaksi! Tämän illan siis AMT + traikku sai yöpyä vieraassa satamassa. Loppuilta sujui kuitenkin erittäin rattoisasti väkijuoman voimalla.
Muissa veneissä lauantai meni jotakuinkin normaalisti, kappaleita sieltä täältä. Mukavaa ulkoilua.
Team Noutopöytä
Lauantaina noutopöytään istuutuivat armoitetut alkuperäisjäsenet eli Vesku ja Ville. Päivän tavoitteena oli rikkoa Veskun reissu-MP. Tänään suunnitelmana oli keskittyä lähimestojen tarkkaan ronkkimiseen, olihan kuitenkin torstaina niistä löytynyt mukavasti kaloja. Nyt paikat kuitenkin ammottivat tyhjyyttään tai sitten emme löytäneet vaan oikeita ottipelejä.
Ensimmäistä kalaa saatiin odottaa pari tuntia, kunnes Villen pumususpi poimii parikiloisen kivikosta. Samalta alueelta tuli Villelle toinenkin, muille ei tärppiäkään. Rekasimme tämän jälkeen kivikoita, mutta ei niin ei, kaloja ei vaan löytynyt. Taktiikkamuutos eli takaisin matalaan kaislanjuureen ja kokka kohti hyvältä näyttävää lahtikompleksia, johon tuulikin puhalteli sopivasti. Muutos toimi, ainakin hetken, kun sekä Villen että Ronin jerkit napsivat hauet mieheen Vesan edelleen vetäessä nollaa. Tämän jälkeen ei muuta tullutkaan, vaikka paikka oli todella hieno ja varmasti esimerkiksi keväällä siellä olisi kunnon tohinat päällä.
Loppuilta oltiin jotakuinkin samalla spotilla parkissa, josta Vesalle ensin kolmosen seurio ja hetken päästä reissupelastus(?) eli 500g putkilo. Kaloja siis paikalla oli, mutta vaikka vedessä kävi lipoista ja pikkuvaapuista lähtien melkoinen arsenaali puuta, muovia ja metallia, ei kaloja enempää paikasta noussut.
Sunnuntai 23.10.2011
Muiden lähdettyä kotiin/vesille, Tape jäi mökkiin odottelemaan Anssin soittoa. Puhelin pärähti. A sanoi hieman myöhästyvänsä. Ai miksi? No, Anssin kaveri oli sitten lyönyt auton ovet kiinni avainten ollessa sen sisällä! Eijeijei, LKK ei voi ulottua pääkaupunkiseudulle! Kaiken lisäksi A:n puhelin väitti “SIM-korttia ei asennettu”. Kivaa.
Kaiken säätämisen jälkeen renkaat saatiin LK-lahteen ja kiinnitettyä traikkuun, joten vihdoinkin AMT oli renkailla. Kotimatka alkoi.
Kaikki ei siis aina mene putkeen. Joskus kaikki menee päin seiniä.
Tapelle jäi 6,3Kg:n hauesta keltainen paita päälle, joten jotain positiivista sentään tälle miehelle.
Team Haukka:
Haukka lähti vielä sunnuntaina 4-5h päiväpistolle työstämään, muiden jo suunnatessa kohti uusia seikkailuja. Kyydissä Kentsu, Klaus + Janne metallisen silmäteränsä puikoissa. Keli on hieno veneilyyn, aurinkopläkä. Ulkolämpötila viileät -1-+1 astetta klo 13:00 asti, mutta aurinkoisissa lahdisssa oli melkein t-paita keli.
Pari ekaa varmannäköistä paikkaa olivat tyhjiä, kuten myös edellisinä päivinä. Kopasimme muutaman intuitiopaikan tuloksetta, jonka
jälkeen päätettiin lähteä semituttuihin lahdukoihin työstämään. Loviisan ympäristössä näissä on ihania pyramidinmuotoisia kiviä enemmän kuin Egyptissä. Rauhallisesti oli siis edettävä. Suunnitelma toimikin jotenkin ja kappaleita nousi muutamia, tuplatärppikin saatiin.
Busan C47 ja GE ehkä parhaimmat ottipelit. Koot olivat tänään kuitenkin hukassa ja Klasun 2,7kg jäikin päivän suurimmaksi.
Yhdessä lahdessa tavattiin ensimmäinen mukava mökkiläinen, mutta hän puhuikin selkosuomea..
Loppupäivästä katsastettiin vielä mestoja hieman ulompaa. Noh, siellähän oli paikat jo varattu, joten jäätiin aloittamaan hieman ulompaa.
Jannella tökkiö taas PuMu sirpaan, muttei jäänyt kiinni. Pyörittiin vähän ympyrää odotellessa, että kehtaisi ajaa samoille mestoille. Mestoille kun päästiin, niin heti kärkeen Kentsu ilmoitti pikkukalaparvesta. Ensin 1000, sitten 5000, sitten 10000 ja luku vain kasvoi. Näköhavainto veneen alta myös hauesta. Ensimmäisestä pussukasta Janne vihdoin otti arvokkaimmat pois padasta. Klaus paikkasi nopeasti itsensä kuitenkin taas johtoon. Sitten alkoikin yksi hienoimmista luonnonilmiöistä. Miekkavalashauet aloittavat mässäilyn kalaparvissa. Lohimaiset hypyt innostivat kalamiehet hurmioon, ja yksitellen Klaus poimi ne pois. Harmitti, että 1.person kamera oli kameralaukussa eikä kenenkään päässä kiinni. Mahtavaa haukimässäilyä.
Tämän sikailun loputtua alkoi saderintama uhkaavasti lähestyä ja päätimme lähteä kotiin. Ok päivä, paljon tapahtumia ja Klasulle lihalaatikollinen fileoitavaa kotiin. On se hienoa!
Yhteenveto:
– Todella hazardit vedet täälläkin.. runsaasti kivia omiin ja muidenkin tarpeisiin..
– PuMu Sirpa on syksyn todellinen ottipeli
Reissuhokema: “Arkihuolesi kaikki heitä..”
Tekstit & kuvat: FTK Posse