Kuhaa vetäsen – tai sitten en..

Sovimme Juhan kanssa treffit klo 20:00. Kotoa lähtiessäni satoi vielä vähän, mutta kohteessa pilviverho alkoi selkeästi rakoilla. Jo vapoja viritettäessä, Juhan virveli kumarsi kohden arvostelijoita. Avauskala siis heti. Pieni hauki kävi tervehtimässä. Ja 5 min siitä, sama ottipeli toimi taas. Alku näytti erittäin lupaavalla; tosin kuhia ei kuulunut. Päätimme heittää hetken haukea hyviltä ottipaikoilta, mutta tuuli ei niihin oikein osunut. Tuuli oli tyyntynyt lähes myrskylukemista aivan nolliin, ja jälkimainingitkaan eivät olleet keränneet kaloja yhteen. Heittelimme lähes tunnin tyhjää “varmoilta paikoilta”, jonka jälkeen päätimme siirtyä uudelleen kuhajahtiin. Pikainen siirtymä edellisten viikkojen huimiin ottipaikkoihin. Pintavesi oli jäähtynyt pahimmillaan 10 astetta, joten vaikka oli myöhäinen ilta, ei kuhia löytynyt. Kun kaislikko läheni, nosti Juha jo kolmannen hauen käymään veneessä. Aurinko teki laskuaan, ja värjäsi taivaan kannan todella hienoksi. Oli aika siirtyä ambulanssiväriin. Ja hetihän se hauki siihen sitten iski kiinni. Aurinko laski edelleen, ja violetin yms. sävyt tulivat esiin, ja vaihdoimme vaappuja sitä mukaa (paitsi Juhan ottipeli pidettiin verokkina). No vetämällä ei enää tullut mitään. Olimme saapuneet seuraavaan heitto-ottipaikkaan. Alkoi olla jo pimeää, joten PuMu Spinnerit kehiin, ja toisella heitolla tuli lyhyt, mutta tanakka “tappi”-hauki. Heittelimme vielä hetken. Sitten pitempi siirtymä vikalle paikalle, mutta sieltä ei tullut enää mitään.

Yhteenveto: Kuha ei tykkää siitä, että pintavesi kylmenee dramaattisesti. Pieniä haukia se ei haittaa. Hyvä reissu. Kiitos Juhalle kipparoinnista.

Teksti & kuvat: Kentsu