Kevät 08 Korkkaus!
Jälleen on koittanut uuden kauden alku! Korkkasimme sen kahden miehen voimin, vesille lähti päiväksi taistelupari Ron ja Tape. Tyypillisiä alkukauden kankeuden ryssimisiäkin oli hieman havaittavissa. Ankkuri plaanaa, Maritimin kaskitankit kettuilee, uistimet jää voimalinjoihin, lippikset lentelee ym. mukavaa.
Saalis jäi laihanpuoleiseksi, kuitenkin paras kevätkorkkaus ikinä!
Kovin innostuneena lähdimme vihdoinkin korkkaamaan uutta kautta. Pitkän ja hartaan jammunkorjausrupeaman tuloksia piti päästä testaamaan, joten veneeksi valikoitui tällä kertaa Ronin beibe. Veneestä kuului edellisenä päivänä jotain ihmeellistä ääntä ratin keskiöstä, tarkemmin kuunneltuna ääni kuulosti vaimealta puheelta. Työnsin korvani keskiöön kiinni, ja erotin selvästi sanat: “Aja mua.” Tämän todettuamme päätimme lähteä välittömästi vesille, ennenkuin jammu suuttuu.Kevät kun on jo näin pitkällä, ja valoa riittää iltamyöhään asti, päätimme lähteä vasta lounasaikaan reissun päälle. Yhden aikoihin laskettiin yammu bemarin kuulaan, tavoitteena martsarin hesen bensamittari. Satanen valahti veneen ja auton tankkeihin, mutta liityimme lopulta iloisina Porvoon motarille. Matka sujui maailmaa parantaen hyvin nopeasti, ja pian olikin tuttu lossiranta auton keulan edessä. Rutiinikonfaukset, vene vesille, ja heti suunta vakiolahteemme. Veden lämpötila oli 3-5 astetta.Melko vauhdilla aloimme viskoa tuttuja paikkoja. Sää oli saavuttuamme pilvinen, mutta koko ajan kirkastui. Eka heitto… Ai että tää kevät on sitten ihanaa aikaa! Aurinko häikäisee, linnut vetelee baiseja, vesi kimmeltää, kalaa ei tuu… Mitä? Miksei tuu kalaa, vaikka olemme rekordinmurskajaismestoilla keväällä? Ai niin, se olikin sellainen once in our fishing career -orgasmi. Eli perussetti, ei tuu mitään. Ei seurioita, tärppiöitä, saatika jutteluhaukia. Vähän aikaa jaksoimme failistella, sitten vedettiinkin kapulat ylös jonkasta ja hyrräytettiin jammu röpöttämään. Keula kääntyi osoittamaan lahdesta ulospäin.Saavuttuamme “kakkoslahteen” saimme venekunnalle vihdoinkin tapahtumaa. 12cm KeMu-slideriini tarttui kilonen tuubi, joka rikkoi kupariseni, eli munat säilyivät padatta. Kala oli veden lämpötilasta huolimatta uskomattoman vahvalla tuulella, enkä meinannut pystyä pitelemään innokasta putkiloa paikallaan! Pokaalikiinnitystuuletuksen jälkeen ajoimme aivan lahden perukoille, missä veden syvyys on n. 20 cm. Aika siistii hei, lähettäiskö jo menee? Joku Mao Tse-Tungkin havaittiin.
Myöhemmin, useiden mestojen jälkeen päätin sitten kokeilla kuinka hyvin suspi roikkuu voimavirtalinjassa siiman varassa. No, hyvinhän se killii. Onneksi saimme suspin alas ilman ihmeellisimpiä stuntteja. Eräässä toisessa, ei niin meille tutussa lahdessa sitten nykäs vähän voimakkaammin. Uuden karheata paskasärkeäni haukkasi arviolta kakkonen-kolmonen, mutta veneen vieressä pirulainen sylkäsi paskiksen ulos suustaan. Harmitus oli voimakkaanlainen. Uusi pommitus paikkaan ei tuottanut toivottavaa jatkotulosta.
Palasimme vielä illaksi vakiolahteemme, joka oli yhtä kuollut kuin päivälläkin. Roni alkoi valokuvailemaan uusia jerkkejään, joten tilanne alkoi olla todella epätoivoinen. Ajattelimme vielä mennä lossirannan läheisyyteen viskelemään muutaman viskon, mutta totesimme että v*tut, lähetään menee. Jammu ylös, kamat nippuun, mäkbotnen kautta tien päälle.
Ihan kiva ja tunnelmallinen kauden avaus, vaikka saalis oli lähinnä naurettavuuden ja itkettävyyden rajamailta. Meillä on kuitenkin ollut tapana aloittaa kausi M.P. -reissuilla, joten paras korkkaus ikinä!
Teksti: Jape
Kuvat: Rollmeister
