Kesäpäivä Porvoossa
Helteinen lauantai oli houkutellut kaikki saariston veneilijät tänne. Mainingit oli väylillä sen mukaisia, ja koko ajan sai oikeasti varoa ettei aja jonkun kylkeen! Ronilla oli illalla menoja, joten lyhyeksi tulisi tämä päiväreissu jäämään. Mulle alkoi tilanne vähitellen valjeta. Saatana, meitsi ajaa Bellaa enkkamestoilla! Kunnon fiilistä! VIHDOINKIN!! LIHANAA!!
Kurssi kaartui aluksi vakiolahteen, joka oli todella rehevöitynyt veden päältä ja alta kesän kunniaksi. Mestaa ei meinannut tunnistaa. Todettuamme lahden suun kuolleeksi siirryimme lahden perälle, jossa Ronin siniseen krokkariin tömähti mukavan kokoinen ja pirteä esox lucius. Hurmio oli kuitenkin vain hetkellinen, sillä haagi päätti pysyä elementissään ja rimpuili itsensä irti. Arvioimme painoksi 2000-3000g. Jerkkailun jälkeen vaihto siniseen krokkariin ja vakiolahden vakiokohdasta Ahti soi minulle korkkausreissun korkkauksen säälittävän rääpäleen muodossa. Hauenpirpana ei ollut ehtinyt edes uhmaikään, joten heivasin erikoistaktiikalla (E.T.) putkilon takaisin jonkkaan häpeämään. Oiskohan just ollu kilonen.
Näitten tapahtumien jälkeen lähdimme lahden viereiseen kivikkorantaan, sieltä eräille luodoille, jonka jälkeen suuntasimme edelleen saaliittomina ulkomerelle päin. Trafiikkia siellä riitti sitten oikein huolella! Kujanjuoksu järjettömiä jahteja ja äärimmäisen nopeita muskeliveneitä vastaan onneksi päättyi, kun pysähdyimme erään kivikkorannan läheisyyteen. Ei taaskaan mitään. Kuuma, lähes peilityyni ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Tilanne alkoi olla tasaraha, joten parin puskatutkailun jälkeen päätimme mennä lounaalle legendaariseen Benita’s Cafeehen, jossa Jasu olisi menettänyt hermonsa. Kaikki puhui ruotsia, ja väänsipä yksikin vielä itänaapurin slangit päälle. Siis suomalais-ruotsalais-venäläinen hahmo.
Kohtuumauttomat juustoburgerit ja munkkikahvit nokittuamme hyräytin Hondan jälleen hyrräämään. Sixterimestakin oli kuollut. Aurinko paahtoi. Kuuma. Ihan v*tun kuuma. Widdu, mennääks uimaan? Ei muutaku jampat älästi ja pää edellä jonkkaan. Aaaahhh, kyllä teki sitten hyvää! Melkein 20 asteinen vesi hyväili ihoamme… Hetken fiilisteltyämme suuntasimme takaisin kohti lossirantaa, jonka senkin todettuamme tyhjäksi läpsäytimme Bellan takaisin Akun päälle. On dö roud.
Saldo: mulle yks putkilo, Ronille B.C. (=Balls to the Cauldron = Munat pataan). Ei oo kesähelteillä hauet liikkellä, ei. Ainakaan näin matalissa. Ois pitäny heti mennä reilusti ulommas. Jokatapauksessa todella hauska, kesäinen ja todella kesälomalta tuntuva päiväreissu. Bella tuli korkattua meressä ja uimaankin päästiin! 🙂
Teksti: Tape
Kuvat: Ron
