Kentsun eka kerta

Kentsu, Ron ja Mika käväisivät kirrepilkillä tammikuisena sunnuntaina. Kentsun eka kerta tuottikin tulosta ja punalihainen puri katkarapua. Flaksi kävi muillakin.

FTK Pikaraportti

Ajankohta22.1.2012
MukanaMika, Kentsu, Ron
MissäKirrelammella
Kalantulo5 kpl kirjolohta ja saman verran tärppejä, suurimmat 1,2 kg Ronille 3, muille 1
OttipelitPinkki Mutu Leech, katkaravulla höystettynä. Pari herättävää reippaampaa nostoa, ja sitten hidasta nostoa värisyttämällä.
Bullet Time12:15 (tuplatärppi, ja kummatkin ylös)
KelitSelkeä tyyni keli, lunta koskemattomalla jäällä 30-40 cm + vettä jäällä 3-5 cm.
Yleisarvostelu 9

 

Taustatietoa: Roni ja Mika olivat olleet pari viikkoa sitten ensijäillä (lähes lumettomalla jäällä) kirrepilkillä, ja tulokset olivat oikein lupaavat. Pojat olivat iltavuorossa saadaan kontaktin viiteen kalaan, mutta aamuvuorolaiset olivat saaneet ylös asti huomattavasti useampia. Eli kalantulo oli ollut erittäin hyvää, mikä nosti odotuksia, mutta samalla tietoisuus lumipatjasta laski niitä.

Kentsu oli ekaa kertaa kirrepilkillä, joten Mika antoi perusohjauksen pilkkitekniikkaan (ks. ottipelit kohta). Aloitimme pilkinnän edelliskerran ottipaikoilta. Hetken piti potkia lunta ennen kuin pääsi kairaamaan lumisohjon alla olevaa jäätä. Ronille tuli aika nopeasti mutusteleva ensitärppi, mutta kala ei jäänyt kiinni.

Ehkä tunnin päästä ekasta tapahtumasta (muutaman reiän kairaamisen ja siirtymän jälkeen) Kentsulle ensimmäinen tärppi, mutta hätäinen vastari ei tuottanut tulosta. Mika päätti siirtyä toiseen mahdolliseen ottipaikkaan, jolloin Roni nosti ensimmäisen jolpin kokoisen kirren jääpinnan yläpuolelle. Solakka kaveri takaisin kasvamaan. Mika kairasi pari reikää uudelta spotilta, ja nosti sitten samantien kilosen kirren jäälle. Nostimme Ronin kanssa pilkkireput selkään, ja menimme samaan mestaan.

Kairasimme reikiä samalla etäisyydellä kalliosta (sama syvyys) + pari vähän kauempaa reikää. Istuimme pilkkimään ja puhumaan niitä näitä. Tässä mestassa oli huomattavasti enemmän vettä jäällä, joten Vallulle alkoi tulla aika kylmä, joten se meni vuoroin metsän puollelle pureksimaan keppejä, ja vuoroin sylikoiraksi. Puolen tunnin päästä Kentsulle tuli sitten oikein kunnon tärppi, ja haukijerkkausmainen vastari ei ollut se oikea ratkaisu. Kentsun käyttämässä pilkkivavassa ei sinänsä ole jarrua, mutta kyllä se ratas sellaisen äänen päästi, kun kuitusiimalla vetää täyden vastarin. Mika tuli katsomaan, että mites tollanen vastari onnistui, ja kysyi, että löytyisikö monofiilipilkkivapaa. Vaihto monofiilipilkkivapaan, siiman lasku ja sama kaveri oli uudelleen kiinni, mutta siimassa oli sen verran löysää, että tämä jättikirre pääsi jälleen karkuun. Parvi oli jossain alapuolellamme, ja yritimme hetken tosissaan pilkkiä.

Tapahtumia ei tullut kuitenkaan puoleen tuntiin, joten homma rentoutui taas, kunnes samalla hetkellä sekä Ronilla että Kentsulla oli kala kiinni.  Samalla kun Kentsu nosti elämänsä ensimmäisen kirren jäälle, Roni väsytteli vähän suurempaa kirreä rauhallisesti, kunnes se näki päivän valon. Duppelbacken. Upeeta. Kuviakin vähän räpsittiin. Ja fiilis oli mahtava. Mikalle tuli vielä yksi tärppi, ja Roni ilmoitti mutustelusta, kunnes nosti kirren tottuneesti jään paremmalle puolelle koira sylissä, sikari poskessa ja kahvikuppi toisessa kourassa. Foton jälkeen kirre pääsi takaisin elementtiinsä.

Yhteenveto: hyvä reissu, kaikille kotiinviemiskalat ja ekakertalainen oppi mestareilta, miten kirrejä pilkitään loppujen lopuksi

Teksti: Kentsu ja Ron, kuvat: Mika