Kalaoppaiden kyydissä

by Ron Katz · Published 09/03/2017 · Updated 11/03/2017

FTK:n jäsenet ovat vuosien varrella olleet usean kalaoppaan opasreissuilla mukana, ja vaikka omaa osaamista etenkin hauenkalastuksen saralta kaikille on kertynyt useita vuosia, voi oppaan kyydissä parhaimmillaan oppia jopa jotain uutta ja saada ahaa-elämyksiä. Kalastusopaspalveluja tarjoavia yrityksiä on viime vuosina tullut kuin sieniä sateella ja onhan toiminnassa mukana edelleen myös niitä vanhempia staroja, joilla homma on pyörinyt jo vuosia. Päätimme hieman kerätä kokemuksiamme opaspalveluista yhteen ja tehdä jonkinlaista objektiivista katsausta palvelujen sisältöön, toteutukseen ja lopputulokseen, eli kalojen kokoon ja määrään (sehän se loppupeleissä kiinnostaa).

MaPa Fishing Team

Ensimmäinen oma kokemus kalaoppaan kyydissä oli vuonna 1998, jolloin olimme Maarianhaminassa ja pääsimme Mats Fagerlundin eli nykyisen MaPa Fishing Teamin toisen perustajan opastettavaksi. Olimme kahdella veneellä liikkeellä ja toista venettä kipparoi Matsin kaveri, jonka nimi on päässyt jo unohtumaan (Patrik Lehtonen se ei ollut). Tuohon aikaan oma kokemus hauen merikalastuksesta oli olematonta ja reissu olikin hyvin opettavainen. Kaloja saimme vaapuilla parisen kymmentä keskipainon huidellessa parin-kolmen kilon välissä. Pieniin järvipuikkoihin tottuneelle keskikoko ja määrä olivat siis erittäin hyvää. Tällä reissulla tuli myös ensikosketus lahtien keskustojen kalastamiseen – saimme useamman kalan ison lahden keskellä olevalta kasvustoiselta matalikolta. Kalastus keskittyi pääosin siis kaislikkoihin ja noihin matalikkoihin (paria muutakin heitettiin ja saatiin kalaa).

Suomen kieli ei oikein oppaalla taipunut, joten kovin paljon ei reissun aikana juteltu eikä oppaalta neuvoja tullut – tästä miinusta. Ehkä tilanne olisi ollut toinen, jos toinen kotimainen taipuisi paremmin. Perusasiat ja kevyt small talk kuitenkin onnistui kouluruotsilla. Kaiken kaikkiaan eka kerta oli onnistunut. Homma toimi kokonaisuudessaan hyvin, kalusto oli kunnossa, kalaa saatiin mukavasti, opimme uutta ja ruokakalat myös perattiin ja fileoitiin pyytämättä.

Apajamatkat

Apajamatkojen Ari Paatajan kyydissä olemme olleet parikin kertaa. Ensimmäinen haukireissu tehtiin v. 2005 Arin mökille, Tammisaaren pohjoispuolelle ja toisella reissulla pyörimme Tammisaaren kaupunginlahden ympäristössä. Näistä reissuista on tarkemmat rapsat täältä: https://www.fishingteamkalu.fi/2009/11/25/paataja-revanssi-15112009/ ja täältä: https://www.fishingteamkalu.fi/2005/10/30/ari-paatajan-kanssa-kalassa/

Arin kyydissä on aina ollut mukavaa olla. Mies on todella asiantunteva – onhan hän yksi pisimpään toimineista kalastusoppaista tässä maassa. Arin kanssa kalastus on mukavaa rentoutumista vesillä, johon olennaisena osana ovat kuuluneet leppoista jutustelu, huumori ja hauskat kalatarinat. Suu ei kuitenkaan käy koko ajan, mitä arvostamme. Kavereita kun näkee harvakseltaan, niin kalassa ollessa on mukava jutella keskenäänkin, eikä vaan kuunnella oppaan monologia niistä kakstoistapluskiloisista, joita tästäkin lahdesta saatiin tukussa ja pinottain viime reissuilla. Kalastus on tosin ollut totutun vaikeaa molemmilla reissuilla. Kappaleilla eikä oikein koollakaan ole päästy juhlimaan, tosin Tape sai 2009- reissulla enkkansa, joten hänen kohdallaan tilanne oli eri… Olemmeko sitten Arin reissuilla oppineet jotain uutta? Ei ehkä kalastustekniikoista, mutta paikkatyypeistä voi olla jotain tarttunut matkaan, eli matalikkokalastusta on näilläkin reissuilla harrastettu ja saalista saatu.

Fishing Lords

FL:n kyydissä on vietetty monta kalapäivää. Heitä tuli aikoinaan käytettyä firman kautta järjestetyillä asiakaskalareissuilla ja sisäisissä kickoffeissa sen verran paljon, että tutustuin paremmin yrityksen toiseen perustajaan, Mika Viitaseen. FL:n toiminta-ajatuksena on ollut käyttää freelancer-oppaita. Heillä itsellään ei ole ollut kuin muutama henkilö perustajien lisäksi vakituisina oppaina. Suurin osa reissuista on keskittynyt haukeen, mutta pari kertaa olemme myös ahventa ja kuhaa jiganneet.

Ensimmäiset reissut heidän kanssaan tehtiin keväällä 2005. Tämän jälkeen kävimme heidän vierainaan useamman syksyn ja kevään – reissuja on kertynyt 11 kpl heidän kanssaan. FL:n kautta olemme lähes poikkeuksetta hommanneet opaspalvelujen lisäksi majoituksen ja ruokailut. Kalastuskohteina ovat olleet Inkoon ja Pernajan/Loviisan alueet. Majoitukset ovat olleet aina kohdallaan. Etenkin Lordien oma huvila “Mericenter” Rönnäsissä on erittäin hieno ja olemme vuokranneet sitä myös FTK:n omille reissuille. Ruokapuoli on pelannut loistavasti. Kalapäivän aikana on ollut hyvä lounas saaressa, tai tultu lähtörannan läheisyyteen virittelemään tulia ja syömään hyvin. Illallinen on ollut mökissä gourmet-tasoista settiä kokin valmistamana (ei muuten ole yhtään hävennyt Stadin parhaille ravintoloille).

Lordien kanssa on siis puitteet olleet aina kunnossa ja kalusto tiptop, mutta mites sitten se kalastus? Noin monelle reissulle on mahtunut jos jonkinlaista päivää. On ollut hyvää ja surkeaa syöntiä, isoja kaloja saatu (paras 9,85 kg hauki) ja munapataakin keitelty. Oppaita on tosiaan ollut monta. Kaikki ovat olleet asiansa osaavia ja jokainenhan on ollut tietenkin oma persoonansa, jolla on ollut oma tyylinsä. Oppaista on jäänyt mieleen etenkin Harri, joka opasti tuon melkein kympin työkaverin 10 v. pojalle ja Tomi, jonka kanssa saatiin hyvin ahvenia ja opittiin uusia kikkoja. Elias on jäänyt mieleen etenkin loistavista ruoanlaittotaidoistaan ja mukavasta olemuksesta ja tietenkin Mika, jonka kanssa on käyty useasti kalassa muutenkin ja joka ei kynttilää vakan alla pidä niin kuin ehkä jotkut oppaat. Mika jakaa neuvoja auliisti ja vie niihin omiinkin mansikkapaikkoihin kalaan, eikä vaan niihin B-luokan paikkoihin, joihin jotkut oppaat vie kokeneempia kalamiehiä oman huippupaikan paljastumisen pelossa.

Haukikoira

Mika Vornasen, eli Haukikoiran kyydissä on meidän porukasta ollut useampikin – onpa Mika vieraillut meidänkin veneissä kerran. Itse tapasin herran ensimmäisen kerran Fishing Lordsien reissulla, jolloin Mika toimi heidän oppaanaan, ennen kuin perusti oman yrityksensä. Haukikoiralla on vuosikymmenien kokemus hauenkalastuksesta, mistä nimikin juontuu. Ammattiopaskokemusta on kertynyt n. viitisen vuotta. Miehellä on isoja kaloja plakkarissa tukuttain, joten kyseessä on varsin ansioitunut hauenkalastaja.

Mikan veneessä ei olla tuppisuita. Juttua riittää helposti koko päivälle ja välillä kymppihauet uivat jo korvakäytävästä ulos. Kaloja reissuilla on tullut, ei mitään sankaritarinoita kirvoittavaa, mutta vitosen raja on pari kertaa paukkunut. Paikat, joilla olemme kalastaneet, ovat olleet tuttuja Tammisaaren, Inkoon, Pernajan ja Loviisan mestoja, joilla itsekin olemme siimoja useasti liotelleet, eli mitään ahaa-elämyksiä paikkojen suhteen emme ole saaneet. Kalareissut ovat olleet puhtaasti opastamiseen keskittyviä, muita palveluja emme ole Mikalta hankkineet. Omat välineet ja eväät ovat olleet mukana, tosin toissa keväänä tehdyssä reissussa kollega ja asiakas saivat kokeilla hyrräkelalla kalastusta ja lainasivat Mikan uistimia. HK:n kyydissä amatöörikin oppii heittämään hyrrällä parissa tunnissa, tämä tuli todistettua ja onpahan Hämpynkin rouva oppinut hyrräheittotekniikan HK:n opastamana – saaden heti hienoja kalojakin.

Fishmaster (Petri Varis)

Fishmaster on Jouni Rauhan yritys, joka on erikoistunut eksoottisiin ulkomaan kohteisiin tehtäviin kalareissuihin. Fishmaster tarjoaa toki myös kalastusta koti-Suomessa ja testiryhmämme kävikin testaamassa Rymättylän haukivesiä toisen Fishmasterin oppaan Petri Variksen kanssa marraskuussa 2010. Liikuimme kahdella veneellä, joista toinen oli omani, eli en itse ollut oppaan kyydissä, vaan peesailimme opasvenettä minulle tuntemattomilla vesillä. Kalastus keskittyi muutaman suuren saaren alueelle Rymättylästä Velkuan suuntaan, mutta mitään tarinoita jälkipolville ei päivä tuottanut. Saimme oppaan spottaamilta paikoilta jokusia pieniä haukia, mutta alueen potentiaali huomioiden saalis oli todella surkea.

Ei jäänyt kovin vahvaa kuvaa tästä, mutta arviointi on tietenkin hankalaa, kun en itse ollut oppaan kyydissä. Säätäkään ei oikein voi syyttää: tuhnukeli, lännenpuoleinen mieto tuuli ja vesi +30cm, eli haukikeliltä haisi vahvasti! Ehkä paikat vaan eivät toimineet, tai niissä ei ollut aktiivista kalaa. Oppaan olisi pitänyt tehdä ratkaisuja paikan / paikkatyypin vaihdon suhteen siinä vaiheessa, kun pari tuntia aktiivista heittelyä kuuteen mieheen ei tuottanut kuin yksi-kaksi puikulaa.

Pikepointer

Pikepointer on porukkamme uusin tuttavuus – tutustumisreissu suoritettiin joulukuussa 2015. Pikepointerilla on muutama uniikkietu, joihin emme ole muilla oppailla törmänneet: joulukuun reissuille annettiin 5 kg:n hauen takuu ja Pikepointer hyväksyy maksuvälineinä Smartumin kulttuurisaldon ja kulttuurisetelit (EDIT: nykyään myös mm. Haukikoiralle nämä käyvät). Takuu toimii siten, että jos reissulla ei tule vähintään viiden kilon haukea, Pikepointer antaa seuraavan reissun ilmaiseksi. Lisäksi päiväreissun hinta on noin puolet edullisempi kuin muilla opaspalveluja tarjoavilla yrityksillä keskimäärin. Pikepointerin kalastusalueina ovat Turun ympäristön vedet; Velkua, Rymättylä, Parainen ja Nauvo, eli meidän porukalle melko tuntematonta aluetta (Paraisilla ja Nauvossa olemme jonkin verran käyneet).

Tutustumisreissu ajoittui sikäli huonoon ajankohtaan, että pari viikkoa on/offina raivonneet myrskyt olivat sekoittaneet ja pumpanneet vettä ylös alas. Tästä syystä kalat olivat kateissa. Ennen myrskyjä isoja haukia oli tullut pari viikkoa hyvin, veden pysyessä tasaisesti n. +50cm:ssä. Facebookin statuspäivitykset isoista kaloista olivat nostaneet meidänkin odotukset reissusta korkealle. Haastava keli oli kyllä tiedossa ja vitsailimmekin jo autossa, että kaivetaan oppaan tavatessamme saman tien kalenterit esille ja buukataan takuureissu keväälle. Juuri ennen reissua tuli vielä lisää huonoja uutisia: itse pääopas oli estynyt ja sijaistamaan tulisi toinen heebo.

No, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Kalastusalueeksi valikoitui Rymättylän seutu ja siellä pyörimmekin lähes koko päivän. Kaloja ei tullut koko reissun aikana kuin 6 kpl, suurimman ollessa parin kilon luokkaa. Kalastimme pääosin lahtien keskustoja, joista emme saaneet kuin yhden kalan ja jokusia tärppejä. Loput kalat ja tärpit tulivat kaislan reunasta ja kaislikoiden sisällä olevista pusseista, joiden nuohoamiseen olisimme itse käyttäneet enemmän aikaa ja jättäneet keskustakalastuksen korkean veden aikaan (+70cm) vähemmälle. Opas kyllä yritti pitää fiilistä yllä tarinoidessaan isoista kaloista, joita kalastamistamme paikoista oli tullut, mutta nämä eivät paljoa lämmittäneet. Lisäksi käytimme paljon aikaa sameisiin lahtiin, joihin emme itse olisi menneet kalastuksen ollessa näissä niin vaativaa (viehe pitää saada ihan kalan nenän eteen). Muutenkin kirkkaassa liemessä on mukavampi kalastaa.

Kalusto oli Pikepointerilla kunnossa. Trackerin V18 Targa osoittautui erinomaiseksi kalaveneeksi vakaudeltaan ja tiloiltaan, eikä se paukuttanut tai roiskinut kovemmassakaan aallokossa yhtään. Meillä oli omat välineet mukana, mutta lainaksi olisi ollut huipputason vermettä, mm. St.Croixin Legend Tournamenttia ja silloin uutta Abun Revo Toro Beastia, jota tulikin testailtua. Uistimiakin oli ämpäreissä vähintään riittävästi. Takuureissu on tulossa huhtikuussa, joten katsotaan silloin, millä otilla kalat ovat!

Yhteenveto

Kalaoppaiden käyttö näin hieman kokeneemman kalamiehen/hauenkalastajan silmissä on kaksipiippuinen juttu: uusia asioita ja kikkoja ei välttämättä juurikaan opi – opit rajoittuvat ehkä enemmän paikkatyyppeihin ja kalastettavan alueen parempaan paikallistuntemukseen, jota voi myöhemmin hyödyntää vastaavia paikkatyyppejä kalastettaessa, tai jos tullaan omaan kalaan samalle alueelle. Vähemmän kalastanut saa varmasti paljonkin uutta tietoa ja oppia. Näin on monesti käynyt mm. asiakasreissuilla, joissa osa porukasta on perusmökkikalastajia, jotka ihmettelevät, että voiko noin isolla uistimella saada haukea, tai eivät ole koskaan esimerkiksi hyrrällä heittäneet. Oma kalastus keskittyy nykyään pääosin haukeen ja satunnaisesti meritaimeneen, joten itse saisi eniten oppia kuhan ja ahvenen opastetusta kalastuksesta. Etenkin vertikaalijigausta olisi kiva opetella. Oppaan kanssa on toki helppoa, ei tarvitse huolehtia veneen ajamisesta, eikä paikkoja tarvitse etsiä kartalta. Kaikki tulee kuin Manulle illallinen, paitsi ne kalat…

Opasreissuilla emme ole kokeneet kertaakaan mitään supersyöntiä. Pääosin on ollut vaikeaa tai erittäin vaikeaa kalastusta. Onko syynä sitten ollut huono keli, väärä aika, väärät paikat, väärät vieheet, osaamaton opas, vai näiden yhdistelmät? Oppaiden ammattitaidoissa ei ole juurikaan ollut kyseenalaistamista, joten joku muu syy tässä on ollut. Monesti olemme kyllä kuulleet fraasin: ”En kyllä muista, koska olisi näin vaikeaa ollut”. Joskus olemme myös kalastaneet mielestämme väärää paikkatyyppiä tai kokonaan väärää aluetta (esimerkiksi aluetta, jolla kaikki muutkin kalastavat ja jossa on kova kalastuspaine), mutta emme ole kuitenkaan kyseenalaistaneet oppaan asiantuntemusta. Epäilys on välillä herännyt sen suhteen, että kokeneempia kalastajia / kalastusporukoita ei viedä niille A-luokan mansikkapaikoille, jotta ne eivät paljastu ja ettei porukka ala ramppaamaan niissä, jolloin pelkona on paikan kuoleminen tyystin. Onko tämä sitten nykyisen C&R-kalastuksen aikana todellinen pelko, niin en usko, kun ottaa lisäksi huomioon, että omalla porukallamme on aika vakioalueet, joilla pääsääntöisesti kalastamme. Eli vaikka tiedossa olisikin joku huippupaikka, niin siellä tuskin kävisimme edes vuosittain.

Perusjuttuna on tehdä omaa työtä eli tutustua paikkaan etukäteen, seurata tuulia, veden korkeutta yms. Jos tässä ei ole harjaantunut tai haluaa päästä nopeammin jyvälle, niin silloin kalastusopas on oikea valinta. Kaikki lähtee omasta analyysistä, jota tukemaan tai muuttamaan on perusteltua hankkia opas. Lisäksi, kun on omaa pientäkin ymmärrystä, niin osaa ehken hahmottaa, mitä paikkoja opas vie kalastamaan ja ehkä miksi. Jos ei ole omia pohjatietoja, oppaan tarjoamat paikat jäävät mysteereiksi eikä osaaminen siten kasva kuin yksittäisten paikkojen osalta. Lisäksi oppaat usein tietävät, minkä tyyppisistä paikoista kalaa saa juuri sillä hetkellä (onhan se heidän ammattinsa), jolloin koko kalastusreissu ei kulu siihen, että yritetään löytää ne kalat jostain käyttäen omaa intuitiota – perusteet on perusteita ja sitten on poikkeukset. FTK suosittelee tutustumaan kalastuskaverien kanssa hyvissä ajoin kalastettavaan alueeseen käyttämällä hyväkseeen erilaisia karttapalveluja, merikarttoja, nettijuttuja ja satelliittikuvia. Harjaantunut silmä löytää kyllä ottipaikkoja. Itse löydetyistä paikoista saadut kalat ovat aina erityistä herkkua.