Helatorstain haukikarkelot
Tape ja Ron kävivät helatorstaina koeajamassa täysremontissa olleen Yammun ja saivat kudun jälkeen tankkaavaa haukeakin mukavasti. Pari fintsaakin kävi veneessä pyörähtämässä ja kameralle poseeraamassa.
Kauden ekalla reissulla huhtikuussa Yamaha teki totaalitenän ja tuomio oli kiinni leikannut keskimmäinen pytty. Hetken pähkimisen jälkeen päätin kuitenkin korjauttaa koneen ja roudasin veneen koneineen Pienkonehuolto Timo Suomeen Vantaan Tuupakkaan. Kone oli pajalla melkein kuukauden päivät siitä syystä, että mm. uudet kiertokanget piti tilata Japanista saakka. Koneeseen porattiin sylinterit uusiksi suurimpaan ylikokoon, vaihdettiin männät, männänrenkaat, laakerit ja kaikenlaista muutakin sälää, kunnes käytännössä koko lohko oli uusi ja vaati sisäänajon. Piiiitkän odotuksen jälkeen helatorstaina pääsin vihdoin vanhan sotaratsun selkään ja henkiseksi tueksi lähti mukaan Tape.
Itäisen Suomenlahden vesillä oltiin kello yhdentoista maissa ja reissu aloitettiin käyttämällä konetta pari kertaa tyhjäkäynnillä lämpimäksi ennen kuin päästiin tositoimiin. Kutulahdet kopaistiin ensin, mutta niissä ei tapahtumia ollut muuta kuin Tapen saama vajaan kilon puikkari sekä mun PuMu-Busaa seurannut putkilo. Oli selvää, että kutu oli jo ohi ja paremman kokoiset kalat siirtyneet tankkaamaan muualle. Päätimme ottaa aikalisän ja suunnata nakkilihislounaalle isoon B:hen pohtimaan päivän taktiikan muutosta.
Ravittuamme itsemme ja kehitettyämme teorian, suuntaamme viime syksynä löydetyille paikoille, jos vaikka kalat olisivat siirtyneet niille. Empiirinen tutkimuksemme eräässä virtaavassa salmessa tuotti teorialle vahvistuksen, kun ahven-Busaani puree vähän paremman kokoinen haagertti kaislikon kupeesta. Hetken köydenvedon jälkeen Tape bogaa kalan veneeseen ja perskule, sehän on reilu fintsa! Uusi Salterin digivaaka tuomitsee lopulliseksi painoksi tasan 5,74kg, jeppistä! Elvyttelyn jälkeen kala lähtee kotio ja rekaamme reunan uudestaan. Tape ottaa kilokalan vielä ja sitten paikka hiljenee. Seuraavaksi suunta “Keidaskaislikkoon”.
Keitaalla alkaa heti tapahtumaan, mulla seurio, Tapelle tärppi ja sitten mun affen-Busaan reilumpi tälli harvan kaislan keskeltä. Noin vitosen kala tulee pintaan temuamaan ja irtoaa. Harmittaa, mutta ei kauaa, kun meillä on tuplatärppi. Tapen kala tulee kelaten sisään, mun kala ei. Veto veto ja kalahan vetää. Väsyttelyä kestää viitisen minuuttia ja sitten Tape bogaa päivän toisen fintsan kyytiin! Painoa 5,88kg ja ottipelinä sama Busa. Oisko ollut sama kala, joka irtosi? Tämäkin saa jatkaa tankkaustaan. Rekaamme kaislikon vielä kolmeen kertaan ja loppusaldo spotista on mulle 5 kalaa (3.8kg, 3,4kg ja loput kolme 1-2 kilon kaloja) ja Tapelle kolme kalaa (suurin 2,8kg). Tärppejä on varmaan kymmenkunta, joista mulle yksi tosi mojova. Vaihdamme vielä kaislikon toiselle puolelle, josta tuleekin melkein heti mulle seurio ja sen perään 2,88kg hauki ja hetken päästä vajaa kiloinen, kunnes paistamaan alkanut mollikka sulkee haukien suut. Niin kauan, kun oli pilvistä ja vielä parikymmentä minuuttia auringon esittäytyessä kala syö, mutta sitten loppuu kuin seinään. Eipä haittaa tapahtumia ja ylöstulleita onkin jo ihan tarpeeksi ja rantaan voi lähteä hyvillä mielin! Kerrankin onnistunut loppukevään reissu, onnistuttiin löytämään tankkaavaa kalaa! Ai niin ja konekin toimi moitteettomasti! Kiitos Timo Suomelle (paljon se maksoikin kerpele)!
Teksti: Ron, kuvat: Tape & Ron
