FTK Syysreissu 2014

Torstai 2.10.

FTK aloitti perinteisen syysreissunsa Torstaina 2.10. Kohteena oli viime kesäreissulla loistavaksi tuomittu Tammasaari, josta oli kesällä saatu paljon pistekaloja. Mökkiäkin kehuttiin, joten kesän toisto syksyllä tuntui hyvältä ajatukselta. Tosin nyt on syksy ja FTK:lla on vaiikeeta. Mökkikin oli eri. 🙂

Kyseessä oli myös Tapen ”uuden” vetoauton tulikaste, joka aloitettiin jo varhain aamulla melkoisen innostuksen saattelemana.

Pajero rullasi reissuhuumassa Ylästöön Jannea ”vastaan”. Siellä sujautimme Mustan_Haukan Baijerilaisen koukkuun karavaanin jatkaessa kohti syksyistä, mutta lämmintä seikkailua. Otimme stopin ruokakauppaan ja väkijuoma-yritykseen, joista lunastamamme tuotteet sijoiteltiin näppärästi 2-paikkaiseen farkkumaasturiin.
Tästä jatkoimme laulellen ja soitellen satamaan, jossa oli tuulista, mutta nättiä. Vessat vesille ja oluet huuleen! Aijai, se on loma ny, sano! Ystävällinen mökki-isäntä opasti meidät omalla veneellään laituriin ja rantaan, joka sopii metalliammeille ja isoille fiskareille. Järkiveneille paikka oli haasteellinen. 🙂

Tovin nautittuamme lähdimme vihdoin vesille. Kalan tulo oli… vaiikeeta. Kyllä sitä tuli, 7kpl molempiin veneisiin, mutta kovin olivat pieniä. Isot loistivat poissaolollaan, vaikka niitä etsittiin aktiivisesti. Saimme sentään filekalat plakkariin, joten perinteiset haukipihvit olivat raaka-aineiden osalta hoidossa. Osasto ATM palasi laituriin jo ennen klo 18:aa.

Sehän on selvää, että jos Tape ja Jasu laitetaan kahdestaan saman veneeseen, eikä iso-hurmiota ole päällä, eivät he kauaa vesillä viihdy, eivätkä myöskään viihdy rannassa selvinä. Se väkijuoman nauttiminen lämpimässä mökissä vaikuttaa niin paljon paremmalta. Kuka niitä putkiloita jaksaa kiskoa… SeaHawk Dennis-lisällä oli perinteisesti tappiin. Saivat hekin kalaa, mutta pieniä.  Illan aikana Kentsu oli uhitellut saapuvansa perjantaina jo klo 9 satamaan Klasun kera, mutta pidin näitä uhitteluja huuhaana. Otin sen mukaan sitä alkomahoolia.

Mökkiin kuuluva sauna oli varustettu kertalämmitteisellä kiukaalla, joka sopii vain kärsivälle saunanlämmittäjälle. FTK kaipaa toisenlaista toimintaa. Dennis yritti parhaansa, mutta tuloksena oli savuinen 40-asteinen kokemus, joka päätettiin lopettaa n. 5 minuutin kylpemisen yrittämisen jälkeen. Koska mökillä ei ollut suihkuakaan, tulisi tästä oikein kunnon miesten (tuoksuinen) metsäreissu.

Perjantai 3.10.

Klaus kurvaa pihaan ja gearit autoon. Siirtymä autolla sujui nopeasti ja ajatukset olivat siirtyneet jo kalastushommiin. 4 kumia ehtii hyvin rigata matkalla, mutta äkkijarrutuksessa meinaa Kentsu koukuttaa sukukalleudet (ylläri), joten ne hommat piti sitten jättää pöydän ääreen.

Satamassa ahvenilla oli ajo päällä ja MP otettiin pois jo laiturissa Tapea odotellessa. Kentsu oli speksannut aamupäiväksi parin tunnin kalastussetin samoille paikoille jossa kesäkuussa lopetettiin. Tape saapuikin n. 9:15, mutta oli oudon hiljainen… Taisi olla vähän tukka hellänä… Heti ensimmäisestä paikasta Kentsu kotiutti 1,5 kg hauen, joten ehkä sävel on löydetty. Kiertelimme toinen toistaan paremman näköisiä paikkoja, mutta hauet eivät olleet otillaan, eivät edes pyhimmässä. Parin tunnin jälkeen päätimme lähteä miesaamiaiselle mökkiin, jossa muut vasta heräilivät.

Mökki ei ollutkaan 10 hengelle, vaan lähinnä 5:lle. Yhtäkkiä kaikki ei ollutkaan enää niin hyvin. Sopu sijaa antaa, ja saunalle mahtui kaksi nukkumaan, joten Kentsu ja Klaus siirtyivät sinne. Lasten Ikea-kerrossänky ei ole mikään ysikymppisten pesä, mutta kyllä se siitä. Kunnon aamupalan jälkeen lähdimme jatkamaan edellisen kerran ottipaikkojen koluamista (keli ja vedenlämmöt samoja kuin kesäkuussa). Emme kuitenkaan löytäneet edes sattumakaloja. Ennen reissua olin jo sitä mieltä, että vaiikeeta-mantraa ei enää tarvitse hokea, mutta näin siinä sitten vain kävi. Toinen toistaan paremmat ottipaikat jättivät kylmäksi. Veneeseen alkoi kivuta jo pieni epätoivo, kun oli reilu puolitoista tuntia enää valoisaa aikaa. Viimeiseksi speksattuun paikkaan kävi edes jonkinlainen tuuli. Ns. huulilta tuli jo seurio. Siitä rohkaistuneena Kentsu sanoi, että nyt tulee kala. Ja heti kun jerkki osui veteen, niin napsahti ihan hyvä kala kiinni. 3,68 kg / 85 cm – keltainen paita päälle. Siitä se sitten lähti. Kaloja tuli, tai ainakin tärppejä n. joka kolmannella heitolla. Keskikoko jäi pieneksi, mutta hauskaa oli. ATM:ään nousi vikasta mestasta 15 haukea ja fiilis oli taas hyvä. Myöskään muihin FTK-veneisiin ei kehukaloja noussut, maltillisesti kappaleita kuitenkin.

Ajoimme takaisin laiturifiilistelyihin, haukipihvien tekoon ja illanviettoon. Iltameiningit sujuivat oikein rattoisasti. Pääsimme melko varhain nukkumaan.

Lauantai 4.10.

Lauantai lähti hieman hitaasti liikkeelle. Keli oli vähän parantunut. Heittelimme taas aamupäivän tyhjää, kunnes siirryimme edellisen illan ottipaikkaan. Hetken oli jopa tripla kiinni, mutta tuplan verran saatiin kuvaan asti. Kaloja löytyi taas kivasti. Odotuksista huolimatta isoja ei taaskaan löytynyt. Klaus kerkesi sanoa, että nyt on ihan sellainen kasin keli, kun FB-päivitys kertoi, että Janne oli sellaisen kotiuttanut. Lähdimme pikkuhiljaa siirtymään samaan suuntaan. Saimme kaloja sieltä täältä, joten homma eteni koko ajan. Siirryimme lopuksi pariksi tunniksi isojen kalojen ottipaikoille ison selän viereen, mutta siellä oli paljon muitakin veneitä. Klausille tuli veneen viereen fintsan seurio ja taas näytti siltä, että kohta vapa taipuu kunnolla. Muutama pienempi vielä saatiin. Otettiin upeita ruskakuvia, mutta aina ei voi voittaa.

Haukassa lauantai oli myös kappaleiltaan vaikeahko. Paikkoja kierreltiin runsaasti ilman tulosta. Välissä otettiin myös “kilauta kaverille” terapiapuhelu Haukikoiralle, josta saimmekin ammattiapua. Iltapäivällä Jannelle osuikin sitten 8,56 kg syysmature, joka kävi pikaisesti punnituksessa ja kuvauksessa. Upea syysmamma lämmitti kaikkien mieltä. Iltasyönnistä vielä yksi vitosplussa käänsi päivän reilusti plussan puolelle.

Illan kruunasi haukihampparit ja muut grillimätöt. Koko posse meni oikeasti verrattain aikaisin nukkumaan.

Sunnuntai 5.10.

Sunnuntai valkeni säältään erilaisena. Nyt oli tuulta kunnolla. Ehkä vielä tänään jotain mainitsemisen arvoista… Kamojen pakkailut ja siivous kesti yllättävän pitkään, saaressa kun oltiin. ATM vei kamat satamaan ja heitteli lähimestoja. Merivartiosto kävi tarkastamassa luvat ja puhalluttamassa. Hienoa! Keli oli muuttunut todelliseksi haukikeliksi. Siitä se päätös sitten lähti: Nopea siirtymä viime kesänä löydettyihin ottipaikkoihin, tuulen puolen rannoille ja matalikoille. R2D2 piti meidät hyvässä heittosektorissa kohtalaisesta tuulesta huolimatta. Taistelimme jälleen kelloa vastaan, koska joidenkin jamppojen piti olla kotona sovittuina aikoina. Heittelimme aluksi kahden saaren välisen salmen matalikon, tuloksetta. Suoritimme pienen rekaus-siirtymän Idän puoleisen saaren kaislikko-kivikko-rantaan ja napsautimme Spotlockin jauhamaan. Silloin Tapen paskista vietiin. Isku oli kova ja vapa niiasi. No nyt! Tuntui yli neloselta kammessa, näytti yli kutoselta vedessä, vaan totuus löytyi siltä väliltä. Oikein maukas 5,8 -kiloinenhan se sieltä kotiutettiin, punnittiin, kuvattiin, vapautettiin ja iloittiin. Tapen reissu oli pelastettu, kaikkien niiden (muutamien) putkiloiden jälkeen, viimeisenä hetkenä. Tämä oli vihdoinkin sitä mitä haettiin. Ehdittäisiinkö saada vielä muille kyytiläisille makiaa vavan täydeltä? Nyt näyttäisi olevan olosuhteen siihen kohdillaan!

Siirryimme saaren toiselle puolelle, ottipaikka sekin. Nada. Nopeasti läheisen saaren tuulen puoleiselle matalikko-kaislikolle. Nyt näyttää taas hyvältä. Vimmattua heittämistä ja pommitusta jos jonkin värisillä kapuloilla, mutta ei. Ei niin ei. Nada. Tyhjää. Valitettavasti kello oli… liikaa. Viimeinen heitto viuhahti vielä, mutta sitten oli pakko siirtyä nilkutellen satamaan. Kippari tyytyväisenä, muut hieman alakuloisina. Muutkin AMT:läiset olisivat ansainneet omat fintsaplussansa.

Haukassa sunnuntain kalastus oli laadukasta. Kalat löytyivät reippaan tuulen puolen kaisloista. Vajaaseen kolmeen tuntiin 15 kpl ylös ja ainakin saman verran pudotuksia. Kokokin oli parhaimmillaan 3-4 kg:n väliin. Kalat olivat todella aktiivisia ja täyden päivän setissä olisi ollut helposti 50 kpl:n päivä. Noh, loma loppuu aikanaan ja sillä mennään. Kolmen hujakoilla FTK:n armada nostettiin kuiville. Reissu jälleen ohi. Jälkipyykit lukittuine traikkujarruineen. On dö roud.

Yhteenveto: Odotettua vaikeeeeta saatiin “nauttia” 2,5 päivää, sen jälkeen helpotti. Mukava ja rentouttava laatuloma A-luokan seurassa. Maistuis varmaan sullekin! 🙂