FTK Etkoreissu 2016

by Janne Huuhtanen · Published 06/05/2016 · Updated 14/08/2021

Ajankohta	To 21.4. – Su 24.4.2016
Mukana	Tape, Jasu, Janne, Ville, Hämppy, Kentsu, Vesa, Jukka, Ron ja Dennis.
Missä	Itämeri
Kalantulo	n. 50 kpl ylös. Peruspuikosta yhteen metrikalaan, joka oli Vesan 8,4 kg kutumamma.
Ottipelit	Kumit ja jerkit
Bullet Time	Iltasyönti
Top-kalat	105 cm/8,40 kg, Vesa 99 cm/6,40 kg, Tape 5,18 kg, Hämppy
Yleisarvostelu	8-

Virallista reissua edeltävä, jo perinteeksi muodostunut ”varaslähtöreissu”, ”etkoreissu”, tai millä nimellä näitä halutaankaan kutsua, päätettiin järjestää tutuilla Eteläisen vesillä. Monilla jäsenillämme on ymmärrettävistä elämäntilanteista johtuen haasteita osallistua karkeloihin koko sen keston ajan, joten näillä ”pikkureissulla” lisäämme osallistumis-sloteja. Edellisenä viikonloppuna järjestetyt ”pihatalkoot” enteilivät myös hyvää tulevalle.

TORSTAI

Etkoreissut on tyypillisesti kestoltaan perjantai – sunnuntai, mutta päätimme Jukka-Proffan kanssa ottaa varaslähdön varaslähdölle. Saavuimme paikalle jo torstai-iltapäivänä töiden jälkeen! Tapen Pajerohan vaihtui tuossa taannoin Exploderiin; tämän yhdistelmän neitsytreissu koettiin samalla. Hyvin vetää! Jukka oli jo kalassa, kun saavuin rampille. Sain heti vihat niskoilleni liinoja irrotellessani. ”SUN NIMI ON VARMAAN ****?!?” Olin pysäyttänyt yhdistelmäni väärään kohtaan. Ehdin vain vetää henkeä vastatakseni jotain neutraalis-diplomaattista, mutta samalla sekunnilla Proffa pöllähti puskista esiin ja sanoi rauhallisella, mutta totutun päättäväisellä äänellään sukunimensä. ”Ai kauhee anteeks, ei tarkoitettu mitään pahaa, anteeks vaan. Tottakai saatte laskea hienon veneenne tästä.” 🙂 Kylläpäs siinä muuttui asenne aika nopeasti aika erilaiseen suuntaan. Tämän kertainen alkutilanne mahdollisti myös helpot venejärjestelyt. ATM päätettiin hinata viereiseen kotilaituriin samalla, kun Exploder ajettiin traikkuineen pihaan. Näppärää.

Kamojen konfauksien jälkeen pääsimme AMT:llä vesille n. 18:30. Lonkero sihahti lupailevalla äänellä. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muutetaan. Heittelimme aluksi lähipaikkoja, mutta tuloksetta. Lopulta nk. keidaskaislikossa, joka on usein pelastanut munat padasta, sain papukaija-pigiini elukan kiinni. Hauki oli pirtsakka n. 7-asteisen veden otus, joka lopulta punnittiin vajaaksi fintsaksi, 4,5Kg. Ihan hyvä aloitus!

Kolusimme illalla jos jonkinlaisia paikkoja, etupäässä tuttuja, mutta vajaa vitonen jäi lopulta päivän ainoaksi.

Illalla Proffa loihti herkkupastat, kuuntelimme musiikkia, luimme faktoja svenssoni-keloista, ihailimme kumigeareja, sometimme ja nautimme alkoholia.

PERJANTAI

Perjantaina yritimme lähteä liikkeelle heti aamusta, mutta pääsimme veneeseen vasta n. klo 9. Syynättyämme kotilaiturin lähistöä saimmekin heti tulosta. Papukaija-pigiäni vietiin 5,86 Kg:n sätkivällä painolla. Fintsa on aina jees! Reissun tavoite saavutettu! 🙂

Tästä otimme siirtymän uusille pelipaikoille Pohjoiseen. Kiidimme kapeaa ränniä kiilto silmissä uusien mestojen toivossa. Saimmekin Jukalta apinan pois selästä parikiloisella, ottipelinä calico-ryby. No, mestalta löytyi myös yksi kiva kivi, joka suoritti luomu-karhennuksen Hondan peräevään. Onneksi vain siihen, eikä rusettiin. Öljytkin pysyivät koneen sisällä, joten homma jatkukoon.

Vesku ja Ville pääsivät lähtemään puolen päivän jälkeen kohti määränpäätä. Varoitusvalojen vilkkuessa ranskis-jellonan kojetaulussa criss-cross paketti kytkettiin perään. Matkalta soiteltiin kuulumiset etujoukoille, jotka olivat jo vesillä kartoittamassa uusia paikkoja. Kalaa oli tullut melko nihkeästi, mutta uudet paikat lupaavia.

AMT:ssä herkullisen hodarivälipalan (nakit termarissa!) nautittuamme haravoimme lähialuetta, mutta tuloksetta. Harmi, näillä paikoilla vesi oli niin järkyttävän kuraista, että uistimenkin näki vasta kun peruke näkyi. Ei täältä mitään tuu, paskan möivät! Alueen vedenkorkeus oli jatkuvasti 1m tai alle, yleensä alle, joten bensamoottorilla siirtyminen aiheutti myös stressiä, tuntematonta aluetta kun oli. Juutuimme ATM:llä myös pohjaan, joten nämä paikat tuomittakoon jollekin muulle kulkuvälineelle sopivaksi.

Sit kelit muuttui ”hiukan” vaihteleviksi. Aluksi aurinkoa, sitten pilvistä, vettä, räntää, rakeita, lunta ja h*lvettiläisen kylmää tuulta. Lämpötila oli juuri ja juuri plussaa. Mukavuus muuttui suorittamiseksi. Päätimme jättää tämän paikan ja uhkaavan kelin taaksemme ja siirtyä tutummille vesille pilviä karkuun. Hieno ränni-siirtyminen jäi alueen parhaaksi kokemukseksi. Siirto kannatti, koska keitaalla (taas) oranssimustaa L-Snäkiä maisteltiin. 6,4 Kg ja 99cm! Tosi jees, melkein listakala!

Samaan aikaan muut jengiläiset alkoivat saapua paikoille. Jannen Silver laskettiin alas ja kohta Villeltäkin alkoi tulla some-ilmoituksia. Tosin nämä kuvat olivat mökin sisältä ja lasin ääreltä.

Kun Ville ja Vesa pääsivät mökille alkoi vesisade ja heidän viimeinenkin kiire poistui. Eväkset jääkaappiin, pullo punaista auki ja Taylor-videot pyörimään. Olimme perillä. Iltapäivästä loputkin seuralaiset olivat pelipaikoilla ja jännitys tiivistyi! Proffa otti toisen parikiloisen pyhästä lahdesta. Vähän tämän jälkeen Ville ja Vesa aloittivat kalastuksen:

Sateen tauottua rautaristi lähti vesille perkaamaan kotilahtea. E-vispilän puskiessa meitä ekaan spottiin konfasimme vavat iskuun. Muutamia heittoja ekassa taivasankkurissa ja pian Vesku ilmoitti että nyt on kala kiinni. Tärppi oli tömäkkä ja kaveri yritti pintoa. “On parempi!”. Väsytys oli lyhyt ja kalan koko paljastui Villen haaviessa sen varmoin ottein. On Metri! Onpa vaikeeta! Punnaus, mittaus ja Pönö, 8,3kg / 105cm. Nätti kala jatkoi uintiaan ja fiilis oli kohdillaan. Kala tuli noin 50 metriä paikasta, josta Vesku sai edellisenä viikonloppuna kasin.

Loppuilta meni rennosti virpoessa. Kala ei ollut purullaan. Muutkaan venekunnat eivät olleet saaneet mitään merkittävää.

Illalla Vesku valmisti gaaladinnerin, alkupalana kokkia viinissä, pääruokana Flank Steak & rakkista ja peräruokana Jukan Suklaabotne, keittiön tervehdyksenä pöytään saatiin läskiä soosissa.

LAUANTAI

La oli todella vaikeaa sekä aamulla että kalastuksellisesti. Yksi vene lähti aamuvuoroon kohdatakseen hermeettisen rae- ja räntäkuuron. Jälkikäteen on helppo sanoa, että olisi kannattanut nukkua aamun yli, mutta polte vesille oli kova, joten Jukka ja Kentsu suuntasivat vesille jo klo 8:00. Ensimmäiset kalat tulivat katkenneiden ruokojen päältä ja sitten alkoi reilun tunnin “raekuuro”. 10 cm rakeita veneen pohjalle ja maa valkoisena kaikkialla – harmi, että sukset jäi kotiin. Pääjoukko lähti vesille pitkin piuhoin. Venekunnat kiersivät päivän mittaan tuttuja ja uudempia mestoja. Vedessä kävi kaikki mahdollinen, mutta kaloja ei kiinnostanut.

Aurinko pilkahteli hetkittäin lämmittäen lähinnä miesten mieliä, koska kaloja ei todellakaan kiinnostanut mikään. Onhan se toki mukavampi vetää nollat kauniilla säällä, mutta laihasta lohdusta puhuttiin. Raekuuron loputtua Jukka ja Kentsu lähestyivät aamupäivän pääkohdetta. Vesi oli kirkasta ja aurinko piristi mieltä ja kaloja. 2 – 2,5 kilon kaloja saatiin pari, ja kun siirryimme keskemmälle kalaan, näki Kentsu isomman hahmon. Heitto pitkälle ohi kalasta ja rauhallinen kelaus. Juuri ennen kuin kumi saavutti näkökentän lähti kala kauheaan spurttiin ja Jukan vapa taipui lupaavasti – 4,34 kiloisen pallomahahauki haaviin. Vapautuksen jälkeen homma oli aika selvä. Isot on keskellä syvemmässä vedessä ja laidoilla uroot ja pienet emännät. Hetken kalastamisen jälkeen reilu metrinen lähti majesteettisesti liikkeelle. Heitot kalan sektoriin – seurio. Paikkoheitot, mutta ei kumi kelvannut. Ajolähdöllä ruokailuun kesken hyvän kalastuksen, mutta pelin henki oli selvä.

Kaikkien venekuntien kokoontuessa päiväruokailulle paikalliseen ravitsemuspalveluun selvisi, että ei muillakaan ollut mikään vapautuslistapäivä päällä. Lämmin ruoka ja kylmä juoma piristivät kuitenkin kaikkien mielialaa, ja takaisin vesille lähdettiin uudella voittaja-asenteella! Pahimmat mustat pilvet kiersivät meitä ja muutamia tärppejäkin saatiin aikaiseksi. Mitään puikkokalaa mainittavampaa ei kuitenkaan käynyt laidan kuivemmalla puolella.

Ville ja Kentsu palasivat rikospaikalle. Aurinko paistaa ja tuulee juuri sopivat lahteen sisään. Kaloja oli vielä enemmän kuin aamupäivästä, ja joka toisella heitolla tuli tärppi. Edes Ville ei saanut pysymään, vaikka heitteli jerkkejä. Mustat pilvet alkoivat taas peloitella ja sää huononi joka hetki. Liikuimme pikku hiljaa kohti keskusta pienten haukien viihdyttäminä. Eka heitto kaukaa ja heti oli vauraampi kiinni, mutta irtosi taas kerran. Ikävä kyllä mökkiläiset oli paikalla, ja Ville hienotunteisena ei halunut lähestyä heitä, joten isot kalat jätettiin rauhaan.

Illan kähnyssä kotilahdella aloimme kylkikohtaamisella virittäytyä kohti iltaa nauttien upeasta usvashowsta. Sauna ja DIY-pizzadinneri aiheuttivat hieman edellisiltaa aikaisemman nukkumaanmenon.

SUNNUNTAI

Haukka lähti tiimillä HJK (Hämppy, Janne ja Kentsu) siivousten ja aamupalan jälkeen ns. täydessä lastissa eli kaikki kamat mukana. Kävimme heittämässä kamat autoon ja sitten alkoi perusmantran vaikea kalastus. Kello käy, kaloja ei näy. Päätimme siirtyä aikamme höntyilyn jälkeen aika varmaan kalapaikkaan. Paikalla oli kaksi muutakin venettä, mutta onnistuimme saamaan jopa tuplatreffit – ilman kontakteja isoihin . Heitettiin klo 16 asti ja sitten veneennoston kautta etkot pakettiin.