Egypti 2009

Nasser-järvi on tilavuudeltaan maailman neljänneksi suurin tekoallas, ja se muodostui Niilin varrelle Etelä-Egyptiin ja Sudaniin Assuanin padon valmistuttua 1960-luvulla. Isoon vesistöön mahtuu isoja kaloja, ja niitä FTK:n kolmihenkinen iskuryhmä lähti hakemaan.

 

 

 

Matkustaminen Nasserille

Lähdimme maanantaina 12.01.2009 Finnairin Airbusilla kohti Hurghadaa, josta jatkoimme pikkubussilla pölyiseen ja meluisaan Luxoriin, jossa yövyimme. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti lentää suoraan Luxoriin, mutta Air Finlandin peruttua lentonsa saimme ylimääräisen viiden tunnin kokemuksen paikallisesta liikennekulttuurista. Hurjaa touhua, varsinkin pimeällä.

Lyhyiden yöunien jälkeen jatkoimme maanteitse Assuaniin, jossa vaihdoimme African Anglerin pikkubussiin ja poimimme kyytiin aseistetun vartijan. Perinteisestä saattueajosta on luovuttu, mutta aseistetun vartijan läsnäolo kertoo jotain paikallisista oloista.

Lentäminen suoraan Assuaniin olisi ajankäytöllisesti tehokkainta. Mahdollisuus, jota kannattaa tutkia.

Ajettuamme aikamme luotisuoraa maantietä halki aavikon ilmestyi Nasser-järvi horisonttiin, ja kohta siirryimmekin emoalukselle kohottamaan tervetuliaismaljat. Tämän jälkeen siirryimme kalastusveneeseen , joka olisi kotimme seuraavat kuusi päivää.

Kalastaminen Nasserilla

Ensisijainen saaliskala on niilinahven (Lates niloticus), joka voi suotuisissa oloissa kasvaa lähes 200kg painavaksi. Tyypillinen saaliskoko vapavälinein on 5-30kg, mutta poikkeamat kumpaankin suuntaan ovat mahdollisia, kuten mekin saimme kokea.

Toinen pyydettävä laji on vajaa kymmenkiloiseksi kasvava piraijan sukuinen tiikerikala (Hydrocynus forskalii), jonka suuhun ei kannata pistää mitään, minkä haluaa viedä ehjänä takaisin kotiin.

Öiksi kannattaa virittää pohjaonki Vundu-monneja (Heterobranchus longifilis) varten, joita saattaa pyöriä illallistähteiden houkuttelemana emoaluksen ympärillä runsaasti. Nirsoja olivat, yhden tärpin verran kiinnostuivat syöteistämme koko viikon aikana.

Kalastus tapahtuu pääsääntöisesti uistelemalla siten, että vapoja pidetään koko ajan käsissä. Opas ajaa spotteja läpi seuraten syvyyttä kaikuluotaimesta ja komentaa tarvittaessa esimerkiksi “Rods up” matalan kohdan tullessa.

Uistelunopeus on melko kova, GPS:n mukaan n. 9km/h, ja isojen vaappujen vetovastus on sitä luokkaa, että kädet väsyvät jo pelkästä vavan pitelystä. Pohja- ja salaattitärppejä tulee paljon, eikä viehetappioilta käytännössä voi välttyä.

Niilinahvenen iskiessä ensimmäinen ajatus on usein, että viehe on tontissa ja tiukasti. Jarrun oikea säätö on elintärkeää – liian löysä ei tartuta, liian tiukka katkaisee siiman tai perukkeena käytettävän paksun monofiilin.

Jos pohjaan jää African Anglerin vuokrapakista tullut viehe, niin sen joutuu safarin lopussa korvaamaan käypään hintaan.

Kun maapallo sitten potkaisee takaisin ensimmäisen kerran, voi alkaa arvioimaan kalan painoa kaavalla “minuutti väsytystä vastaa kymmentä kiloa kalan painossa”. Niilinahven väsyy nopeasti eikä usein tee alkurimpuilun ja tärpin jälkeisten pintakäyntien jälkeen mitään kovin dramaattista, joten rauhallisilla otteilla saa kalan todennäköisesti koukutettavaksi melko helposti.

Kun kala on saatu veneen viereen, opas ottaa nostokoukulla kalan leuasta kiinni ja nostaa sen veneeseen kuvattavaksi ja asiakkaiden niin halutessa punnittavaksi. Oppaiden silmäpuntariin ei aluksi meinaa uskoa. Suomalaiseen haukeen kalibroitu silmä arvioi niilinahvenen poikkeuksetta liian kevyeksi, niin rotevia körmyniskoja ne ovat.

Käytössämme olleessa veneessä oli Salterin jousivaaka, mutta se otettiin esiin vasta pyydettäessä. Oppaamme mielestä pienempien ahventen punnitseminen vaa’alla oli turhaa, ja ne olisi voinut vapauttaa jo suoraan vedessä.

Kaikki ahvenet vapautetaan kannan säilymisen turvaamiseksi, poislukien satunnaiset pienemmät ruokakalat. Jos kala on iskenyt syvemmältä, saattaa opas sitoa kalan nostokoukun reiästä hetkeksi ankkuriin tai muuhun painoon, ja laskea kalan syvemmälle elpymään. Muuten väsytyksestä uupunut kala saattaa jäädä uimaan selkää uimarakon ylipaineen pitäessä sitä pinnassa. Oppaamme yritti jopa puhkaista injektioneulalla 50kg ahvenen uimarakkoa kyljen kautta, jotta kala pääsisi helpommin takaisin syvään veteen.

Kalastusvälineet

Ryhmämme kalasti koko viikon omilla 7000-sarjan Dööreillä , 80-100 lbs. kuitusiimalla ja 8-10 jalkaisilla Ugly Stickin uisteluvavoilla. Satunnaiseen ja vain yhden kiloisen vauva-ahvenen tuottaneeseen rantakalastukseen käytimme normaaleja jerkkivälineitä ja isoja kalajigejä, lähinnä suspeja.

Vahvaa siimaa kannattaa olla vetokelassa n. 300m. Siimapituudet uistelussa voivat olla todella pitkiä, ja pelivaraa pohjatärppeihin ja isoihin ahveniin pitää olla.

Varakela ja vapa eivät paina paljoa kaverin vapalaukussa, ja pelastavat reissun välinerikon sattuessa tai omien matkatavaroiden kadotessa. Emoaluksella saattaa olla ylimääräisiä kalastusvälineitä vuokralle, mutta siihen ei pidä luottaa.
Kaikki välineet voi myös etukäteen varaten vuokrata paikan päältä, mutta kalastaminen tutuilla ja varmasti hyväkuntoisilla välineillä on mukavampaa.

Omasta pakista kannattaa ottaa mukaan nopeaa vetoa kestäviä ja ehdottomasti suoraan uivia 15-20cm vaappuja ja isoja kalajigejä. Super Shad Rap on toimivaksi todettu ahvenpeli matalaan veteen.

Omia uistimia käytettäessä koukut ja uistinrenkaat pitää vaihtaa järeämpiin, paksulankaiset ja ehdottoman terävät 2-3/0:t ovat Nasserille sopivia.

Muista tarvittavista välineistä pakollisia ovat Leatherman ja otsalamppu, Rapalan uistinpihdit koukutuskärjellä olivat nekin erittäin hyödylliset.

Oppaallamme ei ollut omaa veistä eikä kelloa, ja olisimme mielellämme hänelle sellaiset antaneet heti ensimmäisenä päivänä, jos olisimme tajunneet ottaa ylimääräiset mukaan.

Ruokailu ja majoittuminen

Emoaluksemme “Nubian Queen ” oli eri kalastusveneillä olevien ryhmien kokoontumispaikka aamiaisella, lounaalla ja illallisella. Ruoka valmistetaan emoaluksen keittiössä, ja erityisesti illallisen alkukeitot olivat aina todella hyviä.

Juomat pitää ostaa erikseen, myös pullovesi. Myös kalastusveneiden kylmälaukkuihin kalastuksen ajaksi tarkoitetut juomat ostetaan emoalukselta, jonka valikoimiin kuuluu veden lisäksi tölkkilimonadeja ja paikallista olutta.

Mahdolliset väkevät miksereineen kannattaa ostaa lentoasemalta, koska tax-free-kaupat, joissa alkoholia saa myydä turisteille, ovat vaihtelevasti auki ja niitä ei ole kuin suurimmissa kaupungeissa.

Egypti on muslimimaa, ja se on hyvä huomioida kaikessa käyttäytymisessä.

Emoaluksella on mahdollisuus ladata esimerkiksi kameran akkuja, ja sieltä löytyy myös ainoa wc mahdollisesti sadan neliökilometrin säteellä. Nasser-järvellä on hyvin heikosti matkapuhelinverkkoa, hätätilanteita varten emoaluksella on radioyhteys mantereelle.

Yöpyminen tapahtuu kalastusveneissä, jotka parkkeerataan rantaan lähelle emoalusta yöksi.

Osa ryhmästämme käytti African Anglerilta vuokrattuja makuupusseja, osa omia. Vuokrapussien laatu vaihteli suuresti, joten oman kesäpussin mukaan ottaminen ei ole huono idea.

Valoisa aika tammikuussa kestää aamuseitsemästä iltakuuteen, ja kun on koko päivän ollut vesillä, unta ei pakollista mahatauti-iltaa lukuun ottamatta tarvinnut juurikaan odotella. Hyvä jos yhden yömyssyn jaksoi nauttia live-planetaarion loistaessa yllä ja kaskaiden sirittäessä taustalla. Kokemus, joka jää mieleen loppuelämän ajaksi. Vielä kun se monniongen räikkä olisi parahtanut…

Veneet ovat käytännössä täysin avonaisia katosta ja sivupressuista huolimatta, joten erilaisilta eläinkuntaan kuuluvilta vierailijoilta ei voi täysin välttyä, vaikka se harvinaista onkin. Yllätimmepä eräänä iltana rotan monninsyöttipussia rapistelemasta.

Tyynemmällä kelillä veneessä parveili päivisin erilaisia kärpäsiä ja muita pieniä ötököitä riesaksi asti, joten hyttysmyrkyn mukaan ottaminen on suositeltavaa, vaikka yhteenkään purevaan ötökkään ei koko aikana törmättykään.

Vaatetus ja hygienia

Lämpötilat tammikuussa vaihtelivat päivän noin 25C yön noin 12C välillä.

Vaatteita kannattaa olla mukana samalla tavalla kuin kesällä mökille lähtiessä, shortseista kuoritakkiin. Iltaisin ja aamuisin veneessä oli tuulen takia päällä jopa huppari ja kuoritakki. Sadevaatteet voi jättää kotiin.

Aurinkorasvaa ei saa unohtaa, Afrikan aurinko vedestä heijastettuna polttaa pohjoismaisen ihon todella nopeasti, vaikka ilman lämpö ei tuulen vuoksi olisikaan kuin parikymmentä astetta.

Uimakelpoiset sandaalit ovat hyvät venekengät, matkustamista ja rannoilla kävelyä varten matalavartiset vaelluslenkkarit osoittautuivat erittäin hyviksi.

Emoaluksella oli suihku, josta tuli kylmää vettä huonolla paineella. Uiminen lounastauon yhteydessä oli mukavin tapa peseytymiseen. Niilin vesistöissä esiintyy vaihtelevasti bilhartsia-loista, mutta jos ei halua veteen koskea, kannattaa vaihtaa harrastusta.

Käsidesiä kannattaa käyttää säännöllisesti, ja jos ja kun käsiin tulee haavoja kaloja ja koukkuja käsitellessä, kannattaa niiden puhdistamisesta huolehtia hyvin.

Lopuksi

Ennen matkaa kannattaa pyytää suomalaiselta matkanjärjestäjältä kunnollinen yhteenveto koko matkasta kuljetuksineen sekä lista varatuista vuokravälineistä. Kokonaisuuteen kuuluu useita eri yrityksiä, joista jokainen huolehtii omasta osuudestaan, ja matkanjärjestäjä ja mukana oleva matkanjohtaja ovat vastuussa eri palasten loksahtamisesta kohdalleen.

Egyptissä maksetaan usein tippiä ja erilaisia pieniä palvelumaksuja, joten rahaa vaihdettaessa kannattaa pyytää pieniä seteleitä. Yksi Egyptin punta on noin 14 eurosenttiä.

Järvellä ollessa ei rahaa tarvitse kuin kalatussafarin päätteeksi maksettaessa juomat, kalustotappiot ja tipit. Emoaluksen miehistön tipit on helpointa maksaa kapteenille koko seurueen puolesta kerralla.

Myös kalastusoppaalle maksetaan tippiä, jossa voidaan kuvitella olevan pieni perusosa ja bonusosa, jonka suuruus riippuu palvelun laadusta ja saatujen kalojen koosta ja määrästä. Mahdolliselle apupojalle on myös kohteliasta maksaa pientä vaivanpalkkaa.

Matkaan kannattaa lähteä seikkailumielellä ja päättää etukäteen, että jos kaikki ei ole niin just, niin ei hermostu.

Nasser-järven ahventen kalastus on mieletön kokemus, ja positiivisella asenteella siitä saa eniten irti.

Kiitos Egypti, palaamme vielä!

Kun maapallo potkaisi takaisin, eli kertomus pannukarkeasta ahvenesta

Neljäntenä kalastuspäivänämme olimme kehittäneet kalastukseen jo jonkunlaisen rutiinin, ja koska kroppakin oli tottunut ilmastoon ja ruokaan, pystyimme jo siirtämään osan aivokapasiteetistamme kalastuksen analysointiin ja saamiimme oppeihin.

Keskustelimme kalastuksen lomassa, onko jarrun oikea kireys sellainen, että vasta napakka vetäisy pelkkää uistinta vasten päräyttää räikkää, vai pitäisikö siimaa saada vedettyä sormivoimin ulos puolalta, kun vapani yhtäkkiä löi minua sormille oikein huolella ja siimaa juoksi räikän säestämänä ulos samaa tahtia, kuin vene liikkui eteenpäin. Ehdin huutaa kipparillemme Mohammedille “Bottom!”, ja hän alkoi kääntämään venettä takaisin vieheen hakemista varten, kun maapallo yhtäkkiä potkaisi raskaasti takaisin…

“Fiiiiiiiiiish!” -huudon säestämänä vene pysähtyi ja kummallakin puolellani alkoi vimmattu uistinten ylöskelaus minun ihmetellessäni 80-paunaisen kuitusiiman häviämistä puolalta, vaikka jarrua vasten olisi voinut nostaa Titanicin.

Kala syöksyili aikansa, ja jarrun auttaminen peukalolla lyhensi syöksyjen pituutta ainakin muka-hallitusti. Kala muuttuikin passiiviseksi kuolleeksi painoksi melko nopeasti, kädet hapoilla on sinun kalasi väsyteltävä, vanhaa sanontaa mukaillakseni.

Viiden minuutin jälkeen kala oli edelleen melko kaukana ja yhtä heti alkuun tapahtunutta pintakäyntiä lukuun ottamatta, emme olleet nähneet siitä edes varjoa vedessä kalan jurnuttaessa pohjassa. Tässä vaiheessa reissua veneellämme oli vertailupohjana 8, 10, 20, 22, 30, 32 ja 50kg ahvenet, ja kaikilla veneessäolijoilla alkoi olemaan aavistus siitä, että 50kg on ihan paperia, jos tämänkertainen välineiden koeponnistaja saadaan vaakaan.

Siiman osoittaessa miltei suoraan alaspäin alkoi viimeinen vääntö ja metristä monofiiliperuketta seurasi pakastinarkun kokoinen vaalea hahmo, joka tyylikkäästi kävi näyttämässä kylkeä pinnassa ja lähti taas jarrua laulatten syvyyksiin. Muutaman toiston jälkeen kala alkoi kaatumaan selälleen aina pintaan tullessaan, ja oppaamme lähti koukun kanssa ottamaan kalasta otetta.

Tukeva ote monotapsista, kala lähemmäs reunaa, nostokoukku mallia teurastamo suuhun ja nykäisy – kala oli hallussa!

Ruskea-vihreäraidallinen 20cm BucherTail Depth Raider jointed irtosi heti siiman löystyttyä itsestään tarjoten ensiluokkaiselle jännitysnäytelmälle arvoisensa loppuhuipentuman.

Opas ja apupoika sitoivat köyden nostokoukun reiästä kalan leukaan, jonka jälkeen vene ajettiin rantaan, ja hyppäsimme oppaan kanssa veteen elvyttämään kalaa ja poseeraamaan kannella räpsyville kameroille.

Opas käski hetikohta kaikki muutkin veteen, paitsi ryhmäpönöä varten niin myöskin auttamaan kalan siirtämisessä teltankokoiseen punnituspussiin, nostamisessa veneen isoon kiekko-Salteriin punnittavaksi, ja auttamaan kalan elvytyksessä.

Kala ei ilmeisesti paine-eron ja väsytyksen maitohappojen vuoksi jaksanut lähteä omin avuin pois pinnasta, joten se laskettiin painolla pohjaan, millä välin kävimme vapauttamassa tunnin verran pohjassa levänneen kaverin 50kg affenan. Ja sitä hehkutuksen määrää!

Niin, se maapallon paino. 70,5 kg.

 

Teksti: Ville Tawaststjerna
Kuvat: Ville Tawaststjerna & Ron Katz
Video: Tapio Kuosma

Voit ladata Teaser HD-videon itsellesi tästä. (160MB .wmv)

Teaser SD-versio tästä. (9.5MB .wmv)

Väsyttelyvideo tästä.