Ari Paatajan kanssa kalassa

Tuote se on palvelukin, ja kalaopaspalvelut ovat niitä miellyttävämpiä testattavia. Ron ja Ville käyttivät käyttivät synttäreitään tekosyynä varatessaan päivän Ari Paatajan kanssa.

Mukana matkassa Ron, Ville, Tape ja Janne. Lähdimme sykkimään kohti Tammisaarta ja randevuupointtia seiskan maissa, ja Karjaan Shellin pihviaamiaisen jälkeen olimme mestoilla siten, että vesillä olimme kymmeneltä.

Neljä ukkoa kamoineen mahtuivat Mösjöö Paatajan veneeseen heittämällä, ja eikun menoksi. Keli oli kirkas, aivan liian kirkas, ja ensimmäiset stopit lähimestoille vahvistivat sen, että mitään huippusyöntiä ei ollut luvassa. Tuuli oli navakkaa etelänpuoleista, Foreca kertoi voimakkuudeksi 12 m/s.

Peli aukesi parin tunnin yrittämisen jälkeen, ja siitä vielä viisi tuntia meni kuin siivillä. Yhtään pitkää siirtymää ei tehty, joten tehollista kalastusaikaa tuli paljon. Haukia kävi veneessä yhteensä 13, kappalemestaruus (6 kpl) Jannelle, niistä viisi Busterin C47:lla. Pari kakkosta, pari puoltatoista,loput kilopuikkoa. Klassisesti reissun suurin, arviolta kolmonen, pääsi karkuun. Merkillepantavaa on, että se karkasi Villen omatekemästä Oksennuksesta, josta ensiarviot olivat, “että ei noin rumalla vaapulla voi saada kalaa”. Tuli sillä yksi kala ylöskin, ja muutama tärppikin, eli maalaushifistely ei ole oikotie onneen. Muutenkin se mitätön syönti oli todella varovaista, tärppejä ja karkuutuksia oli todella paljon.

Päivän päätteeksi kuultiin Paatajankin suusta se pelätty “En kyllä muista, koska olisi kala näin tiukassa ollut”. Mutta kelillehän ei voi ammattiopaskaan mitään, eli no can do.

Plussaa:
  • Todella jees vene
  • Tiivis päivä, ei siirtymiä
  • Jeppis vedet, paljon hyvännäköistä mestaa
  • Hauska kippari, juttua riitti sopivasti
Miinusta:
  • Ei kiekua (rikki), jäi lämmöt ja syvyydet katsomatta, ei saumaa lähteä ahvenen perään
  • Kallis. Toisaalta elämä on.