AMT:n korkkaus 31.5.2009!
FTK:n osasto KKKK, eli KaivokselanKalamiestenKärkiKaksikko lähti hullunhelteiseen Porvooseen ajamaan Tapen uuden hullunsiivon AMT:n sisään. Kalastuksessa ei ollut mitään järkeä, veneilyssä hiukan enemmän.
Usean päivän mechano-konfausrupeaman jälkeen uusi AMT:ni oli vihdoinkin FTK:n speksien mukainen. Veneestä on konfattu kalastus- ja nautintoväline, ei pelkkä default-vessa. Pitähän sitä päästä heti kokeilemaan. Päiväksi valikoitui sunnuntai 31.5, joka oli sanalla sanoen k-u-u-m-a. Tämmöisellä helteellä vain Roni saa yhden peruspuikon. Halusin ajaa koneen sisään edes jokseenkin tutuilla vesillä, joten se vakio P:llä alkava mesta tuomittiin AMT:n korkkausvedeksi.
Koska uusi rakkaani ei mahtunut vanhaan venetalliimme, joudun säilyttämään häntä duunin kattoparkilla, joka on onneksi aidattu ym. Joten, Mitsu ja Bemari sinne, Bemari parkkiin, traikku Mitsun koukkuun ja menoks. Veneen ja sen miehistön tankkaus läheisellä Nesteellä, ja suunnaksi tuttu lossiranta Porvoossa. Uusi mieliyhtyeemme levy soimaan, ja tunnelma kattoon. Ihan järjetön kesäfiilis.
Kun pääsimme rantaan, otimme uudesta bajamajasta pari fotoa , ja aloitimme konfauksen. Kaikki meni muuten rutiinien mukaisesti, mutta kun venettä alettiin työntää traikun päältä vesille, tapahtui perus-amatöörimoka. AMT lähti vähän liiankin liukkaasti valumaan veteenpäin, enkä enää ehtinyt lukita vinssiä oikeaan asentoon. Sinne se valui nopeasti, mutta nätisti. Hei, se kelluu! Ilmeisesti amtilla oli niin kova halu päästä elementtiinsä, ettei edes kaksi karskeaa miestä pystynyt sitä pidättelemään.
Vedimme ja meloimme veneen laituriin, käynnistämättä vielä konetta. Roni lähti viemään Mitsua parkkiin, joten olin hetken kaksistaan uuden rakkauteni kanssa. Röögi vaan palamaan, ja kone ennakkoluulottomasti käyntiin. No kylläpäs hyrrää nätisti! Pientä sisäänajomenettelyä vapaalla, samalla bisseä siemaillen. Ai että, tämä on sitä materialismia! Kamat uskomattoman tilaviin säilytyslokeroihin, hifi_tyynyt kehiin, narut irti ja vaihde silmään.
Pienen tovin hitaasti livuttuamme korkkasin lonkun, josta kaadoin osan beibeni tuulilasiin – olkoon tämä AMT:n kastetilaisuus. Ajelimme tovin ympäriinsä, jonka jälkeen aloitimme kalastuksen. Hiljaista oli monessa paikassa, kunnes Roni otti yhden peruskakkosen KeidasKaislikolta. Itsekin aloin vähitellen heittelemään, minkä nyt innostukselta malttoi… Ei mitään mistään. Jossain vaiheessa olimme ajaneet Hondalla jo sen verran, että pystyi hetkellisesti avaamaan vähän kaasuakin. 37 solmua se menee, tosin rosterinen rusetti vaikuttaa olevan hieman jyrkkänousuinen. Kone kiersi n. 5700, vaikka 6300 olisi maksimi. Täytyy vähän katsella tilannetta, joskos kävisin nostattamassa konetta vähän ylöspäin, ja hankkisin pykälää pienemmällä nousulla olevan rusetin. Ronikin pääsi lopulta puikkoihin , ja ilmeistä päätellen mies nautti kokemastaan.
EDIT: Nyt myöhemmin, kun koneeen asennuskorkeutta on nostettu 2 pykälää, liikahtaa paketti kahdella ukolla 40 solmua. Tämä riittäköön. Kone ei vieläkään kierrä maksimia.
Päätimme lounastaa vakio-Benitaksessa, jonka jälkeen maistui pienet päikkärit AMT:n luxus_tyynyillä. Siinä vaiheessa, kun Roni otti kannettavat kaiuttimensa esiin ja laittoi rokin soimaan, minut valtasi suunnaton rentous, kesälomafiilis ja uuden veneen tunne. Yritin itsekin ottaa pienet ettonet, mutta eihän siitä mitään tullut, niin hieno tunne oli koko ajan päällä.
Seuraavaksi päätimme siirtyä uusille mestoille, jotka Roni on saanut tietoonsa kontaktiensa kautta. Mesta ei ollut kaukana, sinne hurautti muutamassa minuutissa. Jumalauta mitä paikkoja! Joka puolella kaislikkoja, todella iso ja vaikuttavan oloinen kutulahti! Ihan vieressä pari pikkusaarta isoine kaislikoineen ison selän lähellä. Kaislikoita kaikilla puolilla saaria, joten sen kun valitsee tuulen suunnan mukaan mihin niistä menee. Tänne on tultava useamminkin, sen verran maukkaalta nämä näyttävät. Syssymmällä ja seuraavana keväänä tulemme varmasti vierailemaan täällä useamminkin, vaikka nyt ei mitään tullutkaan. Se on EHKÄ selitettävissä vallitsevalla kelillä, joka oli lähes tuuleton täyshelle .
Aikamme kalastettuamme ja ihanasta lasikuituisesta silmäterästäni nautittuamme alkoi ilta jo tehdä tuloaan. Lähdimme hurauttamaan rantaan päin, jossa olikin joku vesijettien kokoontumisajo. Ihan makeita vehkeitähän nuo ovat. Jengi käytti veneen jättämiä peräaaltoja hyppyreinä. Ei siinä mitään ihmeellistä, vessa laituriin, Mitsu rampille, vessa traikun päälle, paketti ylös, purku_matka_konfaus, ja Vantaalle päin.
Olihan kertakaikkiaan taas hieno kokemus ottaa uusi vene käyttöön. Joku ihme fiilis tässä on, ei tunnu esim. uusi auto läheskään yhtä hyvältä. Veneissä vaan on sitä jotain! Nyt odotan kuumeisena, että saan viedä kultani Saimaalle!
