AMT:n keulamoottoriproggis

by Tapio Kuosma · Published 24/05/2012 · Updated 07/05/2014

Tape oli pitkään vain haaveillut keulasähkömoottorista, kunnes vihdoinkin hänelle tuli mahdollisuus sellaisen hankkimiseen.

Malliksi valitsin 12 voltin Minn Kota Riptide ST55:n 54-tuumaisella rikillä ja iPilotilla. ST on lyhenne sanoista Saltwater Terrova, eli suolaveteen soveltuva “hifimpi” malli. Moottorin työntövoima on n. 25Kg, joten se riittää AMT 170R:ääni hyvin. iPilot on Minn Kotan malleihin v. 2009 esitelty ominaisuus, joka käyttää GPS:ää hyväkseen. Tämä moottori siis pitää veneen automaattisesti paikoillaan, eli on ns. taivasankkuri. Ankkuripaikkoja (spot lock) voi tallentaa 2012-mallissa 6 kpl entisen 3:n sijaan. Napin painalluksella moottori siirtää veneen johonkin tallennetuista paikoista ja pitää veneen siinä. Muihin ominaisuuksiin kuluu mm. ennalta tallennettu reitti, jota pitkin moottoria voi käskyttää automaattisesti ajamaan. Reittejä voi myös tallentaa 6kpl. Lisäksi on mahdollisuus suunnata moottori ajamaan tiettyyn suuntaan GPS:ää ja kompassia hyväksi käyttäen, käyttää vakionopeuden säädintä ym. 2012-malliin langatonta kaukosäädintäkin on paranneltu, mm. isompi taustavalaistu näyttö, mukavampi muotoilu ja valkoiseksi värjätyt napit, joissa on parempi tuntuma.

Tiesin että kone kannattaa tilata jenkeistä (uskomattomat hintaerot), mutta liikkeet eivät yleensä suostu lähettämään niitä ulkomaille (sopimus valmistajan kanssa tms.). Niinpä käytin MyUS-palvelua, joka antaa “virtuaalisen” jenkkiosoitteen, johon kauppa “huijataan” tuote lähettämään. Tämän jälkeen MyUS lähettää tuotteen DHL:llä Suomeen. Tilasin vehkeen Cabelaksesta. N. viikon odottelun jälkeen kone oli Suomessa. Verot- ja tullimaksut tulivat seuraavana päivänä sähköpostiosoitteeseeni etukäteen maksettaviksi. Muutaman päivän jälkeen tästä paketti oli kotiovellani!

Mukaan tuli vielä kaikenlaista tarviketta, mm. varapotkuri, pikakiinnityssarja, pistokesarja, automaattisulake, RAM-teline ym. RAM-telineen avulla moottorin yläosa “lukitaan” veneeseen siirtymien ajaksi, jotta yläosa ei hakkaisi veneen laitaan.

Ensitöikseni kiinnitin rusetin paikoilleen. Tämän potkurin (Weedless Wedge 2) pitäisi olla sellainen, joka ei jää mihinkään kaislikkoon kiinni.

Erityistä pähkäilyä aiheutti koneen kiinnitys keulaan, koska veneeni keulakannella on luukku, jonka alla on säilytystilaa (nk. ankkuriboksi). En halunnut luopua tästä tilasta – olihan alun perin veneen yksi valintakriteereistä hyvät säilytystilat. Soitin AMT:n tehtaalle ja kysyin heidän mielipidettään asennuksesta, ja siitä miten se kannattaisi tehdä. He eivät osanneet sanoa oikeastaan mitään muuta kuin “ei tämmöisiä olla koskaan tehty”. Aha.

Alkuperäisenä ajatuksena oli myös virittää keulakonetta varten kaksoisakkurele, eli bensakoneen käydessä latautuu startti- ja keulakoneakku. Keulakone taas saa virtansa vain sen omalta akulta. Tehtaan jamppa sanoi, että piuhojen vetäminen perästä keulaan rungon sisällä on lähes mahdotonta. Runko on kuulemma täynnä kellutusvaahtoa, joten koko kansi pitäisi irrottaa! Tämän kuultuani päätin luopua kaksoisakku-virityksestä ja tyytyä lataamaan keulakoneen akkua perinteiseen tyyliin ulkoisella laturilla. Tämä tulisi helpottamaan asennusta huomattavasti. Totesin, että suurin osa veneellä tehdyistä reissuista on kuitenkin päiväreissuja. Vene viettää suurimman osan ajastaan trailerin päällä kotipihallani, joten akun lataus ei silloin ole ongelma. Mökilläni minulla on aggregaatti ja mahdollisuus vetää piuha laiturille. Pidemmillä reissuilla on vain yritettävä saada 40 metrinen Schukojatkokelani rantaan asti. Viimeisenä vaihtoehtona on akun kantaminen sisälle lataukseen.

Soitin vielä erääseen kaverini suositteleman venefirmaan, jossa kuulemma tällaisia on asennettu AMT:ihin aikaisemminkin. Ihmettelin hiukan, kun minulle kerrottiin että sähkömoottorit on asennettu suoraan keulaluukun päälle ilman mitään telinettä. Tällainen ei kuulostanut hyvältä. Yksi mieleeni juolahtanut ratkaisu olisi myös ollut rosteriteräksestä tehty teline, jonka yläosa olisi kiinnitetty keulakannen sivuun ja alaosa veneen ulkokylkeen keulan alapuolelle. Sivusta katsottuna ikään kuin numero 7:n muotoinen. Tällainen ratkaisu olisi kuitenkin rasittanut ulkokylkeä huomattavasti ja vähitellen halkaissut gelcoatin ja lopulta koko laminaatin, kun keula hakkaa aallokossa.

Päädyimme ystäväni kanssa lopulta ratkaisuun, jossa teline on U:n muotoinen, keulakannen päälle läpipultattu “toinen kansi”, jota vahvistettaisiin lisäämällä holkit telineen ja keulan reunalistan väliin, jotta rasitus jakautuisi mahdollisimman suurelle alueelle. Telineeseen kiinnitettäisiin pikajalusta, johon itse moottori tulee kiinni. Telineen materiaali olisi paksu, oikea vesivaneri, jossa kerrokset on siis liimattu kaksikomponenttiliimalla. Tämä teline tultaisiin myös vetämään reunoistaan silikonilla tiiviiksi, ja vielä maalaamaan valkoiseksi. Paksu vesivaneri on varmasti tarpeeksi kestävä materiaali tämmöiseen.

Lopultakin ihmemiehen taidot omaavalta kaveriltani löytyi sopiva slotti työssä jeesaamiseen. Kulutimme yhteensä kaksi iltaa kaikkeen työhön. Kaverillani on iso lämmin halli, joka on täynnä kaikenlaisia työkaluja, tarvikkeita ym., joten mitään ei varsinaisesti tarvitsisi etukäteen ostaa. 😎

Aluksi teimme sähköt. Koneen mukana hankittu pistoke tulisi sijaitsemaan keulan säilytystilassa. Keulakannen luukussa on kuvasta katsottuna vasemmassa laidassa sopiva “reikä” koneen virtapiuhan sisälle viemistä varten.

Teimme boksiin reiän, joka vie tilan taka- ja alapuolella olevaan toiseen säilytystilaan. Vedimme putken reiästä läpi ja laitoimme sähköpiuhat putken sisään.

Putki johtaa alempaan säilytystilaan.

MacGyver-kaverini rakensi alumiinista pienen telineen, johon pistoke kiinnitettäisiin.

Jyrsintäterällä ja kunnon poralla isot reiät syntyy helposti.

Teline kiinnitettiin keulalenkin pultteihin ja pistoke viritettiin telineeseen kiinni.

Sähkömoottorin sulake kiinnitettiin suoraan sivusäilytystilaan. Sähkökytkennät ovat hyvin yksinkertaiset.

Akku sijoitettiin keulan vasemmassa laidassa olevaan sivusäilytystilaan, johon mahtuisi isokin akku. Malliksi valikoitui jenkkiläisen Optiman 75Ah “Blue Top” -hyytelöakku, jossa kennot on muotoiltu sylinterimäisiksi, jotta akku menee mahdollisimman pieneen tilaan. Myyjän mukaan tämä on “akkujen Mersu”. 🙂 Appiukon kautta sain akusta vielä kivat alennukset.

Mukaan tarttui myös sopiva akkukotelo, joka ruuvattiin säilytystilan kylkeen. Kotelon kansi pysyy paikallaan kiristyshihnalla.

60A vesitiivis automaattisulake ja keulaboksista tulevat piuhat. Johtoputki lepää siis vapaana tilan lattialla. Ajatuksena on vielä kiinnittää se sisätilan kylkeen joillakin koukuilla tms.

Keskityimme toisena iltana keulatelineeseen. Kaverini työkaluilla paksusta levystä on helppo sahata oikean kokoinen pala, kunhan ensin rakennettiin sapluuna pahvista. Itse moottori oli pakko sijoittaa melko sivuun kölilinjasta, koska telineen suurimman rasituksen oli osuttava veneen keulan laminaatissa oleviin vahvikkeisiin, jotka eivät ylety aivan keulaan asti. Pikakiinnitysjalusta on juuri vahvikkeen etummaisessa kohdassa.

Teline puuvalmiina.

Telineestä tuli todella tukeva. Se jakaa rasituksen laajalle alueelle. Telineessä on kiinni Minn Kotan pikakiinnitysjalusta, josta moottorin saa nopeasti irti irrottamalla yhden sormiruuvin ja vetämällä.

Teline on vielä holkitettu ja pultattu reunalistojen läpi. Yksi holkeista on suoraan pikakiinnitysjalustan alapuolella, jossa siis on suurin rasitus.

Lopulta saimme sähkömoottorin paikoilleen ja kuivaharjoitteluun. Moottoria voi käyttää ilman vettäkin. 😆

Seuraavana iltana moottoria oli tietenkin pakko päästä kokeilemaan.

Moottori toimi odotetusti, eli kuin unelma. 😮 Koereissun jälkeen oli telineen maalauksen vuoro. Teline vaan irti veneestä ja hiontaan.

Vedin telineen reunat Sikaflexin 221:sellä tiiviiksi ja dremelöin reunat sileäksi.

Tämän jälkeen maalasin telineen perus-Miranolilla valkoiseksi. Kaverini ajatuksena on vielä päällystää teline valkoiseksi eloksoidulla alumiinilla.