Aksun Super_Päivä


Kaikkien aikojen haukikarkelot osui Aksulle sunnuntaina 27.04.2008! Enkat uusiks, 9,1kg:n emä-mammalla! Samasta ankkurista samalle miehelle kuusi fintsan (=5kg) ylitystä samalla uistimella tunnin sisään! Viime kevät jäi nyt kakkoseks. Itsekin sain vihdoinkin kunnon saalista, 7,1kg:n luupäähän se sieltä sisään hinattiin.

Videon kuva on tarkoituksella osin epäselvä. Kielenkäytöltään ääni on muokattu lapsille sopivaksi.

 

 

FTK:n historian tähän mennessä paras isomuksien syöntihetki osui Aksulle nk. papukaijalahdessa. Päätin viedä herran edes yhdeksi päiväksi kevätkalaan tutuille vesille, kun jamppa ei suostunut kevätreissulle lähtemään. Päivästä muodostui Aksun unelmien täyttymys!

Setti alkoi normisti. Bella Anjoviksen persiiseen, suunta Timroon, Aksu kyytiin, kaarros lahteen. Pari heittoa, ja 3,3kg oli kyydissä. Sitkeän jatko-yrittämisen jälkeen teimme erittäin hyvän päätöksen, ja hyräytimme papukaijalahteen, jossa sitten viihdyttiinkin hieman pidempään. Veden lämpötilaksi hummarini väitti 13 astetta. Viime aikoina olemme saaneet todistaa siellä ystävällisiä länsinaapurisukuisia heittokalastajan asialla liikkuvia hahmoja, jotka joka kerta meidät nähdessään ovat iloisesti toivottaneet tervetulleeksi. Tällä kertaa kuitenkin petyimme, ilmeisesti ketään ei ollut kotosalla. Hieman harmistuneena laskin brucen matalaan pohjaan, ja aloitimme kalastuksen.

Heti ensimmäisellä heitolla Aksu raportoi vahvoista tömähdyksistä punamustassa jerkissä. Paria vavan ketkuttelua, lukuisia kammen pyöräytyksiä, bogaustani ja muutamaa iloista ilmettä myöhemmin puntari pysähtyi lukemaan 5550g. Heti jees! Itsekin sain jerkkini mereen videokameran käytön jälkeen, mutta jo toisella heitolla Aksulla nappasi taas. “Ei se kauheesti jaksa potkia” oli miehen lause, mutta selvästi isompi oli kyseessä. Kysyin: “Mikä sun salaisuus on?” Aksu tähän: “‘Mie oon pienenä syöny paskaa.” Just joo selvä homma hei. Äkisti mamma sai lisävirtaa, ja ilmoitti hieman rajummin olemassaolostaan. “Hei, nyt on vähän isompi poika ku äsken.” Noniin, ajattelin, nyt on Aksulle saatu kevätreissun korviketta oiken huolella. Hyvä homma. “Tää on siistii. Tää on siippoo!” Olin oikeasti iloinen miehen puolesta. Oisko täs enkat? Ei voi olla. No voihan se olla! Päätin painaa videokameran paussille ja bogata isomuksen kaverille veneeseen. Siinä se lepää! Enkat uusiks miehekkäällä 8450g pedolla! Valokuvaamisen ja vapautuksen jälkeen saamamies totesi: “Otetaan nyt se kypykkä vielä”, ja taas lensi jerkkiä kaislan eteen.

Oiskohan siinä menny pari minuuttia edellisen takaisin laskemisesta, kun oli jälleen isoa kiinni. “Kato ny v*ttu ku jytkyy!” Entistä leveämpi hymy levisi hullun soutajan naamalle. Heihei, eihän sen nyt näin pitäny mennä! Rajansa kaikella! En paljon muuta ehtinyt tekemään, kun kuvailemaan ja bogailemaan Aksun fintsapluskasikkojaysikköjä. Oisko taas uudet enkat? Kalan noustua pintaan totesimme sen olevan vielä isompi kuin edellisen, ja kaiken maailman fiinit alkoivat virrata minunkin suonissa. Sytytin jo välillä rööginkin. Tällä kertaa Aksu päätti bogata itse, jotta saisimme noston videolle. Hommasta ei meinannut tulla mitään, mutta lopulta mamma valui veneen kaiteen paremmalle puolelle. “Oi j%malauta, v¤ttu tsekkaa! Ehämmä jaksa nostaa tätä!” Isokalakomin feikkiboga oli jo ihan fjongalla, mutta pysyi kuitenkin leukaperässä, ja niin oli todella komea ja läski hauki Bellan pohjalla! Aksu oli hepulin partaalla, kun saimme pedon puntariin. Ei oo kymppi. Digivaaka näytti 9100g, joten taas uudet enkat! Uskomatonta! Kahdella peräkkäisellä heitolla! Aksu mietti jo punttisalille (???) lähtöä, kun ei kuulemma ysikköä jaksa nostaa.

Sitten tapahtui se mitä olemme Ronin kanssa nuoruudessamme useasti yrittäneet, ja jopa muutaman kerran siinä onnistuneet, eli sanoa ääneen “näin otetaan kala”, ja saada oikeasti saalista. Aksu totesi vain rennosti: “Nyt kun on H-hetket käsillä, niin nöösit alkaa tässä vaiheessa dokaan. Tosimiehet heittää uistimen tonne veteen ja ottaa enkat pois kuleksimasta silläaikaa kun toiset kuvaa. Kato näin.” Sama jerkki lensi taas kaaressa varmaan saman kaislan eteen, ja tasan 17 sekuntia myöhemmin kuulin sanat “Noni. Siel o.Siel on!” Käsittämätöntä. Uskomatonta. Samankokoinen mamma oli jälleen kyseessä, ja väsyttely alkoi. Nyt oli Aksu jo niin hapoilla (!!!) että tästä tulisi todellinen taistelu miehen ja kalan välillä. Setissä alkoi olla jo urheilusuorituksen meininkiä, kun mies puuskutti jatkuvasti ja lepuutti vuorotellen käsiään pitäen vain yhdellä kädellä Berkleyn Signa Pikesta ja uskollisesta dööristään kiinni. Siis Aksu, jonka rasvaprosentti on jotain 0,0001 ja 0,0002:n väliltä, ja kunto riittää maailman ympäri hiihtämiseen vuodessa ja Partalansaaren ympärisoutamiseen, putkeen. Jo melkoisella rutiinilla Aksu nosti mammaa Bellaan, puntarin pysähtyessä lukemaan 8700g. Alkaa mennä jo naurettavaks hei.

Sitten sovimme että on minun vuoro välillä s##tana! Heitin keltamustan jerkin vähän toiseen suuntaan, muistaakseni pari kertaa, ja sitten tömähti. Tuntui se isolta tämäkin. Jopa niin, että mun enkkalukemat oli pöydällä. Aksu teki havainnon jeddasta sen noustua pintaan, ja väitti aluksi sen olevan päivän suurin. Toppuuttelin miestä kuitekin sen verran, että totesin vain enkan olevan lähellä. Alkoi ne jalat tärisemään mullakin, vihdoinkin. Perusväsyttelyn jälkeen aloin, huom. aloin bogaamaan. Yleensähän kaikki mun isot on bogannut joku toinen, joten huomasin sen olevan melko haastavaa vapa kädessä. Mähän en vapaa kädestäni laske! Muutama yritys siihen meni, mutta lopulta vääräoppisella bogauksella nätti luupää veneeni pohjalle ja vaakaan numerot 7100g. Toudella jeppis tämäkin! Kevääni on pelastettu! Stillit ja jonkkaan laskemiset.

Olin sen verran tyytväinen, että annoin Aksulle luvan taas heitellä. 🙂 Oisko yks tai kaks heittoa menny, niin vaihteeks oli jotain isoa kiinni samassa punamustassa jerkissä. Tämä tuli vähän enemmän sukkana sisään, joten nopean sisäänkelauksen ja noston jälkeen Rapalan Pro-vaaka näytti 6300g. Eihän tää tunnu enää missään, mihin ne isot nyt hävis? Sixteri takaisin, ja uutta heittoa menemään. Jälleen kerran seuraavalla heitolla vapa luokille. Tällaista tapahtuu vain leffoissa! Taas näytti kutoselta, erittäin pirteältä sellaiselta. Aksu oli jo nostamassa saalistaan veneeseen, kun haagi päätti tehdä oikein kunnon syöksyn. Oli jo lähellä ettei kädestä laskettu Signa Pike ollut papukaijalahden pohjassa! Tuskan ähkimisien saattelemana luupää kuitenkin laskeutui valkoiselle vakioalustalleen, eli veneen pohjalle. Nyt alkoi mennä laskuissa sekaisin! Onneksi pystyimme kirjaimellisesti tarkistamaan tilanteen nauhalta! 5960g:ksi oli tämä ehtinyt kasvaa.

Eikun uutta heittoa kaislikon eteen. Kelausta… Kohta iskee taas. No, mikäs nyt tuli? Näyttäs (vihdoinkin) siltä että kalat alkoivat suorittaa ohjattuja iltatoimia, jolloin syönti loppuu seinään. Kyllä siinä varmaan tunti jaksettiin vielä yrittää, mutta sitten päätimme nostaa jo melko tovin pohjassa viihtyneen brucen takaisin pehmustettuun peräkaivoon. Honda hyrräämään, ja lipuminen takaisinpäin alkoi. Suuntasimme vielä toiseen tuttuun lahteen, jossa vaikutti olevan hiljaista, kunnes taas Aksun samaa punamustaa jerkkiä vietiin. Nyt ei ollut kyseessä mammaluokan esox lucius. Aksu sanoi kolmonen, minä sanoin kakkonen, joten peto tuomittiin kakspuolikkaaksi. Ei jaksa enää kuvata tai punnita.

Alkaiskohan nyt jo riittämään? Järjetön mässäilypäivä päätettiin päättää hetipäätä päätymällä päätepisteeseemme, lossirantaan. Melko rennon oloisina purimme kamoja ja kirurgoimme Bellaa. Siitä sitten vaan vähitellen kamoja autoon. Setti päättyi normisti. Vene ylös, toinen ajamaan Valkealaan, toinen Vantaalle, ja däts dö end.

Oli kyllä kerrassaan uskomatonta olla todistamassa moisia karkeloita! Ihan huippipiikkihetkenä Aksu otti kolmella peräkkäisellä heitolla ensiksi kasipisteneljäviitosen, sitten ysipisteykkösen ja vielä perään kasipisteseiskan. Vapautimme yhdessä siis 7kpl yli fintsoja samasta ankkurista. Mulla nyt oli ehkä vähän heikompi päivä verrattuna hulluun soutajaan, mutta ihan OK failikset seiskapisteykkösellä, joka jäi päiväni ainoaksi. Parhaat failikset jäi kuitenkin Aksun puolesta, joka on kyllä nyt saanu kalaa jo syysreissunkin edestä. 🙂 Ronihan kävi edellisenä päivänä samoilla mestoilla, ja taisi vielä viskoa samanlaista jerkkiäkin, mutta tuloksetta. Eli aika tarkkaan saumaan osuttiin.

Taisin yöllä vielä nähdä jotain untakin isoista hauista…

Voit ladata videon itsellesi tästä. (75MB .wmv)

Teksti: Tape

Video: Tape

Kuvat: Aksu & Tape