Sähkövinssi traileriin

Tämäkin on varuste, josta Tape on haaveillut pitkään. Näin kevään kurkistaessa on kivaa muistella mitä kaikkea uutta tuli viime kautena viriteltyä.

 

Näin tällaisen ensimmäisen kerran läheltä livenä Paatajan traikussa. Voihan v**** mitä luksusta. Jamppa vain painaa nappulaa (toim. huom.) ja vene laskeutuu veteen ja nousee sieltä automaagisesti ilman puuskutusta! Tommonenhan se pitää olla! Tilanteen laukaisi jo toisen käsivinssin laukeaminen reissun päällä. Ensimmäinen hajoaminen menköön valmistusvirheen piikkiin (kahva poikki), mutta toinen kerta järeämmällä käsivinssillä (akseli poikki) katkaisi kamelin selän. Nyt mä sen teen! Tai emmä muuta tee kuin annan vähäisistä roposistani leijonan-osan johonkin kauppaan, MacGyver II –kaveri sen tekee. Jos vaan slotti löytyy. Kuka on MacGyver I?

Järjestelmäasiantuntijana on kuitenkin otettava erilaiset tilanteet huomioon. :mrgreen:  Minkälaisen akun tämä vaatii? Mitä jos vinssi menee paskaksi / kastuu kesken reissun? Kuinka voidaan varmistaa pahimman mahdollisen sattuessa, että manuaalivinssaus on vielä mahdollista? Miten vinssi kiinnitetään traikkuun? Miten akku kiinnitetään traikkuun? Kuinka vahva vinssin on oikeasti oltava, että se jaksaa hieroa n. 800-kiloisen paketin ylös tilanteessa kuin tilanteessa? Kestääkö keulapukki (kerran on jo prakannut)? Onko meillä rollbackkia, vai teenkö mä nyt jotain peruuttamattoman tyhmää?

Duunissa uusivat konesalin akut. Jäljelle jäi lavallinen hyvälaatuisia, kompaktin kokoisia hyytelöakkuja (PowerSonic, 38A), joita kuulemma sai viedä vapaasti kotio. No pe****e! Tästä akut vinssiin ja muuhunkin käyttöön ilmaiseksi! Otin niitä lopulta 4kpl mukaani.  Nythän tää homma vaatii enää sen vinssin ja sen Anssin. Vinssianssin.

Alkoi vinssin metsästys. ”Joo käy hakeen Biltemasta, ovat hyviä ja halpoja!” Näinköhän on… Bilhe***tistähän ei kannata ostaa mitään, missä on liikkuvia osia. No, luotetaan  nyt (erään toisen) kaverin mielipiteeseen. Edullinen kyllä oli, mutta paketin avattuani ei-ehkä-niin laadukkaan oloinen. Langallinen säädin… No, menköön. Hetkinen… Joo, tästä kun kiristää, on tarpeeksi kitkaa, jotta vaijeri lähtee rullaamaan sisään. Eli vene voidaan nostaa tällä. Mites sitten se veneen laskeminen? Löysätään potikkaa, jolloin vene valuu painovoimalla alas? Ei! Vinssi takaisin pakettiin ja palautustiskille. Onneksi sain pelimerkit takaisin.  

Sitten sain sen toisen yli-Jumalan, Anssin kanssa sovittua vähän aikatauluja. Äärimmäisen ystävällinen ja avulias (ehkä jopa myötätuntoinenkin) kaveri neuvoi: ”Puuilo!” Häh? Nevöhööd. No, nokka kohti Tussulaa ja Puuiloa. Siellä oli molempiin suuntiin rullaava Rock RP-25 12v mönkijän sähkövinssi langattomalla säätimellä. Ei kun pakettiin ja matkaan. Maksoi muistaakseni n. kaksinkertaisesti Biltemaan verrattuna, mutta laatu olikin sitten 4+ -kertainen.

 

Anssi, tämä yksi maailman ihanimmista ja taitavimmista kavereista. Joillakin sitä vain on, nimittäin sitä tietotaitoa. Onko sitä kartutettu eri elämän tilanteista, pakon edessä duunaamisista ja vähitellen tekemisistä, vai onko kyseessä synnynnäinen lahjakkuus ja tiivis mielenkiinto aiheeseen? Niin tai näin, tiesin olevani turvattu asian suhteen.

Anssin sen aikaisen duunin halliin, mars. Vehkeet levälleen ja tutkimaan. Joo, tässähän on aika monta osaa. Öö… Tota joo, tonkun yhdistää tohon ja ton tohon… Eiku tää tulee tohon ja toi tänne. Totatota… JESSE! (nimi muutettu) Paikalle lampsi 24/7 duunissa oleva huolto/sähkömies, joka hetken kytkentäkaavioita tutkailtuaan tokaisi melankolisesti: ”Toi tohon, se menee tätä kautta ja tää tähän. Mistä te ootte näin vaikeesti asennettavan vinssin löytäny?” ”Puuilosta!” ”Semmää arvasin.” No, nyt meillä oli tieto miten laite saadaan toimimaan sähkökytkentöjen osalta.

Tämän tiedon omaavina aloitimme toisen pähkäilyn. Nykyinen vinssipukki ei ole tarpeeksi korkea. Mistäs me nyt löydetään jatkopala tähän? En muista mistä Anssi sen kaivoi, todennäköisesti jostain hallin lattialta, mutta siinäpä oli sopivan näköinen murkula. Tätä piti vähän lyhentää ja hitsata siihen levy kiinni, mutta se nyt on ihan kakun pala –juttu. Ai jaa, no hyvä! Hitsivehje oli vähän temppuileva, mutta tulikuuman kokemuksen jälkeen meillä oli sopiva jatkopala konfattuna. Oli vielä varmistettava, että manuaalivinssaus on tarvittaessa mahdollista. Kiinnitimme jatkopalan pulteilla suoraan manuaalivinssin kiinnitysreikiin, jolloin siis jatkopalan sähkövinsseineen voi helposti irrottaa ja vaihtaa manuaalivinssin takaisin. Isoille reissuille otetaan manuaalivinssi (ja pari kiintoavainta) mukaan. Sinkkisprayta vielä kyytipojaksi, niin pysyy ruostumattomana. Sähkövinssi kiinni jatkopalaan, melkoiset sähkökytkennät, ja testaus. Surrurrr…. Hei, tää toimii!  😯

Ennen kuin lukitsimme vinssin traikkuun ja viimeistelimme sähkökytkennät ym., tätä oli testattava.

Alla olevassa (puhelimella kuvatussa) videossa näkyy tulos:

Tuttu ja luotettava Larun ramppi. Rullautimme pakettini ylös ja alas useita kertoja, eikä pieni hyytelöakku ollut moksiskaan. On se vaan niin ihanaa! Toimii!

Todettuamme virityksen hyväksi, takaisin halliin, mars. Sähkökytkentöjen viimeisteleminen ja nippareita sinne tänne. Laitoimme akun pohjasta pehmustettuun ja sivuilta styrsalla täytettyyn akkukoteloon ja höskä kiinni traikkuun parilla ruuvilla. Akkukotelon kansi pysyy kiinni sen mukana tulleella kiristyshihnalla. Se olis siinä! Oliks tää kuitenkin näin simppeli juttu? Oli se!

 Lopullinen asennus:

 

 


 Kaukosäätimen vastaanotin-boksi:

 

Rele-boksi:


Rock RP-25 vinssi:

 

 

Nyt pitäisi vielä keksiä vinssiin joku suojahuppu kuljetuksien ja sateen ajaksi. Tutkailin hieman autotalliani, kunnes bongasin jo käyttämättömäksi jääneet lastenrattaamme. Siinäpä on melkoisen hyvännäköinen sadehuppu. Kas kummaa, se hävisi jonnekin.  🙄

Syysreissulla koettiin livetesti. Veneen lasku sujui ongelmitta, mutta reissun päätyttyä venettä ylös vinssatessa huomasin, että kun vinssin kaukosäätimen nappia painaa, auto lähteekin valumaan alas! Ramppi oli sen verran jäinen, ettei kesärenkaani (vähän karheampi kuvio, m+s) enää pitäneetkään. No, neliveto, alennusvaihde ja lukittu ykkönen päälle ja kaukosäädin mukaan hyttiin. Samaan aikaan kun päästin vähän auton jarrua, painoin kaukosäätimen ylös kelaus -nappia. Tällä yhdistelmällä auto pysyi paikallaan veneen noustessa kiltisti ylös. Jatkossahan vene tietenkin ajetaan sähkömoottorin kaukosäätimellä traikulle ja vinssin kaukosäätimellä ylös!  😆

Opetukset:

  • Kannattaa nähdä vaivaa ja “tuhlata” aikaa, tämä on ihanaa!
  • Loppupeleissä melko nopea yhden illan juttu
  • Vinssin on oltava kaksisuuntainen
  • Laitteen tulisi pystyä hinaamaan n. puolitoistakertainen paketin paino. Mitä jos traikku on ylämäessä?
  • Kun vinssi on oikeanlainen, siinä on tuhottomasti voimaa. Varo jäisellä rampilla, ettei auto lähde valumaan alas!
  • Vinssi on suojattava kuljetuksien / sateen ajaksi.
  • Laadusta ei kannata tinkiä, laite joutuu (paketin painosta riippuen) kovalle rasitukselle.
  • Akun ei tarvitse olla niin järjettömän tehokas. Yhdellä latingilla rullaa alle 40Ah:n akullakin useamman keikan.
  • Kannattaa kuitenkin ladata akku aina ennen reissua.
  • Langaton säädin on niin luksusta, että siitä voi maksaa extraa!
  • Älä yritä yksin, ellet omaa:
    • Hitsivehkeitä ja niiden käyttötaitoa
    • Yleisiä metallintyöstötaitoja

Loppukaneettina voidaan todeta, että tällainen viritys on äärimmäisen luksusta. Operaatio vaatii osaavan kaverin oikeine (ammattilais-) työkaluineen, ripauksen mielikuvitusta ja hyppysellisen kärsivällisyyttä, mutta lupaan käsi sydämellä, että koko show palkitsee todella ruhtinaallisesti!

 Teksti ja kuvat: Tape