Olimme suunnitelleet Vesan kanssa koko syksyn ajan, että menisimme Porvooseen Kerkon mökille kalaan, mutta aikataulut eivät olleet sopineet yhteen. Nyt vihdoin oli löytynyt sopiva aikaikkuna, tosin mun piti olla himassa jo kolmelta tarjoamassa vanhemmilleni synttärikahveja. Lähtö oli sovittu yhdeksäksi ja Vesa olikin hieman etuajassa odottelemassa mua Kisahallin nurkalla Bemari käynnissä. Heitin kalavehkeet autoon ja lähimme sysäämään kahdestaan kohti Borgåta. Kerkko oli kotona potemassa dagenefteriä, joten uni maittoi kalastusta enemmän.
Noin tunnin ajon jälkeen olimme Kerkon mökin pihassa. Mökki sijaitsee melko lähellä Tirmon lossia, josta pääsee Pellinkiin. Paikka on kuitenkin luonteeltaan suojaista sisäsaaristoa, jossa voi kalastaa huoletta kovemmallakin tuulella. Paikassa riittää kaislikkoa joka suuntaan ja hyvännäköisiä kareja ja salmiakin on riittämiin pienellä alueella. Parhaat ottipaikat ovat suoraan mökin edessä avautuva kaislikkoinen lahti ja kivikko, jota ei voi kalastaa kuin silloin, kun naapuri ei ole paikalla. Äijä kuulemma suojelee paikkaa mustasukkaisesti… Hyviä paikkoja on lisäksi muutamat mökin edustalla olevat saaret ja niiden kupeet sekä mökistä etelään avautuva laaja kaislikkoinen ranta.
Purimme kamat autosta, heitimme kelluhaalarit niskaan ja lähdimme rantaan. Moottori pienehköön noin nelimetriseen paattiin kiinni ja vesille. Kone ei suostunut käynnistymään kovista yrityksistä huolimatta, joten jouduimme tyytymään etenemiseen lihasvoimin. Kerkko olikin jo varoitellut tästä, mutta onneksi oli tyyntä eikä tiedossa olisi kuin pieniä siirtymiä paikasta toiseen. Soudimme kaislikon laitaan ja aloimme paiskomaan vaappujamme veteen. Kaislikossa kävi melkoinen mulina, pikkukalat olivat liikkeellä ja hauet saalistamassa. Vaikutti lupaavalta. Muutaman heiton jälkeen kävi joku kaveri tukistamassa “pilvi”-värillä varustettua Ukkoani, mutta irtosi muutaman potkun saattelemana. Hetken päästä sain toisenkin tärpin ja kolmannenkin, kun hauki seurasi vaappua ihan veneen vierelle ja iski juuri, kun olin nostamassa vaappua vedestä. Ei pysynyt tämäkään kiinni! Elämää siis oli, mutta kalat ottivat kiinni todella varovasti. Siirryimme heittelemään kivikon sekaan, koska naapurin mökki oli tyhjillään.
Kivikko oli tyhjää täynnä, Vesa taisi saada vain yhden tärpin sieltä, joten siirryimme takaisin äskeiseen kaislikkoon. Vaihdoin siiman päähän tärppejä keränneen Ukon ja heitin sen kaislikon suuntaisesti kaislojen juureen. Pari kammenpyöräytystä ja hauki kiinni! Kala tosin oli puolenkilon tuubi, joten siitä ei irronnut isompia riemunkiljahduksia. Jatkoimme kaislikon perkaamista järjestelmällisesti. Vaikutti siltä, että kalat lymysivät kaislikon sisällä, mikä vaati tarkkoja heittoja kaislanrajaan. Muutaman tyhjän heiton jälkeen vedessä möyrähti kunnolla! Nyt oli paremman kokoluokan kala kiinni, näin se jo kauempaa. Hetken rauhallisen uittelun jälkeen sain kalan veneen vierelle, mistä Vesa sen varovasti koukkasi leuan alta veneeseen. JES, kala oli melkoinen possu, femma rikki varmasti! Digivaaka punnitsi kalan viisikiloiseksi, joten arvio osui oikeaan. Tosin olin salaa toivonut, että olisi ollut vielä isompi… Muutaman kuvan jälkeen laskin fisun veteen veneen vierelle, josta se hetken huilin jälkeen ponkaisi takaisin syvyyksiin. Hieno kala, mutta matsi oli voinut olla tiukempi. Kala oli ilmeisesti turpeana pikkukalasta, joten suurin puhti oli poissa sen vuoksi. Se ei kuitenkaan haitannut: vitonen rikki toisen kerran tänä vuonna, joten olo oli melkoisen mukava. Nyt olisi sopiva hetki pitää pieni kahvitauko ja vetää henkeä.
Tauon jälkeen homma jatkui entisellä innolla, tosin paineet oli nyt purettu eikä tarvinnut yrittää ihan niin tosissaan. Heittelimme hetken aivan mökin edustaa, josta molemmille tuli pelkät tärpit. Kalat olivat ihan kaislikon sisällä mulahduksista päätellen, joten vaihdoimme Minnow Spoonit siimojemme päähän ja aloimme pommittamaan kaislikoiden sisuksia. Homma ei oikein ottanut luonnistuakseen, sen verran tiheätä kasvusto oli. Vesan uistinta kävi yksi hauki seuraamassa, mutta eipä jäänyt kiinni tämäkään. Heittelimme saarten kupeet ja kaislikot läpi tuloksetta, jonka jälkeen siirryimme mökistä katsottuna etelänpuoleiselle laajalle kaislikolle. Eipä aikaakaan, kun taas kävi hauki tärppäämässä, mutta ei pysynyt kiinni taaskaan! Vesalla oli hiljaista siiman päässä, joten annoin lainaksi tärppejä ja vitosen keränneen vaapun. Heitto ja hauki kiinni! Nyt kala pysyi koukuissa loppuun asti ja Vesa nosti 1,6 kg:n hauen partaan paremmalle puolelle. Tämä kala sai tappotuomion tarkoituksenaan päätyä pannulle.
Lähestyimme kaislikon loppua ja mietimme jo rensseleiden panemista pussiin ja kotiinlähtöä. Päätin vielä kokeilla jotain uutta houkutinta ja siiman päähän päätyikin 12cm:n punaiselle selällä ja raidoilla varustettu valkoinen Ukko. Sanoin Vesalle, että en ole tällä saanut koskaan mitään, vaikka puna-valkoista väitetään muka hyväksi syysväriksi. Nakkasin vaapun kaislikon reunaan ja aloin kelaamaan. Kaislikon ja veneen välissä oli jotain kasvustoa, jonka yli kelatessani tunsin pehmeän imaisunomaisen nykäyksen vaapussani. Olin sanomaisillani, että nyt tulee rehuja, kun ruohotuppo sai vauhtia. Kala kiinni eikä mikään pieni! Kala näytti reilusti isommalta kuin aiemmin saamani vitonen! Otteetkin olivat ihan eri luokkaa ja sain väsytellä kalaa kunnolla. Näin, että se ei ollut kunnolla kiinni, pelkästään leuasta muutamalla koukulla. Pelkäsin koko ajan menettäväni sen, kun kala pyrki vauhdilla pohjaan kasvien sekaan. Vajaan kymmenen minuutin kuluttua kala alkoi olla väsynyt ja sain sen veneen vierelle, jossa Vesa yritti saada koukattua sitä, mutta tuloksetta. Sain koukun käteeni, ujutin sen varovasti kalaa vaurioittamatta kiduskannen alle ja nostin pötkylän veneeseen. TUPLAJESS, meniskö nyt jo kuutonen tai jopa seiska rikki!? Ripustin kalan tärisevin käsin vaa’an nokkaan ja luin lukeman ruudulta: 5,2kg. Hittolainen, kala ei ollut kuin 200 grammaa suurempi kuin edellinen, vaikka näytti paljon isommalta ja taisteli rajusti vastaan. Haukienkkaa tässä kuitenkin sivuttiin, mutta se mikä harmitti eniten, oli että Tapen 5,3kg ei mennyt rikki! Pääsee jätkä vielä toistaiseksi keulimaan isommalla hauella, perskele! Fiilis oli kuitenkin katossa, tämä oli sitä kalastusta, josta on vain luettu lehdistä ja kalakomista! Kaksi vitosta parin tunnin sisällä, eihän tätä usko todeksi itsekään! Vesa jo soitteli parille kaverille saaliista ja laittoi Kerkolle multimediaviestinä terveiset. Tähän olisi kalastus tältä päivältä hyvä lopettaa. Muutama heitto vielä kuitenkin heitettiin tapahtumitta ja sitten soudimme takaisin rantaan. Vehkeet autoon ja kotimatkalle.
Loistoreissu, tarkemmin sanottuna saaliillisesti paras reissu koskaan! Kolmessa tunnissa tuli enemmän tapahtumia ja saalista kuin neljän päivän kokopäiväisellä kalastuksella syys- tai kevätreissuilla! Tänne on tultava vielä uudestaan!
Teksti & kuvat: Ron
