Aikana ennen kuin FTK oli perustettu, oli olemassa kalakerho nimeltään Kaivokselan Kalamiehet.
Jäsenistö koostui koko elinkaaren ajan Jasusta, Ronista ja Tapesta. Harrastimme kalastusta pääasiassa sisävesillä ja heitimme levotonta läppää.
90-luvun loppupuoliskolla olimme tehneet yhteisiä kalareissuja jo sen verran, että touhuun alkoi
kalastusreissuista ”nauttimisena”, koska periaatteessa teimme asioita,
jotka aiheuttivat nautintoa. Nauttimiseen kuului kalastus, saunominen,
ryypiskely ja lihan syöminen. Kuulostaa ehkä ihan perus kalareissulta?
Sitä se ehkä olikin aluksi.
Kehityksen ymmärtämiseksi pitää ehkä hahmottaa tämän porukan roolituksia. Tape oli se joka heitti kaikki
legendat ja muut häröilyt, minä heitin bensaa Tapen liekeille ja Roni
oli se joka rauhoitti meininkiä kalastusorientoituneella
innostuksellaan (”valvova silmä”, kuten Tapen kanssa puhuttiin). Kun
2000-luvun puolella tuli reissuja joihin valvova silmä ei kiireiltään
päässyt mukaan, tilanne repesi aika pahasti. Totaalisen alkusekoamisen
jälkeen siirryimme Tapen kanssa nauttimishifistelyyn, elikkä
”kalastusreissulle” varasimme mukaan kaikkea kivaa maan ja taivaan
väliltä; hyvää musaa, leffoja, South Park jaksoja, hyvää ruokaa,
sikareita, ilma-aseita ja ehkä myös kalavehkeet. Periaate oli se, että
edetään täysin fiiliksen mukaan; jos tuntuu siltä, että on nälkä,
syödään. Jos tuntuu siltä, että vois kattoo leffan, katotaan. Jos tekee
mieli lähtee kalaan, lähdetään. Tärkeintä oli loma ja rentoutuminen,
eikä suinkaan hampaat irvessä kapulan heittäminen pusikkoon mammahauen
toivossa. Ronikin pääsi jutusta nopeasti kärryille, koska siinä oli
ideaa. Hyvän fiiliksen saavuttaminen on palkitsevaa.
Nauttimisesta kehitettiin teoria. ”Nauttiminen” jaettiin kahteen osaan, aktiiviseen
ja passiiviseen nauttimiseen. Passiivisen nauttimisen voisi ymmärtää
perinteisellä tavalla, elikkä kun kyseessä oleva henkilö, sovitaan nyt
vaikka Roni, tykkää kalastaa, hän nauttii kalastaessaan. Roni keskittyy
kalastukseen joka aiheuttaa nautintoa. Aktiivinen nauttiminen on
periaatteessa sama, mutta keskittyminen on nauttimisessa, eli kun Tapio
tykkää kalastuksesta ja tupakan poltosta, Tapio kalastaa ja tupakoi
sitä mukaa kumpi tuottaa hänelle enemmän nautintoa. Aktiivinen nauttija
yrittää siis maksimoida nautintoaan käytettävissä olevilla keinoilla.
Tarkoitus on keskittyä nauttimiseen pitäen näppituntumaa omaan
fiilikseensä, mutta ei kuitenkaan liikaa suorittaen. Pää tyhjäksi,
päästetään irti ja antaa oman fiilisvirran viedä.
Kun Kaivokselan Kalamiehet absorboitui kokonaisuudessaan Fishing Team
Kaluun vuonna 2005, katosi aktiivinen nauttiminen ja tilalle tuli taas
kapulan piiskaaminen puskaan hampaat irvessä. Toisaalta FTK:n ideologia
perustuu enemmän kalastukseen kuin jäsenistönsä hyvään fiilikseen. Ei
siinä ole mitään vikaa. Eikä aktiivinen nauttiminen olisi kovin
helppoakaan tämän kokoisella porukalla, jossa on jäppistä joka lähtöön.
Joku haluaa kalastaa koko päivän, toinen kymmenen minuuttia ja vetää
kännit, kolmas syödä lihaa kolmesti päivässä ja neljäs lukea
pornolehtiä vessassa. Ehkä kuitenkin jokaisen reissun yhteydessä, oli
ne sitten kalastus- tai lomareissuja, on kunkin hyvä miettiä mikä on
omasta mielestä kivaa. Mitä haluan nyt tehdä? Kuinka nauttisin tänään?
Jasu
=====================================
Kuten Aamutakkimiehissä, niin blogittakaamme tähän kommentteja.
FTK:n
ensmmäiset reissut olivat lapsellisen hyväuskoisia uusia ja jännittäviä
neljän hengen reissuja, jolloin kalastus oli toki pääasiassa, mutta
rentous oli suuri osa koko reissun viehätystä. Nyt porukan
kasvettua orgaanisesti, on mukana veijaria joka lähtöön. Osa vetää
hampaat irvessä kalaa, toiset yrittävät hampaat irvessä saada
kalaa, ja osa katsoo hampaat irvessä em. ryhmien sykkimistä.
Reissuista
on tullut suorittamista, mikä toki on ihan ymmärrettävää, kun kerran on
maksettu mökki, roudattu ihan v*tusti kamaa messissä suurta vaivaa
nähden ja pieni kilpailuhenkisyys on iskenyt päälle. Stressaavaa
suorastaan.
Haluaisin takaisin pikkuporukkamaisuutta
menettämättä ison porukan etuja ja FTK:n kautta tulleita uusia ystäviä.
Helppoa kerrassaan.
T: Ville, nauttimisperinteen kannatuskerhoon jäsenyyttä anoen.
=====================================
Jasulle propsit hyvästä pohdiskelusta! Tuonpa omankin korteni kekoon, tosin lyhyemmin.
FTK:n reissuilla on nauttimisfiilis tosiaan kadonnut jonnekin
yliyrittämisen ja gearikasojen sekaan, minkä kyllä huomasi
syysreissulla. Itse olin ainakin joka ilta aivan stanan väsynyt koko
päivän rehaamisesta vesillä, siihen päälle kun vielä valmisteli safkan
yhdeksälle miehellä ja söi, niin mies oli tasaraha. Eihän sitä jaksanut
istua iltaa parannellen maailmaa yhtenäkään päivänä edes puolille öin
vaan fyysinen väsymys oli sitä luokkaa, että sängyn seireenikutsu oli
täysin vastustamaton.
Toisaalta kalaan ei pääse kovinkaan usein ja silloin kun pääsee, niin
sitten vedetään täysillä koko päivä tai ainakin niin kauan kuin
huvittaa. Ruuanlaittokin on ihan vapaaehtoista… Kumma kyllä, siitä on
oppinut pitämään ja nautintoahan tuottaa, kun lauma raavaita äijiä
herkistelee hilihauen äärellä eli kaikki on ihan omaehtoista eikä
kukaan pakota (varsinkin kun kipparoin omaa paattia, jonka kokan voin
suunnata kotilaituriin milloin vain).
Reissuajankohdan siirtäminen kokeiluluontoisesti ensi syksynä
marraskuulle pakottaisi porukan väkisin nauttimaan, koska tehokas
(=valoisa) kalastusaika on jotakuinkin kello yhdeksästä kello neljään,
mikä itsessään on kuitenkin 7 tunnin rupeama eli vähintäänkin sopivan
pitkä. Ehkä niitä fintsojakin olisi paremmin tarjolla… Fintsoista
puheenollen, mikäli niitä saataisiin enemmän (edes yks per henkilö per
reissu), niin kenenkään ei tarvitsisi eikä varmaan haluttaisikaan vetää
hampaat irvessä koko päivän. Kun on tyytyväinen saaliiseen, niin voi
keskittyä paremmin oheistoimintaan ja nauttimiseen!
Niin kuin Ville yllä totesi, porukkaan riittää erilaisia haluja ja
henkilöitä, mutta en usko etteikö kaikki olisi jotakuinkin samoilla
linjoilla meidän kanssa tässä asiassa. Rentous siis hommaan takaisin, se saattaa jopa
tuottaa tulosta kalan (ja fintsojen) saamisessakin. Urheilussahan on
kaiken a ja o, että suoritus tehdään rennosti, turhia jännittämättä,
jolloin se onnistuu huomattavasti paremmin kuin hampaat irvessä väkisin
yritetty. Muistakaamme jatkossa nautinnon osuus näillä reissuillamme!
Jaloa aatteen paloa,
T: “Valvova silmä”
